Istumalentopallo
Istumalentopallo on lentopallosta kehitetty vammaisurheilulaji.
Laji on periaatteiltaan täysin normaalin lentopallon kaltainen, mutta sitä voivat pelata myös amputoidut ja muut alaraajavammaiset, joilta tavallisen lentopallon pelaaminen ei onnistu. Lentopalloon verrattuna kenttä on pienempi (10 x 6 metriä) ja verkko matalammalla (miehillä 115 cm, naisilla 105 cm). Aloitussyötön saa torjua. Palloa voi koskettaa millä tahansa ruumiinosalla, mutta lyönnin aikana pelaajan tulee koskettaa lattiaa jollain olkapäiden ja pakaroiden välisellä ruumiinosallaan. Seisomaan nouseminen, käveleminen ja muunkinlainen vartalon nostaminen on lajissa kielletty. [1]
Ensimmäisen kerran nykyisenkaltaista istumalentopalloa pelattiin Alankomaissa vuonna 1956, ja vuonna 1967 järjestettiin lajin ensimmäiset kansainväliset kilpailut. Paralympialaisten ohjelmassa istumalentopallo on ollut vuodesta 1980 (naisilla 2004).[1]
Istumalentopalloa voivat pelata myös vammattomat henkilöt tai esimerkiksi entiset lentopalloilijat, jotka eivät loukkaantumisten takia pysty tavallista lentopalloa pelaamaan. Muun muassa SM-sarjaa voivat pelata myös vammattomat. Kuitenkin muun muassa paralympialaisissa pelaajat luokitellaan täysivammaisiksi (VS1) ja minimivammaisiksi (VS2). Joukkueessa saa olla kaksi minimivammaista, joista vain toinen kerrallaan kentällä.
Menestyneimpiä istumalentopallomaita ovat Iran sekä Bosnia ja Hertsegovina, jonka pelaajisto koostuu Bosnian sodan invalideista.lähde?
Istumalentopallon kansainvälistä toimintaa organisoi The World Organisation Volleyball for Disabled (WOVD). Euroopassa WOVD:n alaisesta toiminnasta vastaa European Committee Volleysball for Disabled (ECVD).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Lajitietoa (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]