James Craig
James Craig, Craigavonin ensimmäinen varakreivi (8. tammikuuta 1871 Belfast, Irlanti – 24. marraskuuta 1940 Glencraig, Downin kreivikunta, Pohjois-Irlanti)[1] oli irlantilainen unionistipoliitikko. Hän oli yksi Ulster Unionist Partyn johtajista ja toimi vuosina 1921–1940 Pohjois-Irlannin pääministerinä.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Craig oli maanomistajan poika Downista ja ryhtyi nuorena pörssimeklariksi. Hän osallistui buurisotaan irlantilaisissa joukoissa. Vuosina 1906–1921 Craig oli parlamentissa Ulster Unionist Partyn edustajana ja hänestä tuli yksi unionistien johtajan Edward Carsonin lähimmistä miehistä.[2] Irlannin itsehallintolaista eli home rulesta 1910-luvun alussa syntyneen katkeran kiistan aikana myös Craig kohosi unionistien näkyvien johtajien joukkoon ja osallistui Carsonin rinnalla Ulsterin vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen, aseiden hankkimiseen sekä väliaikaisen hallituksen perustamisen suunnitteluun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän värväsi Ulsterista vapaaehtoisjoukkoja, joista koottiin brittiarmeijan 36. divisioona.[1] Craig toimi vuosina 1915–1916 kyseisen divisioonan päämajoitusmestarina rintamalla ja sai everstiluutnantin arvon. Sodan jälkeen hän oli Ison-Britannian hallituksessa eläkeministeriön parlamenttisihteerinä 1919–1920 sekä amiraliteetin parlamentti- ja finanssisihteerinä 1920–1921.[2]
Vuonna 1920 säädetty Govenrment of Ireland Act -laki loi kuudesta Ulsterin kreivikunnasta muodostetulle Pohjois-Irlannille oman itsehallinnon.[1] Craigista tuli 7. kesäkuuta 1921 Pohjois-Irlannin hallituksen ensimmäinen pääministeri, ja hän toimi tässä tehtävässä yhtäjaksoisesti kuolemaansa saakka. Noiden 19 vuoden aikana Craig johti unionistipuolueen vaaleissa voitosta voittoon.[1][2] Vaalitavan palauttaminen suhteellisesta enemmistövaaliksi varmisti unionistien hallitsevan aseman parlamentissa ja paikallishallinnossa. Craigin hallituksen kokoonpanokin pysyi lähes samana kaksi vuosikymmentä.[3] Hallitus allekirjoitti vuonna 1925 Irlannin vapaavaltion sekä Ison-Britannian kanssa sopimuksen, jolla vahvistettiin Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisen rajan pysyvyys. Se myös muun muassa uudisti koulutus- ja oikeusjärjestelmää sekä kansallisti tieliikenteen. Se ei kuitenkaan onnistunut estämään katolisten nationalistien vieraantumista Pohjois-Irlannin hallinnosta. Craigille myönnettiin 1918 baronetin ja 1927 varakreivin arvo.[1]
