Itsemurhakuusikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”Raunioituvaa paksusammalkuusikkoa = luonnon itsemurhaa” (Olavi Linnamiehen valokuvan alkuperäinen kuvateksti vuodelta 1955).

Itsemurhakuusikko on käsite, jolla viitataan tiheään, pimeään, sammaloituneeseen kuusikkoon. Käsite juontuu siitä, että tämän kaltaisen kuusikon on väitetty kuolevan, ellei sitä elvytetä hakkaamalla. Käsite on peräisin 1950-luvulta.[1]

Itsemurhakuusikon käsitettä on nykykeskustelussa kritisoitu. Esimerkiksi yliopistonlehtori Timo Kuuluvainen on arvostellut käsitettä.[1] Itsemurhakuusikon käsitettä voidaan myös pitää esimerkkinä kielenkäytöstä, joka väheksyy luonnonmetsien arvoa.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Raevaara, Tiina: Avohakkuu ei hoida metsää Suomen Kuvalehti. 20.12.2011. Viitattu 13.12.2024.
  2. ↑ Heikkinen, Vesa: Metsään menemisestä Kotus. 21.6.2022. Viitattu 14.12.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itsemurhakuusikko&oldid=22907122”