Jättiputket
| Jättiputkiryhmä | |
|---|---|
_JPG1a.jpg) Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Apiales |
| Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
| Suku: |
Ukonputket Heracleum L. |
| Lajiryhmä: | Heracleum persicum -ryhmä |
| Lajit | |
|
|
Jättiputkiryhmä[2] eli jättiputket, myös jättiläisukonputket (Heracleum persicum -ryhmä) on ukonputkien sukuun ja sarjakukkaiskasvien heimoon kuuluva lajiryhmä. Siihen luokitellaan kuuluvaksi kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum), persianjättiputki (Heracleum persicum, syn. H. laciniatum) ja armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi). Jättiputket ovat kotoisin alun perin Aasiasta, mistä ne ovat levinneet muihin maanosiin koristekasveina.
Suomessa jättiputket luokitellaan nykyään selvästi haitallisiksi vieraslajeiksi. Jättiputkien suuret, maanalaiset siemenpankit tekevät niistä hankalan hävitettävän – pelkän maanpäällisen osan poisto juurineenkaan ei riitä, vaan jättiputkia ilmestyy samalle paikalle viimeistään seuraavana kesänä.
Jättiputkien kasvinesteen sisältämät myrkylliset furanokumariinit aiheuttavat iholle päästyään auringonvalon vaikutuksesta hitaasti paranevia palovammoja muistuttavia haavoja ja rakkuloita ihoon. Kasvinesteen sisältämät yhdisteet voivat aiheuttaa jopa näön menetyksen joutuessaan silmiin.[3]
Jättiputket kasvavat nimensä mukaisesti suuriksi: puolestatoista jopa 4,5 metriä korkeiksi.[4] Jättiputket tuottavat hyvin runsaasti siemeniä, leviävät helposti ja niiden hävittäminen on vaikeaa.[5]
Torjunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jättiputket valtaavat nopeasti alaa. Niiden kukintojen siemenaiheet voivat säilyttää itävyytensä, vaikka kukintovarsi katkaistaisiin. Siemenet ovat itämiskykyisiä ainakin 5–8, jopa 10 vuotta. Vanhat juurakot versovat kasvuun heti lumien sulettua, ja siementaimet ilmestyvät näkyviin parin viikon kuluessa.[6] Suomessa ylivoimaisesti yleisimmin esiintyvä jättiputkilaji on kaukasianjättiputki.[7]
Keski-Euroopassa kasvin hävittäminen vanhoilta kasvupaikoilta on kestänyt jopa kymmenen vuotta. Varmimmat ja nopeimmat torjuntatulokset saataneen yhdistämällä kemiallinen torjunta (glyfosaatti- tai MCPA-valmisteet) sekä mekaaniset menetelmät. Torjunta-aineen pitoisuuden tulee olla riittävä, ja vesistörajoituksia on noudatettava. Biomerkityillä glyfosaattivalmisteilla sallittu ruiskutusetäisyys on kolme metriä senhetkisestä veden pinnasta. Käsittelyn saa tarvittaessa tehdä bio-merkityillä valmisteilla vesirajaan asti, jos käytetään sivelymenetelmää. Suojaetäisyys on riskianalyysissä määritetty ruiskutuksen tuulikulkeuman perusteella. Glyfosaatti on vesieliöille haitallista. MCPA-valmisteilla suojaetäisyys on pidempi.[8]
Torjunta-aine tappaa kasvit juurineen ja siementaimet poistetaan mekaanisesti, kun niitä ilmestyy. Naudat, lampaat ja siat voivat jossain määrin syödä jättiputkia ja myös tällaisesta torjunnasta on hyviä kokemuksia. Eläimet voivat kuitenkin saada vammoja silmiin, sieraimiin ja suuhun. Suuria määriä syöneille eläimille voi tulla ruoansulatuksen ongelmia.[9]
Jättiputkia muistuttavia kasvilajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- karhunputki (Angelica sylvestris)
- väinönputki (Angelica archangelica subsp. archangelica)
- meriputki (Angelica archangelica subsp. litoralis)
- etelänukonputki (Heracleum sphondylium)
- idänukonputki (Heracleum sibiricum)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit, s. 15. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2
- ↑ Jättiputkiryhmä – Heracleum persicum -ryhmä laji.fi. Viitattu 27.1.2020.
- ↑ Klaus Pfurtscheller, Marija Trop: Phototoxic plant burns: report of a case and review of topical wound treatment in children. Pediatric Dermatology, marraskuu 2014, 31. vsk, nro 6, s. e156–159. PubMed:25424227 doi:10.1111/pde.12396 ISSN 1525-1470 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Suomen ympäristökeskus: Jättiputket (toimimaton linkki)
- ↑ Jättiputken biologia ja torjunta (toimaton linkki)
- ↑ Jättiputkiryhmä (Heracleum persicum -ryhmä) vieraslajit.fi. Arkistoitu 25.9.2017. Viitattu 20.7.2018.
- ↑ Puhelinkeskustelu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston edustajan kanssatarvitaan parempi lähde
- ↑ Jaana Kankaanpää: Jättiputkea voi torjua laiduntamalla laidunpankki.fi. Arkistoitu 20.7.2018. Viitattu 20.7.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas: Jättiputkiryhmän levinneisyys Suomessa vuonna 2021.
- Vieraslajit.fi: Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä)
