Jamie Baker (jääkiekkoilija)
| Jamie Baker | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. elokuuta 1966 Nepean, Ontario |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1989–1999 |
| Seurat |
Quebec Nordiques (NHL) Halifax Citadels (AHL) Ottawa Senators (NHL) San Jose Sharks (NHL) Toronto Maple Leafs (NHL) Chicago Wolves (IHL) HIFK (SM-liiga) |
Jamie Baker (s. 31. elokuuta 1966 Nepean, Ontario) on kanadalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä.[1]
Baker aloitti ammattilaisuransa vuonna 1989, mitä ennen oli pelannut neljän vuoden ajan St. Lawrence Universityn jääkiekkojoukkueessa yliopistosarja ECAC:ssä. Hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa kaudella 1989–1990 Quebec Nordiquesissa, joka oli varannut hänet numerolla kahdeksan vuoden 1988 NHL:n täydennysvaraustilaisuudessa, mutta suurin osa ensimmäisestä ammattilaiskaudesta, kuten myös toisesta, kului kuitenkin farmijoukkue Halifax Citadelsissä AHL:ssä. Kausi 1991–1992 oli ensimmäinen, jolla hän pelasi yli puolet kaudesta NHL:ssä.[1][2]
Baker siirtyi kaudeksi 1992–1993 vapaana pelaajana silloiseen tulokasseuraan Ottawa Senatorsiin, jossa teki NHL-vuosiensa yhden kauden piste-ennätyksen, 48 tehopistettä, 19 maalia ja 29 syöttöpistettä, 76:ssa ottelussa.[2] Hän oli tuolla kaudella joukkueensa toiseksi paras pistemies puolustaja Norm Maciverin jälkeen.[3] Kahden suunnan hyökkääjänä tunnettu Baker siirtyi vuonna 1993 San Jose Sharksiin. Ensimmäisellä kaudellaan seurassa, kaudella 1993–1994, hän teki uransa tunnetuimman maalin, jatkoaikamaalin Presidents’ Trophy -voittaja Detroit Red Wingsiä vastaan pelatun pudotuspelisarjan seitsemännessä ottelussa, joka ratkaisi historiansa ensimmäistä kertaa pudotuspeleissä pelanneen Sharksin pääsyn niiden toiselle kierrokselle. Kaudella 1995–1996, joka oli pisteiden valossa hänen NHL-vuosiensa toiseksi paras, Baker sijoittui NHL:n alivoimamaalitilaston jaetulle toiselle sijalle Mario Lemieux'n jälkeen kuudella alivoimamaalillaan.[2][4][5]
Kesäkuussa 1996 Baker siirtyi Toronto Maple Leafsiin pelaajakaupassa, jossa Maple Leafs sai hänen lisäkseen Sharksin viidennen kierroksen varausvuoron NHL:n varaustilaisuudessa 1996, ja jossa Sharksiin siirtyi puolustaja Todd Gill.[2] Hän pelasi Torontossa kaksi kautta, joista kauden 1996–1997 vielä kokonaan NHL:ssä, mutta seuraavan kauden suurimmaksi osaksi IHL:n Chicago Wolvesissa. Hän oli voittamassa vuonna 1998 IHL:n mestaruutta eli Turner Cupia.[1] Hän palasi tuon vuoden syyskuussa vapaana pelaajana San Jose Sharksiin, jossa pelasi kaudella 1998–1999 kuitenkin vain yhden NHL-ottelun.[2] Hän oli pelaamatta yli kolme kuukautta, kunnes teki tammikuussa 1999 sopimuksen SM-liigassa pelaavan Helsingin IFK:n kanssa.[6] Hän pelasi SM-liigakaudella 1998–1999 11 runkosarja- ja kuusi pudotuspeliottelua, ja oli voittamassa kauden päätteeksi SM-hopeaa. Hän lopetti pelaajauransa tuon kauden jälkeen.[2][7]
Baker pelasi NHL-urallaan yhteensä 404 runkosarja- ja 25 pudotuspeliottelua. Hän teki runkosarjassa yhteensä 150 tehopistettä, 71 maalia ja 79 syöttöpistettä, ja pudotuspeleissä yhdeksän tehopistettä, viisi maalia ja neljä syöttöpistettä.[2] Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut usean vuoden ajan asiantuntijakommentaattorina San Jose Sharksin otteluiden radiolähetyksissä. Hän on esiintynyt myös televisiossa Comcast SportsNet Californian ohjelmissa Sharks Pregame Live ja Sharks Postgame Live.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jamie Baker Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Jamie Baker Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- ↑ 1992–93 Ottawa Senators [NHL] hockeydb.com. Viitattu 3.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Jamie Baker, Radio Color Analyst sharks.nhl.com. Viitattu 3.12.2011. (englanniksi)
- ↑ 1995–96 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Viitattu 3.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Jamie Baker palasi kiekkoiluun ja IFK:n avuksi. Helsingin Sanomat, 31.1.1999. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.9.2014.
- ↑ HIFK:n hopeajoukkue. Helsingin Sanomat, 19.4.1999. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.9.2014.