Arecibon radioteleskooppi
| Arecibon radioteleskooppi | |
|---|---|
 Arecibon radioteleskooppi vuonna 2018. |
|
| Järjestö |
Kansallinen tiedesäätiö, Yliopistojen avaruus-tutkimusyhdistys (USRA), SRI International, Puerto Ricon Metropolitan yliopisto. |
| Sijainti | Puerto Rico |
| Koordinaatit | |
| Korkeus | 497 m[1] |
| Rakennettu | – |
| Tyyppi | radioteleskooppi |
| Halkaisija | 305 m |
| Keräämisala | 73 000 m2 |
| Polttoväli | 132,6 m |
| Aallonpituus | 3 cm - 1 m |
| Kotisivu | http://www.naic.edu |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Arecibon radioteleskooppi oli jättiläisradioteleskooppi lähellä Arecibon kaupunkia Puerto Ricossa. Arecibon observatoriota, eli viralliselta nimeltään kansallista tähtitiede- ja ionosfäärikeskusta (NAIC) operoi vuoteen 2011 asti Cornellin yliopisto yhdysvaltalaisen Kansallisen tiedesäätiön kanssa tehdyllä yhteistyösopimuksella, johon osallistuivat myös Yliopistojen avaruustutkimusyhdistys (USRA), SRI International ja Puerto Ricon Metropolitan yliopisto.
Radioteleskoopin kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arecibon radioteleskooppi oli halkaisijaltaan 305 metriä. Vertailun vuoksi Suomen merkittävin Metsähovin radioteleskooppi Kirkkonummella on halkaisijaltaan 13,7 metriä. Mitä suurempi radioteleskooppi on, sitä heikomman signaalin se pystyy havaitsemaan avaruudesta. Tästä syystä Arecibon radioteleskooppi kykeni moniin havaintoihin, kuten kaukaisten asteroidien ja komeettojen, heikkojen pulsarien, tai ionosfäärien havaitsemiseen tarkkuudella, johon pienemmät radioteleskoopit eivät kyenneet. Arecibon radioteleskooppi oli toinen maailman kahdesta aktiivisesti käytetystä planetaarisesta tutkasta. Radioteleskooppiin kuului neljä tutkalähetintä, joiden lähetystaajuudet olivat 2 380 MHz (aallonpituus 12,6 cm), 430 MHz (69,8 cm), 47 MHz (6,4 m) ja 8 MHz (37,5 m).
Arecibon observatorio avattiin vuonna 1963. Luonnon muovaamaan painanteeseen kiinteästi asennetun teleskoopin vastaanotin sijaitsi 18 kaapelin varassa 150 metrin korkeudella maljasta. Teleskooppia itsessään ei voinut liikutella, mutta sen vastaanottimen asentoa voitiin muuttaa vastaanottamaan signaaleja noin 40 asteen levyisellä vyöhykkeellä zeniitin ympärillä. Koska Puerto Rico sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, voitiin sillä havaita esimerkiksi kaikki Aurinkokunnan planeetat. Vuonna 1974 radioteleskooppi kunnostettiin ja katettiin 38 778 alumiinipaneelilla, mikä nosti teleskoopin suurimman teoreettisen havaintotaajuuden 5 000 MHz:iin (6 cm). Tehokkaampi lähetin lisättiin vuonna 1996, jolloin radioteleskooppiin lisättiin myös gregoriaaninen heijastusjärjestelmä kohdistamaan radiosäteet havaitsimeen sekä metallinen verkko teleskoopin reunoille estämään maan lämpösäteilyn häiriöitä havaittuihin radiosignaaleihin.
Arecibon radioteleskoopilla tehdyistä löydöistä merkittävin lienee Hulsen ja Taylorin vuonna 1974 havaitsema kaksoispulsari PSR B1913+16,[2] joka oli ensimmäinen epäsuora gravitaatioaaltojen havainto, siten todisti Albert Einsteinin suhteellisuusteorian oikeaksi ja toi havaitsijoilleen Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1993. Lisäksi teleskoopin avulla on muun muassa todistettu neutronitähtien olemassaolo[3] ja Merkuriuksen ja Venuksen pyörähdysajat akseliensa ympäri,[4] havaittu yksi nopeimmin pyörivistä tunnetuista pulsareista,[5] ja yhdet ensimmäisistä eksoplaneetoista.[6]
Tuhoutuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Observatorion sulkemisaikeesta kerrottiin marraskuussa 2020 rikkoutuneen kaapelin vaurioitettua teleskooppilautasta.[7] Uusi kaapeli oli jo tilauksessa toisen kaapelin rikkoutuessa.[7] Tutkimuksien jälkeen ei löydetty turvallista keinoa korjata teleskooppia vaarantamatta työntekijöitä.[7] 1. joulukuuta 2020 teleskoopin kaapeleiden varassa roikkunut instrumenttirakennelma romahti ennusteiden mukaan kokonaan, tehden pahoja vaurioita teleskoopin lautaseen.[8][9]
Yhdysvaltain liittovaltion National Academiesin raportin mukaan romahdus sai alkusysäyksensä Maria-hurrikaanista, joka runteli Puerto Ricoa syyskuussa 2017. Romahduksen varsinainen syy oli kuitenkin teleskoopin tuennassa käytettyjen sinkkikiinnikkeiden väsyminen eli viruminen (engl. creep). Väsähtäneet kiinnikkeet menettivät otteensa vaijereista, jolloin vaijereiden varassa ollut alusta romahti heijastinlautasen päälle. Kiinnikkeiden nopea väsyminen saattoi johtua radioteleskoopin sähkömagneettisista aalloista.[10]
Arecibon radioteleskooppi elokuvissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- James Bond -elokuvan 007 ja kultainen silmä (1995) loppukohtauksessa ”tuhotaan” Arecibon radioteleskooppi.[11]
- Elokuvassa Ensimmäinen yhteys (1997) Arecibossa työskentelevää SETI-tutkijaa tohtori Eleanor Arrowayta esittää Jodie Foster.[11]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Minchin, Robert: The Arecibo Observatory and its Telescope An Astronomer's Guide to the Arecibo 305-m Telescope. 30.10.2017. Arkistoitu 6.1.2019. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
- ↑ Hulse, R.A. & Taylor, J.H.: Discovery of a pulsar in a binary system. Astrophysical Journal, 1975, 195. vsk, nro 2, s. L51–L53. doi:10.1086/181708 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
- ↑ Lovelace, R.V.E. & Tyler, G. Leonard: On the Discovery of the Period of the Crab Nebula Pulsar. The Observatory, 2012, 132. vsk, s. 186. Cornell University. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
- ↑ Dyce, B. R. & Pettengill, G. H. & Shapiro, I. I.: Radar determination of the rotations of Venus and Mercury. Astronomical Journal, 1967, 72. vsk, nro 3, s. 351. doi:10.1086/110231 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
- ↑ Backer, D. C. & Kulkarni, Shrinivas R. & Heiles, Carl & Davis, M. M. & Goss, W. M.: A millisecond pulsar. Nature, 1982, 300. vsk, s. 615–618. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
- ↑ Wolszczan, Alexander: Confirmation of Earth-Mass Planets Orbiting the Millisecond Pulsar PSR B1257 + 12. Science, 1994, 264. vsk, nro 5158, s. 538–542. doi:10.1126/science.264.5158.538 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.1.2019 (englanniksi).
- ↑ a b c Timmer, John: Big dish of Arecibo observatory has reached the end of the line arstechnica.com. 19.11.2020. Viitattu 19.11.2020.
- ↑ Grush Loren: Arecibo Observatory in Puerto Rico collapses as engineers feared theverge.com. 1.12.2020. Viitattu 1.12.2020.
- ↑ Jari Mäkinen: Legendaarinen Arecibon radioteleskooppi romahti – suomalaistutkija seurasi tapahtumia paikan päällä Puerto Ricossa 2.12.2020. Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Joonas Gustavsson: Uusi raportti löysi odottamattoman syyn Arecibon legendaarisen radioteleskoopin romahdukselle tekniikanmaailma.fi. 29.10.2024. Viitattu 2.11.2024.
- ↑ a b Aamulehti 24.3.2010
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arecibon radioteleskooppi Wikimedia Commonsissa
- Arecibo Observatory: Media Resources
- Landing Page – New Arecibo Message The Arecibo Observatory. Arkistoitu 12.1.2019. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
- Daniel R. Altschuler: The National Astronomy and Ionosphere Center’s (NAIC) Arecibo Observatory in Puerto Rico. University of Wisconsin-Madison – Department of Astronomy, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.1.2019). (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Weitering, Hanneke: Happy Birthday, Arecibo! At 55, Iconic Radio Telescope Survives Hurricane, Funding Challenges Space.com. 1.11.2018. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
- Howell, Elizabeth: Arecibo Observatory: Watching for Asteroids, Waiting for E.T. Space.com. 17.8.2018. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).
- Arecibo Observatory, Puerto Rico James Bond Lifestyle. Viitattu 12.1.2019 (englanniksi).