Italian presidentinvaalit 2013
 | |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
| Napolitano 738
Rodotà 217 Muut 20 Tyhjät 32 | |||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||
Italian presidentinvaalit 2013 pidettiin 18.–20. huhtikuuta 2013. Perustuslain mukaan presidentin valitsevat seitsemän vuotta kestävälle kaudelle Italian parlamentin jäsenet ja 58 alueellista edustajaa. Virkakausien määrää ei ole rajattu. Presidentti Giorgio Napolitano valittiin kuudennessa äänestyksessä toiselle perättäiselle kaudelle. Valinnan hetkellä 87-vuotias Napolitano oli Italian ensimmäinen presidentti, joka valittiin toiselle kaudelle. Vaali pidettiin Palazzo Montecitoriossa, joka on Italian edustajainhuoneen kokoontumispaikka.
Tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italiassa pidettiin parlamenttivaalit 24.–25. helmikuuta 2013, ja sen jälkeen maa oli poliittisessa umpikujassa, koska hallitusta ei kyetty muodostamaan. Presidentin valintaan lähdettäessä keskustavasemmistokoalition johtaja Pier Luigi Bersani ilmoitti kannattavansa Franco Marinia presidentiksi. Vaikka Marinini oli saanut tukea Silvio Berlusconin johtaman keskustaoikeiston suunnalta sekä Mario Montin keskustalta useat vasemmistoon kuuluvat eivät äänestäneet häntä.[1] Marini sai 521 ääntä ensimmäisessä äänestyksessä kun valintaan olisi vaadittu 672 ääntä. Franco Marini ei saanut enää toisessa ja kolmannessa äänestyksessä kuin muutamia ääniä.
Toisessa ja kolmannessa äänestyksessä useat äänestivät tyhjää eikä kukaan ollut lähellä vaadittavaa äänimäärää. Neljänteen äänestykseen Bersani ilmoitti ehdokkaakseen entisen pääministerin ja Euroopan unionin komission puheenjohtaja Romano Prodin. Berlusconi kieltäytyi tukemasta häntä ja suurin osa keskustaoikeistosta jätti äänestämättä neljännessä äänestyksessä. Keskustavasemmiston hajanaisen äänestämisen takia Prodi ei saanut vaadittavaa yli puolet äänistä enemmistöä eli 504 ääntä, vaan jäi 395 ääneen.[2]
Keskustavasemmiston hajaäänet suuntautuivat ensin joko Beppe Grillon johtaman Viiden tähden liikkeen ehdokkaalle Stefano Rodotalle tai entiselle Torinon pormestari Sergio Chiamparinolle. Neljännessä äänestyksessä heidän hajaäänensä menivät jälleen joko Stefano Rodotalle tai sitten Anna Maria Cancellierille. Pier Luigi Bersani tulkitsi 19. huhtikuuta neljännen äänestyksen jälkeen hajanaisen äänestämisen tarkoittavan luottamuspulaa ja ilmoitti eroavansa Demokraattisen puolueen johdosta välittömästi kunhan presidentti saadaan valittua. [3]
Viidennessä äänestyksessä suurin osa äänesti tyhjää tai ei osallistunut äänestykseen. Sekä Berlusconi että Bersani ehdottivat 20. huhtikuuta Giorgio Napolitanon valintaa toiseksi kaudeksi. Presidentti Napolitano ilmoitti olevansa valmis toiselle kaudelle jos hänet valitaan.[4]
Giorgio Napolitano valittiin toiselle perättäiselle kaudelle kuudennessa äänestyksessä 738 äänen turvin. Stefano Rodota sai 217 ääntä.[4]
Vaalien tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tulokset on otettu Italian parlamentin nettisivulta.[5]
Kolmessa ensimmäisessä äänestyksessä valintaan vaaditaan 2/3 enemmistö 1007 valitsijasta eli vähintään 672 ääntä. Neljännestä äänestyksestä lähtien valintaan riittää yli puolet enemmistö eli vähintään 504 ääntä.
Ensimmäinen äänestys (18. huhtikuuta)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valintaan vaaditaan 672 ääntä.
| Nimi | Äänet |
|---|---|
| Franco Marini | 521 |
| Stefano Rodota | 240 |
| Sergio Chiamparino | 41 |
| Romano Prodi | 14 |
| Emma Bonino | 13 |
| Massimo D'Alema | 12 |
| Giorgio Napolitano | 10 |
| Anna Finocchiaro | 7 |
| Anna Maria Cancellieri | 2 |
| Mario Monti | 2 |
| Muut ehdokkaat[6] | 18 |
| Tyhjät äänet | 104 |
| Hylätyt äänet | 15 |
| Poissa | 8 |
| Yhteensä | 1 007 |
Toinen äänestys (18. huhtikuuta)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valintaan vaaditaan 672 ääntä.
| Nimi | Äänet |
|---|---|
| Stefano Rodota | 230 |
| Sergio Chiamparino | 90 |
| Massimo D'Alema | 38 |
| Franco Marini | 15 |
| Alessandra Mussolini | 15 |
| Romano Prodi | 13 |
| Emma Bonino | 10 |
| Sergio De Caprio | 9 |
| Cosimo Sibilia | 7 |
| Rosy Bindi | 6 |
| Paola Severino | 5 |
| Silvio Berlusconi | 4 |
| Pier Luigi Bersani | 4 |
| Anna Finocchiaro | 4 |
| Giorgio Napolitano | 4 |
| Ricardo Antonio Merlo | 3 |
| Pierluigi Castagnetti | 2 |
| Michele Cucuzza | 2 |
| Arnaldo Forlani | 2 |
| Pietro Grasso | 2 |
| Maria Grazia Maniscalco | 2 |
| Antonio Palmieri | 2 |
| Claudio Sabelli Fioretti | 2 |
| Daniela Santanchè | 2 |
| Santo Versace | 2 |
| Muut ehdokkaat[6] | 41 |
| Tyhjät äänet | 418 |
| Hylätyt äänet | 14 |
| Poissa | 59 |
| Yhteensä | 1 007 |
Kolmas äänestys (19. huhtikuuta)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valintaan vaaditaan 672 ääntä.
| Nimi | Äänet |
|---|---|
| Stefano Rodotà | 250 |
| Massimo D'Alema | 34 |
| Romano Prodi | 22 |
| Giorgio Napolitano | 12 |
| Anna Maria Cancellieri | 9 |
| Claudio Sabelli Fioretti | 8 |
| Sergio De Caprio | 7 |
| Franco Marini | 6 |
| Alessandra Mussolini | 5 |
| Antonio Palmieri | 5 |
| Emma Bonino | 4 |
| Sergio Chiamparino | 4 |
| Ricardo Antonio Merlo | 4 |
| Ilari Borletti Buitoni | 3 |
| Gianroberto Caseleggio | 3 |
| Fabrizio Cicchitto | 3 |
| Gherardo Colombo | 3 |
| Ermanno Leo | 3 |
| Pierluigi Castagnetti | 2 |
| Roberto Di Giovan Paolo | 2 |
| Antonio Martino | 2 |
| Niccolo Pollari | 2 |
| Muut ehdokkaat[6] | 44 |
| Tyhjät äänet | 465 |
| Hylätyt äänet | 47 |
| Poissa | 58 |
| Yhteensä | 1 007 |
Neljäs äänestys (19. huhtikuuta)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valintaan vaaditaan 504 ääntä.
| Nimi | Äänet |
|---|---|
| Romano Prodi | 395 |
| Stefano Rodota | 213 |
| Anna Maria Cancellieri | 78 |
| Massimo D'Alema | 15 |
| Franco Marini | 3 |
| Giorgio Napolitano | 2 |
| Muut ehdokkaat[6] | 7 |
| Tyhjät äänet | 15 |
| Hylätyt äänet | 4 |
| Poissa | 275 |
| Yhteensä | 1 007 |
Viides äänestys (20. huhtikuuta)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valintaan vaaditaan 504 ääntä.
| Nimi | Äänet |
|---|---|
| Stefano Rodota | 210 |
| Giorgio Napolitano | 20 |
| Rosario Monteleone | 15 |
| Emma Bonino | 9 |
| Claudio Zinna | 4 |
| Anna Maria Cancellieri | 3 |
| Franco Marini | 2 |
| Massimo D'Alema | 2 |
| Muut ehdokkaat[6] | 13 |
| Tyhjät äänet | 445 |
| Hylätyt äänet | 17 |
| Poissa | 267 |
| Yhteensä | 1 007 |
Kuudes äänestys (20. huhtikuuta)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valintaan vaaditaan 504 ääntä.
| Nimi | Äänet |
|---|---|
| Giorgio Napolitano | 738 |
| Stefano Rodota | 217 |
| Sergio De Caprio | 8 |
| Massimo D'Alema | 4 |
| Romano Prodi | 2 |
| Muut ehdokkaat[6] | 6 |
| Tyhjät äänet | 10 |
| Hylätyt äänet | 12 |
| Poissa | 10 |
| Yhteensä | 1 007 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.guardian.co.uk/world/2013/apr/17/italy-politicians-conclave-presidential-election
- ↑ https://archive.today/20130630060145/http://uk.reuters.com/article/2013/04/18/uk-italy-vote-idUKBRE93H0B320130418
- ↑ http://www.guardian.co.uk/world/2013/apr/20/pier-luigi-bersani-resignation-italian
- ↑ a b http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-22232305
- ↑ http://parlamento17.camera.it/61 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Ehdokkaat, jotka ovat kukin saaneet vain yhden äänen.