James Gregory
| James Gregory | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Marraskuussa 1638 Drumoak, Skotlanti |
| Kuollut | Lokakuussa 1675 Edinburgh, SKotlanti |
| Kansalaisuus | Skotlantilainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Peilikaukoputki |
| Palkinnot | Royal Societyn jäsen |
James Gregory (myös James Gregorie; marraskuussa 1638 – lokakuussa 1675) oli skotlantilainen matemaatikko ja tähtitieteilijä. Hän julkaisi vuonna 1663 teoksen Optica Promota, jossa hän esitteli kahdesta peilistä koostuvan kaukoputken periaatteen, mutta hän ei onnistunut valmistamaan tarpeeksi hyviä peilejä. Robert Hooke ja Isaac Newton parantelivat peilikaukoputkea Gregoryn kirjaamien ensimmäisten yritysten pohjalta. Gregoryn suunnittelemia rakenteita on käytetty myös radioteleskooppien rakentelussa, esimerkiksi jättiläismäinen Arecibon radioteleskooppi on perusrakenteeltaan "gregoriaaninen teleskooppi". Gregory julkaisi myös sarjakehitelmiä trigonometrisille funktioille.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gregory syntyi marraskuussa 1638 skotlantilaisessa Drumoakin pappilassa, lähellä Aberdeenia. Hänen vanhempansa olivat pappi James Gregorie[2] (tai John Gregory) ja Janet Anderson. Gregoryn isä kuoli poikansa ollessa 13-vuotias. James oli perheen kolmesta lapsesta nuorin. Hänellä oli kaksi veljeä: veljeksistä vanhin oli Alexander ja keskimmäinen oli David. Ikäero Davidin ja Jamesin välillä oli kymmenen vuotta.[3] Gregory oppi matematiikkaa äidiltään, jonka veli oli François Vièten oppilas Alexander Andersson. Isänpuolelta James oli tunnetun matemaatikko David Gregoryn veljenpoika.
Gregory aloitti opinnot Marischal Collegessa, Aberdeenissa. Tätä aiemmin hän oli itseopiskellut Eukleideen Alkeet-teoksen ja käynyt alakoulua Aberdeenissa. Hänen terveytensä oli nuoruudessa hyvin heikko. Hän sairasti 18 kuukauden ajan quartana malariaa,[3] johon kuuluu neljän päivän välein ilmaantuva vilustus ja kuumeennousu. Selviydyttyään sairastamastaan sairaudesta hän alkoi tutkia optiikkaa ja kaukoputken rakentamista. David-veljensä innoittamana hän aloitti Optica Promota-teoksen kirjoittamisen. Teoksen julkaisuvuonna 1663 hän muutti Lontooseen, jossa hän tapasi John Collinsin.[3] Heistä tuli nopeasti hyviä ystäviä ja ystävyys kesti läpi elämän. Greforyn päämääränä oli julkaista teoksensa Lontoossa ja etsiä sopiva henkilö, joka voisi rakentaa ensimmäisen peilikaukoputken. Collins neuvoi Gregoryn tunnetun Reive-nimisen optikon luo. Reive yritti Gregoryn pyynnöstä rakentaa parabolisia peilejä kaukoputkea varten. Gregory ei kuitenkaan ollut Reiven työhön tyytyväinen ja jätti asian sikseen.[3]
Lontoossa Gregory tapasi myös silloisen Royal Societyn puheenjohtajan Robert Morayn. Moray yritti järjestää Gregoryn ja Chriastiaan Huygensin välistä tapaamista Pariisissa.[3] Huygens ei kuitenkaan ollut Pariisissa ja tapaaminen jäi väliin. Moraylla oli Gregoryn uran kannalta merkittävä rooli myöhemmin. Vuonna 1664 Gregory lähti Englannista matkustaen Flanderiin, Roomaan ja Pariisiin. Suurimman osan ajastaan hän kuitenkin vietti Padovan yliopistossa, jossa hän etsi ratkaisua hyperbelien ja ympyröiden pinta-alalle ratkaisua suppenevista sarjoista. Padovassa hän asui skotlantilaisen filosofian professori Caddenheadin luona. Padovassa ollessaan hän julkaisi kaksi työtä: Vera circuli et hyperbolae quadratura (1667) ja Geometriae pars universalis (1668). Jälkimmäistä pidetään ensimmäisenä yrityksenä kirjoittaa systemaattinen differentiaali- ja integraalilaskentaa käsittelevä oppikirja.
Gregory palasi takaisin Lontooseen vuoden 1668 pääsiäisen aikoihin. Kesällä 1668 Gregory kävi Royal Societyn kokouksissa ja hänet valittiinkin jäseneksi 11. kesäkuuta. Tiedeyhteisön puheenjohtaja ja Gregoryn ystävä Morayn ansiosta Englannin kuningas Kaarle II perusti St Andrewsin yliopistoon Regius-professuurin ja johon Gregory valittiin. Tämä oli tärkeää, sillä nyt Gregory kykeni jatkamaan matematiikan tutkimusta. St Andrewsiin Gregory saapui vuoden lopulla ja seuraavan vuoden alussa hän avioitui leskeksi jääneen Mary Jamesomen kanssa. He saivat kaksi tytärtä ja pojan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ James Gregory (1638 - 1675) (Teoksesta A Short Account of the History of Mathematics' (4th edition, 1908) by W. W. Rouse Ball.) Trinity College.
- ↑ Gregory [Gregorie, James] Galileo Project. Viitattu 26.12.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d e J. J. O'Connor ja E. F. Robertson: James Gregory The MacTutor History of Mathematics archive. Arkistoitu 31.12.2007. Viitattu 26.12.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 434. ("James Gregory (1638–1675)") Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1
