Jalkaväkirykmentti 45 (jatkosota)
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Jalkaväkirykmentti 45 | |
|---|---|
 Jalkaväkirykmentti 45 ylittämässä Muurmannin rataa vuonna 1941 |
|
| Toiminnassa | 17. kesäkuuta 1941 - 30. marraskuuta 1944 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | jalkaväki |
| Koko | rykmentti |
| Lempinimi | Kolmen Kannaksen Koukkaajat |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | Bertel Ikonen |
Jalkaväkirykmentti 45 (JR 45) eli niin sanotut Kolmen Kannaksen Koukkaajat oli Suomen maavoimien 8. divisioonan yksikkö jatkosodassa. Se oli yksi divisioonan kolmesta jalkaväkirykmentistä eli JR 4:n ja JR 24:n lisäksi. Kyseessä oli Suomenlahden Sotilasläänin perustama joukko, johon pääosa asevelvollisista tuli Etelä-Kymenlaakson, Etelä-Uudenmaan ja Helsingin suojeluskuntapiireistä.
Jalkaväkirykmentti 45:n sotatie kulki Suomenlahden rannikolta Viipurinlahden ylitse ja osallistui Viipurin vapauttamiseen ja Porlammin motin syntyyn. Se jatkoi hyökkäystä Koivistolle, jonka vapautuksen jälkeen oli hetken aikaa ylipäällikön reservinä. Lokakuun alussa divisioona siirrettiin Maaselän kannaksen länsipuolelle osaksi II armeijakuntaa. Se hyökkäsi Seesjärven molemmin puolin ottaen haltuun Maaselän kannaksen pohjoisosan ja ryhmittyi sitten sinne puolustukseen. Divisioona siirrettiin toukokuussa 1942 Laatokan Karjalaan osaksi VI armeijakuntaa. Kesällä 1944 se viivytti Syvärinvarren puolustusasemistaan Laatokan koillispuoliseen U-asemaan asti, jossa se osallistui Neuvostoliiton hyökkäyksen pysäyttämiseen Nietjärven taistelussa.
Kutsumanimekseen divisioona sai ”Kolmen Kannaksen Koukkaajat”. Rykmentin määrävahvuus oli noin 3 600 sotilasta. Tiedossamme ei ole, montako miestä JR 45:n riveissä kaikkiaan palveli, mutta sodan aikana heistä kaatui tai katosi 554.
Jalkaväkirykmentti 45:n muistopatsas paljastettiin Kotkassa vuonna 1971.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rykmentinkomentajina olivat:
- everstiluutnantti Bertel Ikonen 17. kesäkuuta 1941 – 28. toukokuuta 1942
- everstiluutnantti Kaarle Kari 5. toukokuuta 1942 – 19. tammikuuta 1944
- majuri Eino Pokkinen 19. tammikuuta 1944 - 3. helmikuuta 1944
- E/JR 45, esikuntapäällikkö jääkärimajuri Armas Ylinen (25.6.1941-31.12.1942), everstiluutnantti Aarne Pietarinen (6.-16.1.1943), everstiluutnantti Aarne Pietarinen (15.-29.4.1943), eversti Torsti Kotilainen (27.1.-20.11.1944)
- I/JR 45, komentajana kapteeni Tauno Kontula (15.6.-28.10.1941, kaatui Uunitsassa), majuri Lauri Ruokonen (7.10.1941-7.2.1942, kaatui Maaselässä Krivillä)
- II/JR 45, komentajana majuri Lunnas (17.6.-20.8.1941), majuri Lauri Ruokonen (20.8.-6.10.1941), majuri Eino Pokkinen (23.3.-14.8.1942), majuri Eino Pokkinen (26.11.1942-18.1.1944),majuri Eino Pokkinen (4.2.-30.5.1944), majuri Eino Pokkinen (14.7.-26.11.1944)
- III/JR 45 kapteeni/majuri Kalle Karttunen (1.1.1943-19.9.1944)
- 13.K/JR 45 eli Kranaatinheitinkomppania
- 14.K/JR 45 eli (Panssarintorjunta)Tykkikomppania
- Kolonna/JR 45.
Rykmentti sai lähes määrävahvuuksien mukaisen varustuksen ns. varusmiesrykmenttinä, joten sen varustus oli pääosin parempi kuin divisioonan muiden rykmenttien.
III/JR 45 koottiin Helsingissä Vallilassa, ja joukot siirtyivät 19.6. junakuljetuksella Oulunkylästä Haminaan.