Itä-Euroopan aika

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euroopan aikavyöhykkeet:
vaaleansininen Länsi-Euroopan aika (UTC±0)
sininen Länsi-Euroopan aika (UTC±0)
Länsi-Euroopan kesäaika (UTC+1)
punainen Keski-Euroopan aika (UTC+1)
Keski-Euroopan kesäaika (UTC+2)
keltainen Kaliningradin aika (UTC+2)
kultainen Itä-Euroopan aika (UTC+2)
Itä-Euroopan kesäaika (UTC+3)
vihreä Moskovan aika, Turkin aika (UTC+3)
Kesäaika ei ole käytössä Islannissa (UTC±0), Turkissa (UTC+3), Valko-Venäjällä (UTC+3) eikä Venäjällä (UTC+2 ja UTC+3). Kartalla on esitetty kiistanalainen Krimin niemimaa Venäjän miehityksen johdosta osana aikavyöhykettä UTC+3, vaikka kansainvälisesti (de jure) se kuuluu Ukrainaan.

Itä-Euroopan aika (engl. Eastern European Time, EET), UTC+2 on aikavyöhyke, johon maantieteellisesti sisältyvät alueet itäisten pituuspiirien 22 astetta 30 minuuttia ja 37 astetta 30 minuuttia välillä.

Suomi liittyi Itä-Euroopan aikaa noudattaviin maihin 1. toukokuuta 1921. Tätä ennen ei ollut virallista yhteisaikaa, vaikkakin rautateillä noudatettu Helsingin paikallisaika oli laajentunut yleisempään käyttöön.[1] Helsingin keskiaika oli noin 1 tunti 40 minuuttia edellä Greenwichin keskiaurinkoajasta. Suomessa muutos tapahtui niin että 1. toukokuuta 1921 vastaisena yönä kellot siirrettiin kello 24 eteenpäin 20 minuuttia 10,9 sekuntia, jolloin ne olivat tasan kaksi tuntia edellä Greenwichin ajasta.[2]

Jotkut valtiot käyttävät yhteyksiensä vuoksi toista aikavyöhykettä kuin mihin ne maantieteellisesti auringon kierron ja pituuspiirien perusteella kuuluvat. Merkittäviä siirtymiä ovat olleet:

  • Neuvostoliiton Itä-Euroopan aikaa noudattanut länsiosa, mm. Moskova, Leningrad, Ukraina ja Valko-Venäjä, siirtyi erilliseen Moskovan aikaan 21. kesäkuuta 1930, jolloin Neuvostoliiton kaikkien aikavyöhykkeiden kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin.[1]
  • Baltian maiden siirtäminen Moskovan aikaan Neuvostoliiton suorittamien miehitysten vuoksi 1940 ja 1944
  • Baltian maiden siirtäminen Keski-Euroopan aikaan Saksan tekemän miehityksen 1941–1944 takia
  • Baltian maiden siirtyminen takaisin Itä-Euroopan aikaan 1989–1991 neuvostomiehityksen murenemisen jälkeen.
  • Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän, kuin myös Venäjän Kaliningradin alueen siirtyminen Moskovan ajasta Itä-Euroopan aikaan 1990–1991. Kaliningradin alue kuitenkin siirtyi noudattamaan ympärivuotisesti UTC+3:a Venäjän luopuessa normaali- ja kesäaikojen vaihtelusta 2011. Tätä aikaa siirtyivät noudattamaan myös Ukraina ja Valko-Venäjä[3], kunnes Ukraina muutti päätöstään syksyllä 2011 palaten noudattamaan normaali- ja kesäaikojen vaihtelua.[4]
    Venäjällä palattiin pysyvään talviaikaan 2014, jolloin Moskovan aikavyöhykeeksi palautettiin UTC+3 ja Kaliningradin ajaksi tuli Itä-Euroopan aika ympärivuotisesti.[5][6][7]

Kesäisin on käytössä Itä-Euroopan kesäaika (EEST) eli Itä-Euroopan aika lisättynä yhdellä tunnilla, UTC+3.

Nimitystä Itä-Euroopan aika käytetään vain Euroopassa.

UTC+2:ta käyttävät valtiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Pekka Linnainen: Ajanlasku Suomenlahden erottajana ja yhdistäjänä Estofennia. 18.3.2021. Viitattu 18.3.2021.
  2. Eurooppalainen aika käytäntöön meilläkin, Helsingin Sanomat, 04.04.1937, nro 89, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. Ukraine cancels use of daylight saving time KyivPost (englanniksi)
  4. Ukraine to return to standard time on Oct. 30 (updated) KyivPost (englanniksi)
  5. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio.
  6. Russia Moving to Permanent Winter Time From October 26 Society, Sputnik (englanniksi)
  7. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" DST News, WorldTimeZone.com (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]