James Longstreet

James Longstreet

James Longstreet (8. tammikuuta 1821 – 2. tammikuuta 1904) oli etelävaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodan aikana, sekä armeijan ylipäällikkö Robert E. Leen luotetuin neuvonantaja.

Lee kutsuikin häntä nimellä "Old War Horse" eli vanha sotaratsu." Longstreet palveli Leen alaisena armeijakunnan komentajana useimmissa itäisen sotanäyttämön tunnetuimmissa taisteluissa kuuluen Pohjois-Virginian armeijaan. Hän palveli myös kenraali Braxton Braggin alaisena Tennesseen läntisillä sotanäyttämöillä. Elämäkertakirjailija ja historioitsija Jeffry D. Wert kirjoitti että "Longstreet ... oli yksi parhaista komentajista Pohjois-Virginian armeijassa; todellisuudessa hän oli yksi kummankin taistelevan osapuolen parhaista komentajista."

Lapsuus ja nuoruus

Longstreet syntyi Edgefieldissä, Etelä-Carolinassa. Hän oli James ja Mary Ann Dent Longstreetin viides lapsi, ja kolmas poika. Longstreetin isä päätti jo varhain että hänen pojastaan tulisi sotilas. Hän vietti lapsuudestaan osan aikaa setänsä ja tätinsä farmilla Georgiassa. 1838 Longstreet meni Yhdysvaltain sotilasakatemia West Pointiin, mutta ei pärjännyt hyvin akateemisissa opinnoissa, ja hänellä oli ongelmia kurin kanssa. Hän oli kuitenkin luokkatovereidensa keskuudessa pidetty, ja hänen tovereihinsa kuuluivat mm. hänen paras ystävänsä Ulysses S. Grant, George Pickett, John Bell Hood, ja useita muita myöhemmin Yhdysvaltain sisällissodassa kunnostautuneita kenraaleja.

Sotilasuran alku

Longstreetista tuli vänrikki 4. Yhdysvaltain jalkaväkirykmenttiin. Longstreet palveli Jeffersonin kasarmeilla Missourissa, ja meni pian naimisiin Grantin neljännen serkun Julia Dentin kanssa. Liitto päättyi kuitenkin nopeasti eroon, ja Longstreet nai Maria Louisa Garlandin, rykmentinkomentajansa tyttären, jonka kanssa oli naimisissa 40 vuotta ja sai 10 lasta. Longstreet otti osaa Meksikon sotaan, jossa taisteli 8. Yhdysvaltain jalkaväkirykmentissä, ja haavoittui Chapultapecin taistelussa 12. syyskuuta 1847.

Hän toipui haavoistaan Fort Blississä Teksasissa, jossa otti osaa rajavartijointiin, järjesteli tiedusteluretkiä ja palveli 8. jalkaväkirykmentin majurina vuoteen 1858.

Sisällissota

Yhdysvaltain sisällissodan alettua Fort Sumterin pommituksella 1861, Longstreet liittyi etelävaltioiden armeijaan everstiluutnanttina. 22. kesäkuuta 1861 hän tapasi presidentti Jefferson Davisin tämän kartanossa ja sai ylennyksen prikaatikenraaliksi. Manassassissa hän sai komentoonsa P.G.T. Beauregardilta kolme virginialaisrykmenttiä. Blackburn´s Fordissa 18. heinäkuuta Longstreet oli mukana sodan ensimmäisessä taistelussaan unionin armeijan joukkoja vastaan. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 10. lokakuuta ja hän sai komentoonsa yhden Potomacin armeijan divisioonista, johon kuului neljä prikaatia sekä Hamptonin legioona. Hänen yksivuotias tyttärensä menehtyi tulirokkoon Richmondissa tammikuussa 1862. Hän palasi hautajaisista muuttuneena miehenä, ja korttipeli ja juopottelu josta hänen esikuntaansa oli huomautettu edellisenä vuonna, lakkasi äkisti. Hän otti joukkoineen osaa seuraavana kesänä Virginian niemimaalla käytyihin taisteluihin, joissa komensi joukkoja Yorktownissa ja Williamsburgissa ja hidasti George B. McClellanin johtamien pohjoisvaltioiden joukkojen etenemistä Richmondia kohti.

Gettysburgin taistelu ja sodan loppuvaiheet

Seven daysin taistelussa Longstreet komensi jo miltei puolta Leen armeijasta ja ajoi McClellanin joukkoineen uhkaamasta konfederaation pääkaupunkia. Hänestä tuli Leen oikea käsi ja ykkösluutnantti. Pohjois-Virginian kampanjassa Longstreet komensi Leen oikeaa armeijukuntaa, kun taas Stonewall Jackson komensi vasenta. Häntä syytettiin hitaudesta toisessa Bull Runin taistelussa, mutta hän kunnostautui myöhemmin Antietamissa ja Chancellorsvillessä. Longstreetin toiminnasta Gettysburgin taistelussa on keskusteltu miltei vuosisadan. Kaupungista taisteltiin 1-3 heinäkuuta 1863 ja Longstreet komensi yhtä Leen armeijakunnista. Hänen on sanottu suhtautuneen epäilevästi Pickettin hyökkäykseen taistelun kolmantena päivänä, jolloin etelevaltioiden kenraali George Pickettin divisioona käytännöllisesti tuhottiin avoimella pellolla Gettysburgissa.

Gettysburgin tuhoisan taistelun jälkeen Longstreet siirtyi Tennesseehen, jossa otti osaa Chickamaugan, Chattanoogan ja Fort Sandersin taisteluihin kenraali Joseph E. Johnstonin alaisena. Häntä on syytetty hitaudesta, vaikka hän saavutti konfederaation suurimman voiton Chickamaugassa. Hän pelasti etelävaltioiden armeijan Wildernessissä, jossa haavoittui-toista kertaa sodan aikana-olkapäähän osuneesta luodista. Hän pysyi sivussa taisteluista lokakuuhun 1864, jonka jälkeen hän järjesteli Richmondin puolustusta. Hän seurasi kenraali Leetä Appomattoxin käräjätalolle, jossa etelävaltiot antautuivat pohjoisvaltioille 9. kesäkuuta 1865.

Sodan jälkeiset vaiheet

Sodan jälkeen Longstreet muutti perheineen New Orleansiin. Hän työskenteli sodan jälkeen puuvillabisneksessä, rautateillä ja liittyi republikaanipuolueeseen. Häneltä vietiin kansalaisoikeudet, jotka palautettiin vuonna 1868. Hän oli jonkin aikaa Turkissa suurlähettiläänä Hayesin presidenttikaudella, sekä Yhdysvaltain rautatiekomissiossa 1897-1904. Vuonna 1896 hän julkaisi muistelmansa Manassassista Appomattoxiin. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 2. tammikuuta 1904.

Lähteet

• Alexander, Edward P., and Gallagher, Gary W. (editor), Fighting for the Confederacy: The Personal Recollections of General Edward Porter Alexander, University of North Carolina Press, 1989, ISBN 0-8078-4722-4.
• Coddington, Edwin B., The Gettysburg Campaign; a study in command, Scribner's, 1968, ISBN 0-684-84569-5.
• Dickson, Charles Ellis, "James Longstreet", Encyclopedia of the American Civil War: A Political, Social, and Military History, Heidler, David S., and Heidler, Jeanne T., eds., W. W. Norton & Company, 2000, ISBN 0-393-04758-X.
• Eicher, John H., and Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
• Gallagher, Gary, Lee and His Generals in War and Memory, Louisiana State University Press, 1998, ISBN 0-8071-2958-5.
• Hartwig, D. Scott, A Killer Angels Companion, Thomas Publications, 1996, ISBN 0-939631-95-4.
• Longstreet, James, From Manassas to Appomattox, 2nd ed., Lippincott, 1912.
• Rhea, Gordon C., The Battle of the Wilderness May 5–6, 1864, Louisiana State University Press, 1994, ISBN 0-8071-1873-7.
• Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg, Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.
• Wert, Jeffry D., General James Longstreet: The Confederacy's Most Controversial Soldier: A Biography, Simon & Schuster, 1993, ISBN 0-671-70921-6.
• New Georgia Encyclopedia biography of Helen Dortch Longstreet