Vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Espanjassa. Kilpailut voitti Italia, joka kukisti loppuottelussa Saksan liittotasavallan maalein 3–1.[1] Mestaruus oli Italialle kolmas (aiemmat vuosilta 1934 ja 1938), mikä nosti sen tilastoissa tasoihin Brasilian kanssa.
Pronssia voitti Puola, joka sivusi siten MM-kisojen parasta saavutustaan vuoden 1974 kisoista.
Turnauksen maalikuninkuuden ja parhaan pelaajan palkinnon voitti Italian Paolo Rossi. Toiseksi parhaan pelaajan palkinnon hopeisen pallon sai Brasilian Falcao ja kolmanneksi parhaalle myönnettävän pronssisen pallon Saksan liittotasavallan Karl-Heinz Rummenigge, joka oli myös Rossin jälkeen toiseksi paras maalintekijä.
Paolo Rossin ohella Italian muita runkopelaajia olivat konkarimaalivahti Dino Zoff ja keskikentällä etenkin turnauksen alussa Italian peliä johtanut Bruno Conti. Muita MM-kisojen näkyviä pelaajia olivat muun muassa Brasilian Socrates, Zico, Falcao ja Toninho Cerezo, Saksan Paul Breitner ja Pierre Littbarski, Puolan Zbigniew Boniek ja Grzegorz Lato sekä Ranskan Michel Platini, Alain Giresse ja Jean Tigana. Turnauksen muihin nimekkäisiin pelaajiin kuuluivat muun muassa Argentiinan ensimmäisissä MM-kisoissaan pelannut Diego Maradona, joka väläytti alkulohkossa taitojaan mutta sai punaisen kortin viimeisessä ottelussa, kun Argentiina putosi puolivälierälohkossa. Ainoihin MM-kisoihinsa osallistui Englannin Kevin Keegan, joka ei kuitenkaan loukkaantumisen vuoksi pystynyt pelaamaan kuin yhdessä ottelussa.
Pelisysteemiä oli muutettu vuoden 1978 kisoista: lopputurnaukseen pääsi mukaan 24 joukkuetta (aiemmin 16), jotka jaettiin kuuteen neljän joukkueen alkulohkoon. Jokaisen alkulohkon kaksi parasta joukkuetta pääsivät puolivälieriin, joissa pelattiin neljässä kolmen joukkueen lohkossa. Lohkojen voittajat jatkoivat välieriin. Puolivälierälohkoissa jokainen kolmesta maasta kohtasi toisensa ja pelasi kaksi ottelua, mikä tarkoitti, että myös ensimmäisen ottelun mahdollisesti hävinnyt ja käytännössä jatkomahdollisuutensa jo menettänyt maa saattoi joutui pelaamaan vielä lohkon päätösottelussa. Kyseessä oli ainut tällä systeemillä pelattu turnaus, sillä FIFA muutti pelisysteemiä jo seuraaviin kisoihin.[2]
Turnauksen suosikkeja olivat etukäteisarvioissa nimekäs Brasilia, edellisten kisojen voittaja Argentiina sekä hallitseva Euroopan-mestari Saksan liittotasavalta. Myös isäntämaa Espanjassa odotukset olivat korkealla. Vastaavasti Algeria, Kamerun, Honduras, Uusi-Seelanti ja Kuwait olivat ensimmäistä kertaa MM-lopputurnauksessa.
Kisat alkoivat kuitenkin yllätyksillä. Isäntämaa Espanja pelasi ponnettomasti ja selvisi hädin tuskin alkulohkostaan jatkoon 12 parhaan joukkoon. Espanja jäi Hondurasia vastaan tasapeliin ja voitti seuraavassa ottelussa Jugoslavian vasta helposti vihelletyllä rangaistupotkulla. Puolustava maailmanmestari Argentiina taasen hävisi avausottelun Belgialle Erwin Vandenberghin tehtyä voittomaalin 0–1. Argentiina ei ollut aivan parhaimmillaan, vaikka joukkue selvisikin alkulohkosta jatkoon. Edellisten kisojen maalikuningas Argentiinan Mario Kempes ei tehnyt koko turnauksessa maaliakaan.
Yksi kisojen ja koko MM-historian suurimpia yllätyksiä oli kuitenkin Saksan liittotasavallan tappio avausottelussaan Algerialle. Ennen ottelua saksalaiset suhtautuivat vähättelevästi Algerian joukkueeseen, ja valmentaja Jupp Derwall sanoi jopa matkustavansa seuraavalla junalla kotiin ja ostavansa matkalipun itse, mikäli hänen joukkueensa häviäisi ottelun. Algeria kuitenkin voitti saksalaiset maalein 2–1. Rajab Madjer teki Algerian johtomaalin toisella puoliajalla. Karl-Heinz Rummenigge tasoitti, mutta vain hetkeä myöhemmin Lakhdar Belloumi laukoi Algerian voittomaalin.
Seuraavaksi Saksa voitti lohkon heittopussi Chilen Karl-Heinz Rummeniggen hattutempulla, mutta jatkopaikkaan vaadittiin voitto Itävallasta. Tiedossa oli, että 1–0-voitto Itävaltaa vastaan varmistaisi molemmille joukkueille paikan puolivälierissä, sillä Algeria oli jo pelannut kaikki alkulohkon ottelunsa. Ottelu päättyikin juuri noihin lukemiin Saksan liittotasavallan tehtyä maalin jo alkuminuuteilla ja molempien joukkueiden palloteltua päämäärättömästi loppuajan. Tapaus herätti paljon huomiota sekä närkästytti useita tahoja, ja sääntöjä muutettiin jo vuoden 1986 kisoihin siten, että alkulohkojen kaksi viimeistä ottelua pelataan samanaikaisesti.
Alkulohko 1:ssä ensimmäistä kertaa lopputurnauksessa pelannut Kamerun oli lähellä jatkopaikkaa. Lohkossa pelattiin useita tasapelejä. Puola pelasi kahdessa ensimmäisessä ottelussaan maalittoman tasapelin mutta otti lopulta lohkovoiton voitettuaan viimeisellä kierroksella Perun 5-1. Kamerun pelasi tasapelin 1-1 Italiaa vastaan ja ylsi tasapisteisiin Italian kanssa. Kolme tasapeliä pelannut Italia selvisi jatkoon vain tehtyjen maalien perusteella.
Alkulohko 3:ssa Belgia voitti avausottelunsa yllätyksensä myötä hieman yllättäen koko lohkon ennen Argentiinaa. Unkari puolestaan voitti avausottelussaan El Salvadorin peräti 10–1, mutta ei selvinnyt jatkoon hävittyään seuraavan ottelun Argentiinalle. Ensimmäisissä MM-kisoissaan pelannut Diego Maradona teki kaksi maalia Unkarin verkkoon, kun Argentiina voitti toisen ottelunsa maalein 4-1. Belgia varmisti lohkovoittonsa voittamalla lisäksi El Salvadorin ja pelaamalla alkulohkon päätöskierroksella tasan Unkaria vastaan.
Lohko 4:ssä Englanti teki Ranskaa vastaan avausosuman jo 27 sekunnin pelin jälkeen ja voitti ottelun lopulta 3–1 Bryan Robsonin tehtyä kaksi maalia. Molemmat selvisivät vaikeuksitta lohkovaiheesta jatkoon. Tšekkoslovakia ei voittanut yhtään ottelua ja putosi jatkosta. Toistaiseksi ainoissa MM-kisoissaan pelannut Kuwait vastaan ylsi avausottelussaan yllättäen tasapeliin Tšekkoslovakiaa vastaan, mutta hävisi sekä Englannille että Ranskalle.
Muista brittijoukkueista Pohjois-Irlanti voitti sensaatiomaisesti lohkon 5:n ennen isäntämaa Espanjaa, mutta Skotlanti jäi lohko 6:ssa loistavasti pelanneen ennakkosuosikki Brasilian sekä Neuvostoliiton taakse. Brasilia kaatoi ensin Neuvostoliiton 2-1 Socratesin ja Ederin osumin, minkä jälkeen eteläamerikkalaiset voittivat Skotlannin 4-1 ja lohkon heikoimman joukkueen Uuden-Seelannin maalein 4-0. Skotlanti olisi tarvinnut viimeisessä alkulohkon ottelussaan voiton Neuvostoliitosta jatkopaikkaa varten, mutta ottelu päättyi lukemiin 2-2.
Turnaukseen suursuosikkina lähtenyt Brasilia oli pelannut vahvasti harjoitusotteluissa. Joukkueen tähtiä olivat puolustaja Júnior sekä keskikentän Zico, Paulo Falcão, Sócrates ja Toninho Cerezo. Brasilia pelasi Têle Santanan johdolla hyökkäävää ja vauhdikasta jalkapalloa. Maa voittikin alkulohkonsa puhtaasti maalierolla 10–2, ja puolivälierälohko C:ssä se kaatoi ensiksi hallitsevan maailmanmestarin Argentiinan 3–1. Koska Italia voitti omassa ottelussaan myös Argentiinan maalein 2-1, Brasilia oli maalieron turvin kiinni jatkopaikassa.
Ratkaisevassa ottelussa Italiaa vastaan Brasilialle olisi riittänyt välieräpaikkaan tasapeli. Ottelua pidetään yhtenä MM-historian parhaimmista ja korkeatasoisimmista. Yllättäen Italia voitti eteläamerikkalaiset 3–2. Italian kaikki maalit teki Paolo Rossi. Rossi avasi siten maalihanansa edetessään kohti turnauksen maalikuninkuutta. Kisoja edeltävänä keväänä Rossi oli vapautunut pitkästä pelikiellosta.
Puolivälierälohko A:ssa Puola voitti tähtipelaaja Zbigniew Boniekin maaleilla Belgian 3–0. Neuvostoliitto voitti Belgian 1-0. Seuraavassa ottelussa Puola ja Neuvostoliitto pelasivat tasapelin, mikä toi Puolalle välieräpaikan.
Puolivälierälohko B:n avausottelussa Saksa ja Englanti pelasivat tasoltaan vaatimattomassa ottelussa maalittoman tasapelin. Seuraavassa ottelussa Espanjaa vastaan saksalaiset olivat jo selvästi parempia ja pudottivat kisojen isäntämaan jatkopeleistä Pierre Littbarskin ja Klaus Fischerin maaleilla 2–1. Englanti olisi tarvinnut lohkon viimeisessä ottelussa vähintään kahden maalin voiton Espanjasta, mutta peli päättyi 0-0, joten Saksa eteni lohkosta välieriin.
Alkulohkovaiheesta peliään selvästi parantanut Ranska voitti D-lohkossa ensin Itävallan 1–0 Bernard Genghinin maalilla. Itävalta hävisi lohkon molemmat kamppailunsa. Sen jälkeen ranskalaiset kaatoivat vielä Pohjois-Irlannin näyttävästi 4–1. Ranskan tähtipelaajiin Michel Platinin ohella lukeutuneet Alain Giresse ja Dominique Rocheteau tekivät jälkimmäisessä ottelussa molemmat kaksi maalia.
Eräs MM-kisahistorian muistettavimpia otteluita oli Saksan liittotasavallan ja Ranskan huippujännittävä kohtaaminen välierässä Sevillassa. Pierre Littbarski vei saksalaiset johtoon ensimmäisen puoliajan 17. minuutilla, mutta Michel Platini tasoitti rangaistuspotkusta ottelun 26. minuutilla. Ottelussa sattui toisella puoliajalla ikävä välikohtaus, kun Saksan maalivahti Harald Schumacher taklasi ranskalaispelaaja Patrick Battistonin tajuttomaksi tämän karattua läpiajoon. Ranskalaisten leirissä kuohui erotuomarin annettua pelin jatkua normaalisti ilman ulosajoa tai varoituksia Schumacherille tai edes vapaapotkua ranskalaisille. Ottelussa nähtiin myös hienoja hetkiä: peli aaltoili päädystä toiseen, ja molemmilla joukkueilla oli hyviä maalintekotilanteita. Ranska oli hyökkäävämpi osapuoli ottelun toisella puoliajalla. Varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla Ranskan Manuel Amoros oli erittäin lähellä ratkaista ottelun lauottuaan 30 metristä Saksan maalin ylärimaan.
Varsinainen peliaika päättyi tasan 1–1, ja jatkoajalla Ranska teki nopeasti kaksi maalia siirtyen 3–1-johtoon Marius Trésorin ja Alain Giressen osumilla. Maa kuitenkin jatkoi johtoasemassa hyökkäyspeliään, erään arvion mukaan, koska halusi antaa saksalaisille opetuksen. Loukkaantumisen vuoksi vaihtopenkillä aloittanut saksalaishyökkääjä Karl-Heinz Rummenigge vaihdettiin kentälle tappiotilanteessa. Hän teki kavennusmaalin pian kentälle tultuaan ja ote pelistä siirtyi vähitellen saksalaisille. Rummenigge oli järjestämässä Saksan tasoitusta, jonka viimeisteli tyylikkäällä saksipotkulla Klaus Fischer. Jatkoaika päättyi lukemiin 3–3, joten ratkaisu siirtyi ensimmäistä kertaa MM-historiassa rangaistuspotkukilpailuun. Siinä Harald Schumacher torjui kahden ranskalaisen, joukkueensa neljännen laukojan Didier Sixin ja kuudentena vetäneen Maxime Bossisin, yritykset, ja ottelu ratkesi lopullisesti, kun Saksan kuudes vetäjä Horst Hrubesch laukoi ratkaisevan rankkarin varmasti maaliin. Saksa voitti rangaistuspotkukilpailun maalein 5–4.
Toisessa välierässä Italia voitti ilman Boniekia pelanneen Puolan 2–0. Paolo Rossi teki molemmat Italian maalit keskikenttäpelaaja Bruno Contin keskityksistä. Italia voitti vakuuttavasti, vaikka joukkueen pelinrakentaja Giancarlo Antognoni loukkaantui jo ensimmäisellä puoliajalla. Pronssiottelussa Puola löi maalein 3–2 välierän jälkeen väsyneen ja vaihtomiehistöään peluuttaneen Ranskan.
Loppuottelussa pitkän välierän ja lentokonemyöhästymisen väsyttämä Saksa ei kyennyt tarjoamaan Italialle kunnon vastusta, vaan Italia voitti 3–1 Paolo Rossin, Marco Tardellin ja Alessandro Altobellin maaleilla. Ensimmäisellä puoliajalla Italian Antonio Cabrini epäonnistui rangaistuspotkussa pelin 24. minuutilla. Ensimmäinen puoliaika päättyi vielä tasaisena ja maalittomana, mutta toisella jaksolla Italia meni menojaan. Italian puolustus tylsytti saksalaisten yritykset tehottomiksi, ja Italia teki maalit terävistä vastahyökkäyksistä. Paul Breitnerin kavennus lopputulokseksi 3-1 vapaapotkun jälkitilanteesta 83. minuutilla oli enää laiha lohtu saksalaisille.
.jpg)
Espanja
Kultaa
Italia
Hopeaa
Saksan liittotasavalta
Pronssia
Puola
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
