Jugoslavian kansanarmeija
Jugoslavian kansanarmeija (serbokroaatiksi ja mak. Југословенска народна армија, Jugoslovenska narodna armija, lyh. JNA, sloveeniksi Jugoslovanska ljudska armada, lyh. JLA) oli kommunistijohtoisen Jugoslavian liittovaltion asevoimat.
Toisen maailmansodan aikainen partisaaniliike, 1941 perustettu Jugoslavian kansan vapautusarmeija muuttui Jugoslavian armeijaksi 1945, kunnes 1951 nimeksi tuli Jugoslavian kansanarmeija. Sitä pidettiin viidenneksi suurimpana eurooppalaisena armeijana. Kalusto oli enimmäkseen Neuvostoliitosta, muun muassa T-55-panssareja. Aseita hankittiin myös Yhdysvalloista ja muista Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön maista. Jugoslavialla oli itselläänkin aseteollisuutta, joka tuotti esimerkiksi lentokoneita ja miehistönkuljetusvaunuja. Kansanarmeijalla oli runsaasti tykistöä, panssareja ja lentokoneita.
Sosialistisen Jugoslavian loppuaikoina, vuodesta 1985 lähtien kansanarmeijaa alettiin muuttaa palvelemaan vain Serbian sosialistisen tasavallan (v:sta 1990 Serbian tasavalta) etuja, muiden Jugoslavian tasavaltojen sijaan. Slovenian itsenäisyyssodassa vuonna 1991 armeija yritti estää maan irtautumisen Jugoslaviasta. Kansanarmeija myös tuki kapinallisia serbijoukkoja Kroatian (1991–1995) ja Bosnia-Hertsegovinan sisällissodissa (1992–1995). Kansanarmeijan taistelukyky oli kuitenkin vain murto-osa läntisten armeijoiden taistelukyvystä, sillä kansanarmeija ja serbikapinalliset eivät kyenneet murtamaan monien piirittämiensä kaupunkien, kuten Vukovarin puolustusta.
Jugoslavian kansanarmeija purkautui, kun sosialistiseen Jugoslaviaan jäljelle jääneet Serbia ja Montenegro muodostivat vuonna 1992 uuden valtion eli Jugoslavian liittotasavallan, jolle koottiin myös uusi armeija, Jugoslavian asevoimat.