Järvikoiskylä
| Järvikoiskylä Jarvikoisčülä Бабино, Babino |
|
|---|---|
  Järvikoiskylä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Kattila |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2007) | 1 |
Järvikoiskylä[1] (vatjaksi Jarvikoisčülä, ven. Бáбино, Babino) on entinen vatjalaiskylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Paapinajärven kaakkoisrannalla 18 kilometriä Kattilasta länteen. Vuonna 2007 kylässä oli yksi vakituinen asukas.[2]
Kylä oli olemassa 1500-luvulla, vaikka sen vuosina 1618–1623 sanotaan olleen autio (”ödhe”). Vuonna 1848 siellä oli 139 ja 1900-luvun alussa 187 asukasta (93 miestä ja 94 naista). Hallinnollisesti Järvikoiskylä kuului Pietarin kuvernementin Jaaman kihlakunnan Kattilan volostiin. Kylässä oli hyvin tunnettu Iiliän koivu (vatjaksi Iilia kahči), pyhä sűvä kaivo ja uhriaitaus, josta on julkaistu yksityiskohtaisia kuvauksia. Kylä oli 1800-luvun lopusta alkaen vatjalaiskulttuurin tukimuskohde. Järvikoiskylässä on käynyt useita kansatieteellisiä tutkimusretkiä, muun muassa Vihtori Alavan, Samuli Paulaharjun, J. Lukkarisen sekä Paul Aristen.
Järvikoiskylä tuhoutui toisen maailmansodan aikana, mutta rakennettiin uudelleen sodan jälkeen. Nykyään siellä on lähinnä huvila-asutusta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talve, Ilmar: Vatjalaista kansankulttuuria. Helsinki, 1981.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 17.10.2015.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 93. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.5.2013). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)