J. C. Catford
| John Cunnison ”Ian” Catford | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Edinburgh [2] |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Fonetiikka |
John Cunnison ”Ian” Catford (26. maaliskuuta 1917 Edinburgh, Skotlanti[3] – 6. lokakuuta 2009 Shoreline, Washington, Yhdysvallat; julkaisi nimellä J. C. Catford) oli yhdysvaltalainen foneetikko sekä kieli- ja käännöstieteilijä, joka tunnetaan erityisesti fonetiikan oppikirjoistaan sekä fonetiikan inhimillisten mahdollisuuksien rajoja tarkastelleesta teoksestaan Fundamental problems in phonetics (1977), Kaukasian kielten tutkimuksestaan ja panoksestaan käännöstieteen alkuvaiheisiin.
Catford opiskeli Edinburghin (ranskaa ja romaanisia kieliä), Pariisin (fonetiikkaa) ja Lontoon (venäjää ja slaavilaisia kieliä sekä yleistä kielitiedettä) yliopistoissa. Hänen tutkimuskohteitaan olivat fonaatiotyypit, diakroninen fonetiikka, fonetiikan pedagogiikka, dialektologia, lauseopillinen ergatiivisuus, Kaukasian kielet ja käännösteoria. Hän perusti soveltavan kielitieteen laitoksen Edinburghin yliopistoon, missä hän vaikutti 1952–64.[3] Tämän jälkeen hän toimi 1964–85 Michiganin yliopiston kielitieteen professorina. Yliopistoviroistaan hän jäi eläkkeelle vuonna 1988, mutta pysyi aktiivisena tutkimuksessa sen jälkeenkin.
Fonetiikan kiinnostuksensa Catford itse mainitsee alkaneen hänen luettuaan 14-vuotiaana George Bernard Shaw’n Pygmalion-näytelmän (joka tunnetaan paremmin elokuvaversiona My fair lady).[3] Yksi näytelmän ja elokuvan päähenkilöistä, kielitieteen professori ”Henry Higgins” on yhdistetty vaihtoehtoisesti kahteenkin eri tosielämän brittifoneetikkoon, Henry Sweetiin ja Daniel Jonesiin. Uransa alkupuolella Catford opetti englantia ja sen ääntämystä ulkomailla British Councilin toimessa Kreikassa, Egyptissä ja Palestiinassa. 1946–52 hän toimi BBC:n ääninäyttelijänä ja erikoistui nimenomaan eksoottisiin englannin murteisiin.[3]
Catfordin 1960-luvulla julkaisema pieni monografia kääntämisen kielellisestä teoriasta (Catford 1965) oli yksi varhaisista teksteistä kohti nykyaikaista käännöstiedettä. Catford itse tosin ei halunnut käännöstieteestä itsenäistä tieteenalaa, vaan näki sen nimenomaisesti kielitieteellisten teorioiden soveltamisen alueena.[4] Catfordin teos liittyy myös kirjoitusjärjestelmien tutkimuksen alaan, koska teoksen luvun 9 käsittelemä ”grafologinen kääntäminen” käsittelee eri kirjoitusjärjestelmien käsinkirjoittamisen eroja mm. sen perusteella, millaisia viivoja ja missä järjestyksessä järjestelmä käyttää kirjainten (tai tarkemmin glyyfien) muodostamiseen.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Catford, J. C. 1965: A linguistic theory of translation. Oxford University Press, London.
- Catford, J. C. 1977: Fundamental problems in phonetics. Edinburgh University Press, Edinburgh.
- Catford, J. C. 1988: A practical introduction to phonetics. (1. laitos, 2. uudistettu laitos 2001.) Clarendon Press, Oxford.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Catford, J. C. 1999: Catford, John C. Teoksessa: Ohala, John J. ym. (toim.): A guide to the history of the phonetic sciences in the United States: Issued on the occasion of the 14th International Congress of Phonetic Sciences, San Francisco, 1–7 August, 1999, s. 81–82. University of California, Berkeley.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, Gemeinsame Normdatei. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri
urlpuuttuu. (de) Saksan kansalliskirjasto, Gemeinsame NormdateiUrl. Tieto on haettu Wikidatasta. - ↑ a b c d Ohala, John J. ym. (toim.): A guide to the history of the phonetic sciences in the United States: Issued on the occasion of the 14th International Congress of Phonetic Sciences, San Francisco, 1–7 August, 1999, s. 81. University of California, Berkeley, 1999.
- ↑ Venuti, Lawrence (toim.): The translation studies reader (kolmas laitos), s. 138. Routledge, 2012.
