Jalmari Vaula

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jalmari Vaahtoluoto (sukunimi aik. Wilenius) käytti kirjailijanimeä Jalmari Vaula (12. toukokuuta 1890, Hollola6. helmikuuta 1963, Savonlinna) oli suomalainen opettaja ja kirjailija.

Vaahtoluodon vanhemmat olivat kauppias Juho Edward Wilenius ja Matilda Mandelin. Hän kävi Jyväskylän seminaarin vuosina 1908-1912 ja toimi kansakoulunopettajana Kiuruveden Rapakkojoella 1912-1925, Parikkalan Rasvaniemessä 1925-1926 ja Säämingin Niittylahdessa 1926-1954. Vaahtoluoto jäi eläkkeelle vuonna 1955.

Kirjoittamista ja maalaamista harrastanut Vaahtoluoto kirjoitti kaikkiaan yksitoista kirjaa ja hänen tekstejään julkaistiin myös sanoma- ja aikakauslehdissä. Kuollessaan Vaahtoluodolta jäi keskeneräiseksi romaani Luonto ja sydän joka kuvasi hänen lapsuuden ajan kotikylänsä Herralan ihmisiä ja elämää.

Vaahtoluoto oli naimisissa vuodesta 1925 opettaja Hilja (Hilda) Kankkusen kanssa.

  • Kotkanpoika : luonnonkuvaus, kuvitus K. Eskola. Aura, Turku 1945
  • Kita, romaani, tekijän kuvittama. WSOY 1945
  • Kultasiipinen sudenkorento, satuja, kuvitus Eeli Jaatinen. Kuva ja sana, Helsinki 1945
  • Pitkä pakomatka, kuvitus Eeli Jaatinen. Kuva ja sana, Helsinki 1945
  • Luolapojat, kertomus esihistorialliselta ajalta, kuvitus Ami Hauhio, Kirjokannen poikien kirjasto 6. Kirjokansi, Helsinki 1946
  • Onnen maa ja muita satuja. Valistus 1946
  • Takametsän mustakorva, eläintarina. WSOY 1946
  • Salapolttajien jäljillä. Suomen opettajien raittiusliitto, Helsinki 1947
  • Udina kukkaiskeiju, Nuorten tähtikirjasto 2. Aura, Turku 1947
  • Kuolemanlaakson kurimuksessa, jännitysromaani nuorisolle. Gummerus 1952
  • Huippuvuorten koira: seikkailukertomus, kuvitus Eeli Jaatinen, Gummeruksen nuorten kirjasto 26. Gummerus 1957