Jaan Teemant
Jaan Teemant (24. syyskuuta 1872 Vigala, Läänemaa, Venäjän keisarikunta – heinäkuu 1941? Tallinna, Viron SNT, Neuvostoliitto)[1] oli virolainen poliitikko, joka toimi Viron riigivanemina eli pääministerinä ja valtionpäämiehenä vuosina 1925–1927 ja 1932. Hän oli aikanaan Viron näkyvimpiä poliitikkoja. Hänet vangittiin ja todennäköisesti teloitettiin Viron ensimmäisen neuvostomiehityksen aikana.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen Viron itsenäisyyttä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teemant kävi koulua yksityisessä Hugo Treffnerin kymnaasissa Tartossa ja valmistui Pietarin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1901.[2] Hän työskenteli asianajajana Tallinnassa,[3] ja hänet valittiin Tallinnan kaupunginvaltuustoon vuonna 1904. Teemant osallistui vuoden 1905 vallankumouksen aikana Viron radikaalien kansallismielisten toimintaan.[1] Hänet valittiin Tarton Bürgermusse-talossa 27. marraskuuta 1905 järjestetyn yleisvirolaisen kansalaiskokouksen puheenjohtajaksi. Vaalin hävinneen Jaan Tõnissonin kannattajien marssittua ulos radikaalit ja vasemmistolaiset jatkoivat kokousta Teemantin johdolla Tarton yliopiston juhlasalissa ja päättivät vaatia lakkoja, boikotteja, keisarillisen hallituksen kaatamista sekä maaomaisuuden kansallistamista.[4][3] Kun Viron maaseudulla puhkesi väkivaltaisuuksia, Venäjän sisäministeri Pjotr Durnovo ja Vironmaan kuvernööri väittivät keisari Nikolai II:lle Teemantin johtavan koko Viron kapinaliikettä ja suunnittelevan itsenäisen Viron tasavallan perustamista. Teemant pakeni joulukuussa 1905 maasta, ja kenttätuomioistuin tuomitsi hänet poissaolevana kuolemaan.[3]
Teemant ja niinikään poissaolevana kuolemaantuomittu Konstantin Päts pakenivat aluksi Saksan kautta Sveitsiin ja asuivat yhdessä eräiden muiden virolaisten pakolaisten kanssa Bernin läheltä vuokraamassaan Weissenstein-Gutin kartanossa. Syksyllä 1906 he tulivat salaa Suomeen, jossa Vihtori Alava majoitti heidät Helsingin maalaiskunnan Hämeenkylässä omistamalleen Mäkelän tilalle. Teemant käytti Suomessa vääriä passeja nimillä Anderson ja Juri Lesch. Hän siirtyi marraskuussa 1908 Helsinkiin ja osallistui virolaisten pakolaisten kokouksiin Helsingin työväentalolla. Suomen poliisi pidätti hänet tammikuussa 1909 yhdessä kymmenien virolaisten kanssa, joita ilmiannon perusteella epäiltiin Suomen Pankin ryöstön ja kenraalikuvernööri Vladimir Böckmanniin kohdistettavan attentaatin suunnittelusta ”Unkarin poikana” tunnetun ulkomaalaisen rikollisen johdolla. Väitetyn salahankkeen olemassaoloa ei onnistuttu todistamaan, mutta väärällä passilla Suomessa asunut Teemant karkotettiin helmikuussa 1909 Uudenmaan läänin kuvernööri Max Alfthanin määräyksellä irtolaisena takaisin Viroon. Venäjän poliisi pidätti hänet välittömästi rajalla.[3]
Koska Viron sotatila oli jo päättynyt, ei Teemantille langetettua kuolemantuomiota pantu toimeen.[1] Sen sijaan hänelle järjestettiin joulukuussa 1909 Tallinnan sotaoikeudessa uusi oikeudenkäynti vuoden 1905 tapahtumista, ja tällä kertaa hänet tuomittiin vuodeksi vankeuteen.[3] Tuomion suorittamisen jälkeen hän oli vielä karkotettuna Arkangelin kuvernementtiin vuosina 1911–1913.[3][1] Sen jälkeen Teemant toimi jälleen asianajajana Tallinnassa.[2]
Itsenäisessä Virossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teemant palasi politiikkaan vuonna 1917, jolloin hänet valittiin edustajaksi Viron maapäiville.[1] Hän osallistui samana vuonna myös keskustaoikeistolaisen Maarahva Liit -puolueen perustamiseen ja kohosi Konstantin Pätsin lähipiiriin.[4] Vuonna 1918 hän oli itsenäiseksi julistautuneen Viron tasavallan prokuraattorina. Vuosina 1919–1925 hän oli asianajajakunnan (Vannutatud Advokaatide Nõukogu) puheenjohtaja.[2]
Teemant oli edustajana vuosien 1919–1920 Viron perustavassa kokouksessa sekä uudessa parlamentissa eli riigikogussa vuosina 1923–1934.[3][1] Hän liittyi oikeistolaiseen Põllumeeste Kogud -puolueeseen, joka perustettiin Maarahva Liitin seuraajaksi vuonna 1920.[5][1] Teemant oli vuosien 1920–1934 ”ensimmäisen tasavallan” näkyvimpiä poliitikkoja Pätsin ja Jaan Tõnissonin ohella.[5] Hän oli riigivanem eli valtionpäämiehenä toiminut pääministeri kolmessa peräkkäisessä hallituksessa vuosina 1925–1927.[3][1][4][5] Teemant tuli riigivanemiksi 15. joulukuuta 1925[2] Jüri Jaaksonin hallituksen kaaduttua, jolloin niin sanottu demokraattinen blokki hajosi. Teemant muodosti vaalien jälkeen heinäkuussa 1926 toisen hallituksensa, johon myös Viron kansanpuolue (Eesti Rahvaerakond) osallistui. Teemantin kolmannen hallituksen muodostivat samat puolueet kuin toisenkin. Se päätti vuonna 1927 ottaa Viron rahayksiköksi seuraavan vuoden alussa kultakantaan sidotun kruunun.[4] Teemantin riigivanemius päättyi 9. joulukuuta 1927.[2]
Teemant palasi riigivanemiksi muodostaessaan 19. helmikuuta 1932[2] porvarillisen kokoomushallituksen, kun Tõnisson ja Päts eivät onnistuneet kokoamaan hallitusta.[4] Teemantin neljäs hallitus jätti paikkansa vaalien jälkeen 19. heinäkuuta 1932.[4][2] Kun Päts kaappasi vallan vuonna 1934, Teemant asettui oppositioon.[1] Vapsien joulukuun 1935 epäonnistuneen vallankaappaushankkeen suunnitelmissa Teemant mainittiin tulevan kansalliskongressin jäsenenä, mutta hän ei ollut tiennyt kaappaussuunnitelmasta mitään, joten Pätsin hallinto ei ryhtynyt toimiin häntä vastaan.[4] Lokakuussa 1936 Teemant allekirjoitti yhdessä kolmen muun entisen riigivanemin – Tõnissonin, Ants Piipin ja Juhan Kukkin – kanssa Pätsille henkilökohtaisesti toimitetun ja myöhemmin Suomen lehdissä julkaistun kirjelmän, jossa vaadittiin demokraattisen hallinnon ja poliittisten vapauksien palauttamista.[1][5][4] Päts torjui vaatimukset.[5][4]
Teemant vihittiin vuonna 1932 Tarton yliopiston oikeustieteen kunniatohtoriksi.[2]
Neuvostomiehitys ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton miehitettyä Viron Teemant vangittiin 23. heinäkuuta 1940.[3] Hänen kuolinaikaansa ja -tapaansa ei tiedetä varmuudella.[3] Todennäköisesti hän joko kuoli Tallinnan keskusvankilassa tai hänet teloitettiin ampumalla Tallinnassa heinäkuun alussa 1941, hieman Saksan hyökkäyksen alkamisen jälkeen.[3][5][2] Toisen tiedon mukaan neuvostoviranomaiset olisivat tuominneet hänet lokakuussa 1941 kymmenen vuoden vankeuteen ja viiden vuoden karkotukseen vallankumousliikkeen vastaisesta toiminnasta.[1][2] Epäluotettavan ja todennäköisesti perättömän tiedon mukaan Teemant ja Tõnisson olisi nähty vielä vuonna 1946 vankilassa Permissä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Teemant, Jaan estonica. Arkistoitu 21.1.2020. Viitattu 7.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Jaan Teemant (englanniksi) Office of the President of the Republic (Viron presidentin kanslia). Viitattu 8.4.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k Seppo Zetterberg: Kulttuuria ja kumouspuuhia: Helsingin virolaisyhteisö 1900-luvun alussa, s. 61–62 88–89, 92, 94, 230–239, 295. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2013.
- ↑ a b c d e f g h i j Erkki Tuomioja: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, s. 54–56, 132, 190, 197, 214, 216, 244, 246–248, 321–322. Tammi, Helsinki 2010.
- ↑ a b c d e f Seppo Zetterberg: Viron historia, s. 525, 639. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teemant, Jaan (viroksi) Eestigiid.ee
|
Edeltäjä: Jüri Jaakson |
Viron riigivanem 1925–1927 |
Seuraaja: Jaan Tõnisson |
|
|
Edeltäjä: Konstantin Päts |
Viron riigivanem 1932 |
Seuraaja: Karl Einbund |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
