Jalankulkijaystävällisyys
Jalankulkijaystävällisyys on käsite, joka tarkoittaa kaupunkiympäristön soveltuvuutta kävellen liikkumiseen. Jalankulkijaystävällisen kaupungista tekevät ensi sijassa lyhyiden etäisyyksien kaupunkirakenne, kävelykadut, jalkakäytävät, suojatiet ja levähdyspenkit, mutta myös esimerkiksi katuvarsien silmää miellyttävä arkkitehtuuri ja melua vähentävät teiden matalat nopeusrajoitukset. Jalankulkijaystävällisyys on tärkeä osa ympäristöystävällistä kaupunkisuunnittelua, koska käveleminen on hyvin ympäristöystävällinen tapa liikkua.
Euroopan vanhojen kaupunkien keskustat ovat pääsääntöisesti jalankulkijaystävällisiä, koska keskiaikaiset kaupunginosat on rakennettu hyvin tiiviisti ja aikakaudella jolloin käveleminen oli yleinen tapa liikkua kaupungeissa. Joukkoliikenne on helpohkoa lisätä jalankulkijaystävälliseen kaupunkiin, minkä vuoksi joukkoliikenne on suosittua Euroopassa vaikka ihmisillä olisi varaa omaan autoon. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa kaupungit eivät ole kovin käveltäviä, koska ne on rakennettu ilmavasti ja yksityisautoilun aikakaudella. Esimerkiksi jalkakäytäviä ei ole läheskään kaikkialla Yhdysvaltain kaupunkialueilla, ja joukkoliikenneverkko on kehno yksityisautoilun ja sitä tukevan pitkien etäisyyksien kaupunkirakenteen vuoksi.
Jalankulkijaystävällisyys saattaa olla hyväksi katuvarsien kaupoille, katukahviloille ja ravintoloiden terasseille sekä turismin kannalta nähtävyyksien helpon ja omaehtoisen kiertämisen vuoksi. Lisäksi kävellen liikkuminen on hyötyliikuntaa.
