Tämä on lupaava artikkeli.

Jimmy Van Heusen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta James Van Heusen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jimmy Van Heusen
Henkilötiedot
Syntynyt26. tammikuuta 1913
Syracuse, New York, Yhdysvallat
Kuollut6. helmikuuta 1990 (77 vuotta)
Rancho Mirage, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti säveltäjä
Muusikko
Taiteilijanimi James Van Heusen, Ada Kurtz, Jimmy Van Heusen, Arthur Williams ja Kurt AdamsView and modify data on Wikidata
Tyylilajit popmusiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet pianoView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.jimmyvanheusen.com

James ”Jimmy” Van Heusen, alun perin Edward Chester Babcock (26. tammikuuta 1913 Syracuse, New York, Yhdysvallat – 6. helmikuuta 1990[1]), oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hän sävelsi musiikkia Broadway-näytelmiin ja Hollywood-elokuviin ja voitti urallaan parhaan laulun Oscar-palkinnon neljä kertaa. Van Heusenin kanssa toimineista sanoittajista pitkäaikaisimmat olivat Johnny Burke ja Sammy Cahn.

Frank Sinatra käytti repertuaarissaan paljon Van Heusenin materiaalia ja nauhoitti uransa aikana yli 70 tämän sävellystä. Sinatran nauhoittamiin Van Heusenin menestyskappaleisiin kuuluvat muun muassa ”Polka Dots and Moonbeams”, ”Love and Marriage”, ”Come Fly with Me” ja ”Pocketful of Miracles”. Myös Bing Crosby käytti elokuvissaan runsaasti Van Heusenin musiikkia.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edward Chester Babcock syntyi vuonna 1913 Syracusessa, New Yorkin osavaltiossa. Hän aloitti pianonsoiton 8-vuotiaana[2] ja musiikin säveltämisen high schoolissa ollessaan.[3] 15-vuotiaana hän muutti nimensä James Van Heuseniksi;[4] nimen hän keksi paitayhtiö Phillips-Van Heusenin nimestä.[2] Hän pääsi sisään muusikkopiireihin luokkatoverinsa isoveljen Harold Arlenin avulla. Hän sävelsi musiikkia New Yorkin Cotton Clubilla esitettäviin näytelmiin ja myöhemmin pääsi tuotantoyhtiön vakipianistiksi Tin Pan Alleylle.[3]

Van Heusen kirjoitti vuonna 1938 Tommy Dorseyn kanssa kappaleen ”It’s the Dreamer in Me”. Tämän jälkeen hän teki yhteistyössä sanoittaja Eddie DeLangen kanssa useita kappaleita, joista monet menestyivät hyvin.[3] Van Heusenin ja DeLangen kappaleista muun muassa Artie Shaw’n nauhoittama ”Deep in a Dream”, Casa Loma Orchestran ”Heaven Can Wait” ja Jimmy ja Tommy Dorseyn ”All This and Heaven Too” muodostuivat hiteiksi. He kirjoittivat myös musiikin vuoden 1939 näytelmään Swingin’ the Dream; musikaali sisälsi kappaleen ”Darn That Dream”, joka nousi vuonna 1940 listaykköseksi Mildred Baileyn ja Benny Goodmanin orkesterin nauhoittamana.[5]

Yhteistyö Johnny Burken kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Aloin kirjoittaa Johnny Burken kanssa – – ja kirjoitimme peräjälkeen kolme laulua, ’You Crazy Moon’, ’Imagination’ ja ’Polka Dots and Moonbeams’. Niistä tuli jättimenestys jättimenestyksen perään eikä aikaakaan kun löysin itseni Hollywoodista.»
(Jimmy Van Heusen[6])

Vuonna 1940 Van Heusen aloitti yhteistyön sanoittaja Johnny Burken kanssa ja muutti Hollywoodiin työskennelläkseen elokuva- ja teatterimusiikin parissa. Heidän vuoden 1942 kappaleestaan ”Polka Dots and Moonbeams” tuli hitti Tommy Dorseylle. Kappaleen äänitti myös Frank Sinatra, joka myöhemmällä soolourallaan tilasi säännöllisesti uusia kappaleita Van Heusenilta ja Burkelta.[5] Bing Crosby palkkasi alkusuosion jälkeen Van Heusenin ja Burken kirjoittamaan yksinomaan tähdittämiinsä elokuviin. He tekivät musiikin yhteensä 23 Crosbyn elokuvaan,[7] mukaan lukien kuuteen tämän ja Bob Hopen seitsemästä ”Kaksi iloista merimiestä” -elokuvasta.[5] Crosbyn elokuvista ovat peräisin muun muassa menestyskappaleet ”Moonlight Becomes You”, ”Personality”, ”Aren’t You Glad You’re You” sekä ”Swinging on a Star”.[5][3]

Van Heusenilla oli asunto sekä Los Angelesissa, New Yorkissa että New Yorkin osavaltion pohjoisosassa sijaitsevassa Brant Lakessa, minkä lisäksi hän alkoi vuonna 1940 rakentaa maatilaa Etelä-Kaliforniaan viettäen siellä suurimman osan ajastaan.[2]

Toisen maailmansodan aikana Van Heusen toimi Yhdysvaltain ilmavoimissa Lockheed-sotilaskoneiden koelentäjänä.[2] 1940-luvulta lähtien hän oli säveltämisen lisäksi mukana musiikin julkaisemisessa ja omisti myöhemmällä urallaan useita omia tuotantoyhtiöitä, mukaan lukien itse perustamansa yhtiöt Burke & Van Heusen Inc. ja Van Heusen Music Corporation.[3][2] Van Heusenin ja Burken viimeiseksi yhteistyöksi jäi vuoden 1953 huonosti menestynyt Broadway-musikaali Carnival in Flanders.[8]

Yhteistyö Sammy Cahnin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteistyö Burken kanssa päättyi tämän sairastuttua vuonna 1954.[5] Seuraavana vuonna Frank Sinatra esitteli Van Heusenin Sammy Cahnille, josta tuli pian tämän pääsanoittaja.[9] Cahnin ja Van Heusenin ensimmäisiin yhteisiin tuotoksiin kuului vuoden 1955 Sinatra-elokuvan Poikamiesansa musiikkiraita. Samana vuonna he tekivät musiikin myös Thornton Wilderin näytelmään perustuvaan TV-sarjaan Our Town, jonka kappaleesta ”Love and Marriage” tuli hitti Sinatralle.[9] Kappale on sittemmin tullut tunnetuksi muun muassa Pulmuset-sarjan tunnusmusiikkina. Muihin Van Heusenin ja Cahnin kirjoittamiin Sinatran hitteihin lukeutuvat muun muassa ”The Tender Trap”, ”Come Fly with Me”, ”Pocketful of Miracles” ja ”My Kind of Town”.[5] Yhteensä Sinatra äänitti 76 Van Heusenin sävellystä uransa aikana.[7][10]

Vuonna 1957 Van Heusen ja Cahn kirjoittivat kappaleen ”All the Way” elokuvaan Arpinaama. Heidän vuoden 1959 kappalettaan ”High Hopes” käytettiin John F. Kennedyn presidentinvaalikampanjassa.[9] Van Heusen ja Cahn tekivät 1960-luvun puolivälissä musiikkia Broadway-näytelmiin Skyscraper ja Walking Happy mutta musikaalit eivät menestyneet mainittavasti. Star!-elokuvan nimikappale vuodelta 1968 jäi viimeiseksi Van Heusenin ja Cahnin yhdessä tekemäksi lauluksi.[5]

Van Heusen meni naimisiin entisen vaudeville-esiintyjä Josephine Perlbergin kanssa vuonna 1969, 56-vuotiaana.[2] Naimisiinmenonsa jälkeen hän jätti musiikkiuransa vähemmälle huomiolle ja jäi virallisesti eläkkeelle 1970-luvun lopulla.[4] Van Heusen otettiin vuonna 1971 Yhdysvaltojen musiikin merkittäviä lauluntekijöitä esittelevän Songwriters Hall of Famen jäseneksi.[7]

Van Heusen kuoli Rancho Miragessa, Kaliforniassa 6. helmikuuta 1990.

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van Heusen voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon neljä kertaa uransa aikana yhteensä 14 ehdokkuudesta. Lisäksi hän voitti Emmy-palkinnon kappaleella ”Love and Marriage”. Hän oli myös ehdolla lukuisten muiden palkintojen saajaksi: urallaan hän saavutti viisi Producers Guild of American Golden Laurel -ehdokkuutta sekä yhden Golden Globe -ehdokkuuden.[11]

Voitetut palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Palkinto Kappale Sanoittaja Huom.
1945 Oscar-palkinto ”Swinging on a Star” Johnny Burke Elokuvasta Kulje tietäni
1956 Emmy-palkinto ”Love and Marriage” Sammy Cahn
1958 Oscar-palkinto ”All the Way” Sammy Cahn Elokuvasta Gangsterin kosto
1960 Oscar-palkinto ”High Hopes” Sammy Cahn Elokuvasta Läpiä päässä
1964 Oscar-palkinto ”Call Me Irresponsible” Sammy Cahn Elokuvasta Papa’s Delicate Condition

Ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Palkinto Kappale Sanoittaja Huom.
1946 Oscar-palkinto ”Aren’t You Glad You’re You” Johnny Burke Elokuvasta Pyhän Marian kellot
1946 Oscar-palkinto ”Sleigh Ride in July” Johnny Burke Elokuvasta Belle of the Yukon
1956 Oscar-palkinto ”The Tender Trap” Sammy Cahn Elokuvasta Poikamiesansa
1959 Oscar-palkinto, Golden Laurel ”To Love and Be Loved” Sammy Cahn Elokuvasta Yli kaiken ymmärryksen
1961 Oscar-palkinto ”Second Time Around” Sammy Cahn Elokuvasta Parempi myöhään kuin...
1962 Oscar-palkinto, Golden Laurel ”Pocketful of Miracles” Sammy Cahn Elokuvasta Taskullinen ihmeitä
1964 Golden Laurel ”Call Me Irresponsible” Sammy Cahn
1965 Oscar-palkinto, Golden Laurel, Golden Globe ”My Kind of Town” Sammy Cahn Elokuvasta Chicagon Robin Hood
1965 Oscar-palkinto, Golden Laurel ”Where Love Has Gone” Sammy Cahn Elokuvasta Where Love Has Gone
1968 Oscar-palkinto ”Thoroughly Modern Millie” Sammy Cahn Elokuvasta Moderni Millie
1969 Oscar-palkinto ”Star” Sammy Cahn Star!

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://www.findagrave.com/memorial/3218/james-van_heusen
  2. ↑ a b c d e f Jimmy Van Heusen Collection of Musical Works and Papers UCLA libraries. Arkistoitu 9.3.2012. Viitattu 7.10.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Joslyn Layne: James Van Heusen Allmusic. Viitattu 18.6.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b Robert Cummings: James Van Heusen Allmusic. Viitattu 7.10.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g Phil Hardy: ”James Van Heusen”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 978-0-571-19608-1 (englanniksi)
  6. ↑ Fred Hall: Dialogues in Swing: Intimate conversations with the stars of the big band era, s. 159–160. Pathfinder Publishing, Inc., 1989. ISBN 9780934793193 (englanniksi)
  7. ↑ a b c Stephen Holden: Jimmy Van Heusen Is Dead at 77; Prolific Composer of Pop Songs. The New York Times, 8.2.1990. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.10.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Steve Huey: Johnny Burke Allmusic. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Sammy Cahn Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 18.12.2010. Viitattu 7.10.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Sandra Burlingame: Jimmy Van Heusen JazzBiographies.com. Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 18.6.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Jimmy Van Heusen Songwriters Hall of Fame. Viitattu 18.6.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jimmy_Van_Heusen&oldid=22819071”