Jöns Budde

Jöns Budde kuvattuna todennäköisesti vuonna 1462 Naantalin luostarille lahjoittamaansa pateeniin.

Jöns Andersinpoika Budde (myös Jöns Raek tai Räk, Johannes Andreas Budde; s. mahd. noin 1437, k. 1491 jälkeen) oli Naantalin luostarin munkki ja uskonnollinen kirjailija. Hän on Suomen kirjallisuuden ensimmäisiä nimeltä tunnettuja henkilöitä ja keskiajan tunnetuimpia suomalaisia. Budden syntymä- tai kuolinvuotta ei tiedetä, mutta varhaisin merkintä hänestä on vuodelta 1461 ja myöhäisin vuodelta 1491. Hän kirjoitti ruotsiksi.

Elämä ja toiminta

Jöns Budden muistokivi Naantalin kirkon edustalla.

Varhaisin tieto Buddesta on vuodelta 1461, jolloin hän oli todistajana eräässä oikeudenkäynnissä. Tuolloin hän lienee ollut vielä noviisi; vasta seuraavana vuonna hänet mainitaan varsinaisena munkkina. Koska birgittalaisveljeltä edellytettiin vähintään 25 vuoden ikää, olisi Budde näin ollen syntynyt viimeistään vuonna 1437. Hänen on epäilty olleen kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, mutta tätä ei tiedetä varmasti. Kielitaitonsa perusteella Budde lienee opiskellut ainakin Turun katedraalikoulussa ja mahdollisesti myös ulkomailla.

Kaikki Buddea koskevat tiedot liittyvät hänen toimintaansa Naantalin luostarissa, jossa hän käänsi latinankielisiä kirjoituksia nunnien lukemistoksi. Budde käänsi pyhimyslegendoja sekä laati vanhimmat ruotsinnokset eräistä Vanhan testamentin kirjoista. Sen lisäksi häneltä tunnetaan noin 20 muuta teosta, jotka ovat enimmäkseen käännöksiä latinasta ruotsiksi. Näistä tunnetuin on Jöns Buddes bok (”Jöns Budden kirja”). Hänen tekstejään käytettiin papiston tarpeisiin, mutta niitä luettiin myös ajanvietteenä.

Buddea pidetään usein Suomen ensimmäisenä kirjailijana, mutta tosiasiassa ainakin suurin osa hänen teoksistaan oli käännöksiä. Hän pyrki kuitenkin käännösvalinnoillaan vaikuttamaan ympäristönsä oloihin, ja näin pyhimysten auktoriteettiin nojaavat tekstit saivat kokonaan uuden merkityksen tarpeen mukaan. Keskiajalla kääntäjän rooli oli tärkeämpi kuin nykyisin, koska harva osasi lukea tai kirjoittaa ja vielä harvempi hallitsi latinan.

Viimeisin merkintä Buddesta on vuodelta 1491, joten hänen oletetaan kuolleen pian sen jälkeen. Budde jätti kuoltuaan Naantalin luostarille alttarikalkin ja omistuskirjoituksella varustetun öylättilautasen.

Jöns Buddes bok on Budden tuotannon ainut teos, josta on säilynyt yksi alkuperäiskappale nykypäiviin asti; se löydettiin 1700-luvulla Turun tuomiokirkosta ja sijoitettiin Tukholman kuninkaalliseen kirjastoon. Muista hänen käännöksistään on säilynyt vain 1500-luvulla tehtyjä kopioita (kaikki Ruotsissa), ja pyhän Birgitan elämäkerta tunnetaan ainoastaan H. G. Porthanin kuvauksista, sillä sen viimeinen tunnettu kopio tuhoutui Turun palossa vuonna 1827.

Käännökset

Kaikki latinasta ruotsiksi.

• Hel. Mechtilds uppenbarelser I–II, 1469 (alk. Liber specialis gratiae Sanctae Mechthildis, pyhän Mechtildin ilmestykset)
• Sancte Birgittas gräsgarder eller yrtegarder, 1480 (alk. Viridarium Coeleste S. Birgittae, pyhän Birgitan ilmestykset)
• Själens kloster, 1480 ("Sielun luostari", alk. Claustrum animae, luostarielämän vertauskuvallinen kuvaus)
• Vanhan testamentin Ruutin kirja, Esterin kirja, apokryfikirjojen Juuditin kirja ja Makkabealaiskirjat, 1484
• Mahdollisesti myös Ilmestyskirja, ajankohta tuntematon
• Jöns Buddes bok, 1487–1491 (kokoelma käännettyjä skolastisia kirjoituksia ja uskonnollis-mystisiä jännityskertomuksia)

Muistaminen

• Jöns Budden muistoksi pystytettiin vuonna 1921 muistokivi Naantalin kirkon edustalle.
• Naantalin Lukion auditorio on nimetty Jöns Budde -saliksi.

Lähteet

• Reijo Pitkäranta: Budde, Jöns Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kirjallisuutta

• Marko Lamberg: Jöns Budde: birgittalaisveli ja hänen teoksensa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007. ISBN 978-951-746-888-6

Aiheesta muualla

• Verkkomakasiini: Marko Lamberg Tekstintuotanto keskiajalla