Jüri Luik

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jüri Luik
Luik kesäkuussa 2017.
Luik kesäkuussa 2017.
Viron puolustusministeri
Laarin I hallitus
23.8.1993–7.1.1994
Laarin II hallitus
25.3.1999–28.1.2002
Ratasin I hallitus
12.6.2017–29.4.2019
Ratasin II hallitus
29.4.2019–26.1.2021
Presidentti Lennart Meri
Arnold Rüütel
Kersti Kaljulaid
Edeltäjä Hain Rebas
Andrus Öövel
Margus Tsahkna
Seuraaja Indrek Kannik
Sven Mikser
Kalle Laanet
Viron hallituksen salkuton ministeri
Laarin I hallitus
1.12.1992-6.10.1993
Presidentti Lennart Meri
Viron ulkoministeri
Laarin I hallitus
7.1.1994-8.11.1994
Tarandin hallitus
8.11.1994-17.4.1995
Presidentti Lennart Meri
Edeltäjä Trivimi Velliste
Seuraaja Riivo Sinijärv
Henkilötiedot
Syntynyt17. elokuuta 1966 (ikä 58)
Tallinna
Tiedot
Puolue Isänmaa (RKEI) (1992-1995)
Isänmaaliitto (1995-2006)

Jüri Luik (s. 17. elokuuta 1966 Tallinna, Viro) on virolainen poliitikko, joka on toiminut puolustus- ja ulkoministereinä useissa hallituksissa 1990-luvulta lähtien. Hän toimi ulkoministerinä vuosina runsaan vuoden vuosina 1994-1995 Laarin ja Tarandin hallituksissa ja puolustusministerinä molemmissa Laarin ja Ratasin hallituksissa. Poliittisesti hän kuuluu alun perin Isänmaan ja Res Publican liittoon, jonka perustajajäseniin hän kuului. Puolue muutti nimensä 2018 Isänmaaliitoksi.[1]

Mukana Viron uudelleenitsenäistymisessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jüri Luik opiskeli neuvostovallan viimeisinä vuosina Tarton yliopistossa ja valmistui vuonna 1989 lehdistöoppi pääaineenaan.[2] Hän oli aloittanut vuonna 1988 toimittajauran virolaisessa kulttuurilehti Vikerkaarin toimittajana. Lehti oli Laulavan vallankumouksen aikaan keskeinen vaikuttaja virolaisessa yhteiskunnassa maan uudelleenitsenäistymistä rakennettaessa.[3]

Diplomaatin ja ministerin urasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistumisensa jälkeen Luik siirtyi uudelleenitsenäistyneen Viron tasavallan ulkoministeriön palvelukseen.[4] Ulkoministeriötä johti tällöin tuleva presidentti Lennart Meri. Luik toimi sen jälkeen ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä ja hetken aikaa Viron Ison-Britannian suurlähettiläänä Lontoossa.

Vuonna 2017 Viro toimi EU:n puheenjohtajamaana. Kuvassa EU-kokouksesta, jossa mukana Luikin lisäksi EU:n varapuheenjohtaja Federica Mogherini (kuvassa keskellä).

Jüri Luik valittiin syksyllä 1992 riigikoguun Isänmaa-liiton listoilta. Pian sen jälkeen joulukuussa 1992 hänestä tuli ensin Laarin hallituksen salkuton ministeri, jonka vastuulla olivat Venäjän kanssa käytävät neuvottelut, Virossa olevien venäläisjoukkojen vetäytymisestä sekä Viron ja Venäjän suhteet.[5] Elokuussa 1993 hänestä tuli edelleen puolustusministeri ja vuoden 1994 alusta ulkoministeri. Ulkoministerin tehtävää hän hoiti vielä seuraavassa Tarandin hallituksessa, joka istui huhtikuuhun 1995.[1] Ulkoministeriajanjaksoon ajoittui Venäjän kanssa tehty sopimus, jonka mukaan venäläisjoukot lähtivät Virosta elokuun loppuun 1994 mennessä. Tässä asiassa Luik toimi tiiviisti yhteistyössä presidentti Meren kanssa, joka sai lopulta sopimuksen aikaan heinäkuussa 1994 henkilökohtaisissa neuvotteluissa Venäjän presidentin Boris Jeltsinin kanssa.[6]

Yli kaksi vuotta kestäneen ministeriuran jälkeen Luik palasi diplomaatin tehtäviin. Hän toimi vuosina 1996-1999 Viron suurlähettiläänä Benelux-maissa ja pysyvänä Viron edustajana Naton päämajassa Brysselissä. Hän palasi ministerintehtäviin Laarin muodostaessa toisen hallituksensa maaliskuun lopussa 1999, jolloin hänestä tuli jälleen puolustusministeri. Hän oli tehtävässä Laarin toisen hallituksen loppuun eli lähes kolme vuotta tammikuun loppuun 2002. Sen jälkeen palasi ulkoministeriöön, ja vuodesta 2003 hän siirtyi Viron suurlähettilääksi Yhdysvaltoihin Washingtoniin. Viron liityttyä Natoon Luik palasi Viroon hoitamaan Viron ja Naton välisiä asioita. Tammikuussa 2013 hän siirtyi Viron suurlähettilääksi Venäjälle Moskovaan, jossa tehtävässä hän oli kesään 2015. Sen jälkeen hän palasi Tallinnaan johtamaan Kansainvälistä puolustustutkimuslaitosta.[7] Tässä tehtävässä hän toimi toukokuuhun 2017.[1]

Vuonna 2016 käydyissä presidentinvaaleissa Luik oli mahdollisena ehdokkaana maansa uudeksi presidentiksi Ilveksen presidenttikauden päättyessä, kun vaalin valintavaihe riikikogussa oli päättynyt ratkaisemattomana. Hänen ehdokkuutensa jatkovalinnassa kaatui kuitenkin EKREn ja Keskustapuolueen vastustukseen.[8] Jatkovaaleissa presidentiksi valittiin Kersti Kaljulaid.[9]

Tutkimuslaitosjakson jälkeen Luik palasi ulkoministeriöön, josta hän siirtyi Jüri Ratasin hallitukseen Margus Tsahknan siirtyessä keväällä 2017 puolustusministerin tehtävistä.[10] Luik jatkoi samassa tehtävässä vielä keväällä 2019 muodostetussa Ratasin 2. hallituksessa. Hänet valittiin vuoden 2019 parlamenttivaaleissa riigikoguun.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Minister of Defence Jьri Luik Republic of Estonia - Government. Arkistoitu 14.6.2017. Viitattu 20.1.2021. (viroksi)
  2. ↑ Tartu ülikool - lõpetanute tähestikuline nimekiri ut.ee. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 20.1.2021. (viroksi)
  3. ↑ Krister Kivi: Jüri Luige pikk tee Moskvasse 24.1.2013. Eesti Express. Viitattu 20.1.2021. (viroksi)
  4. ↑ Anneli Ammas: Kelle mantli pärib Jüri Luik? 30.11.2002. Eesti Päevaleht. Viitattu 20.1.2021. (viroksi)
  5. ↑ Heikki Haapavaara: Jüri Luik, 26, johtaa Viron elintärkeitä neuvotteluja Venäjän kanssa. Iltasanomat, 19.12.1992.
  6. ↑ Jeltsin ja Meri pääsivät sopuun Venäläisjoukot poistuvat Virosta elokuun aikana. Helsingin Sanomat, 27.7.1994. HS Aikakone (digilehden tilaajille). Viitattu 20.1.2021.
  7. ↑ Suursaadik Jüri Luik lahkub Moskvast 18.12.2014. Äripäev. Viitattu 20.1.2021. (viroksi)
  8. ↑ Kärt Anvelt, Urmas Jaagant: Reformierakond astub sammu tagasi ja presidendikandidaadiks saab Kersti Kaljulaid 28.9.2016. Eesti Päevaleht. Viitattu 20.1.2021. (viroksi)
  9. ↑ Aleksander Krjukov, Indrek Kuus: Fraktsioonid kinnitavad toetust Kaljulaiule, Reformierakond otsustab kolmapäeval 27.9.2016. ERR.ee. Viitattu 20.1.2021. (viroksi)
  10. ↑ Anneli Ammas: Kaitseministriks saav Jüri Luik: tulin poliitikasse tagasi kohusetundest 7.6.2017. Delfi.ee. Viitattu 20.1.2021. (viroksi)
  11. ↑ Elected members of the Riigikogu - Isamaa Erakond Elected members 4.3.2019. valimised.ee. Arkistoitu 4.3.2019. Viitattu 20.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jüri_Luik&oldid=22680627”