Isosaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saarta Helsingissä. Muista merkityksistä kertoo täsmennyssivu Isosaari.
Isosaari kuvattuna pohjoisesta.

Isosaari (ruots. Mjölö) on noin 76 hehtaarin kokoinen saari Helsingin edustalla Suomenlahdessa. Se oli puolustusvoimien linnakkeena vuoteen 2014 saakka. Vuodesta 2017 alkaen se on ollut rajoitetusti avoinna yleisölle.[1]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muodoltaan kolmiomainen Isosaari sijaitsee 3,8 kilometriä Santahaminasta etelään ja on noin yhdeksän kilometrin päässä Helsingin Kauppatorilta. Sen pohjoinen ja kaakkoinen sivu ovat noin kahden kilometrin ja läntinen sivu noin yhden kilometrin mittaiset.[2] Lauttamatka Kauppatorilta kestää noin 50 minuuttia.[3]

Saari on yksi Helsingin seudun uloimmista ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Sen nähtävyydet ja luonto ovat ainutlaatuisia.lähde?

Helsingin alueellisessa jaossa Isosaari kuuluu Ulkosaarten kaupunginosan Itäsaarten osa-alueeseen.lähde?

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punavankeja Isosaaren vankileirillä vuonna 1918.

Ensimmäiset merkinnät Isosaaren historiasta ovat 1600-luvulta, jolloin saaressa toimi pieni kalastajayhteisö.[2] Vuoden 1654 valtiopäivillä kuningasta pyydettiin rauhoittamaan saaren metsä hakkuilta, jotta saaren ulkonäkö ei muuttuisi ja sitä voitaisiin yhä käyttää kiintopisteenä merellä. Rakennuksia saaressa on ollut viimeistään 1700-luvulta lähtien, ja ensimmäiset vakituiset asukkaansa muuttivat todennäköisesti 1800-luvulla.[4] Linnoitustyöt saarella aloitettiin osana Krepost Sveaborgia vuonna 1913. Valtaosa nykyisistä teistä, suojarakennelmista ja osa asuinrakennuksista rakennettiin vuosina 1913–1917.[4]

Suomen sisällissodan jälkeen saarella oli Isosaaren vankileiri, jonne valkoiset sijoittivat erityisesti "poliittisesti erittäin vaarallisina" pidettyjä punavankeja.[5] Leiri oli Suomenlinnan vankileirin alaisuudessa, ja siellä kuoli yhteensä yli 300 henkilöä. Kuolleista suurin osa haudattiin Santahaminaan, mutta osa myös Isosaareen. Kuolleiden muistoksi saarelle pystytettiin muistomerkki vuonna 1955.[6][7]

Sodan jälkeen Isosaari vakiintui linnakkeeksi. Sen infrastruktuuri ja yleinen kehitys seurasivat Suomen rannikkotykistön tarpeita. Saaressa oli rauhan aikana noin 300 varusmiestä, 50 vakituista työpaikkaa ja 70 vakituista asukasta.[2]

Isosaari oli puolustusvoimien aktiivikäytössä 9. tammikuuta 2012 asti, jolloin varusmieskoulutus siellä lakkasi ja saari jäi puolustusvoimien harjoitusalueeksi ja vartiolinnakkeeksi.[8] Kun koulutus Isosaaressa päättyi, Suomenlinnan rannikkorykmentin tykkimiesten koulutus siirtyi Upinniemeen.[8] Saari siirtyi puolustusvoimilta Senaatti-kiinteistöjen käyttöön vuonna 2014.[9]

Senaatti vuokrasi maa-alueet ja rakennukset keväällä 2017 Suomen Saaristokuljetus Oy:lle ympärivuotisen matkailutoiminnan kehittämiseksi. Saari avattiin yleisölle lauantaina 10. kesäkuuta 2017.[10]

Linnake

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Isosaaren linnake
Isosaaren linnoitustöitä vuonna 1941
Kasematti Isosaaressa vuonna 2019

Isosaaren linnake sai alkunsa huhtikuussa 1918, kun Suomen valtio otti haltuunsa Helsingin maa- ja merilinnoituksen sekä kaiken siihen kuuluneen Venäjän valtion kiinteän omaisuuden. Toukokuussa perustettu joukko-osasto sai nimen Viaporin linnoitustykistö. Isosaareen ensimmäinen 15 miehen vartiokunta komennettiin tehtävään 2. syyskuuta 1918. Sen toimi kuitenkin vain lyhyen aikaa, ja saaren vartiointi päätettiin aluksi hoitaa Kuivasaaresta käsin. Lopulta saari sai ensimmäiset omat miehensä 28. lokakuuta 1918 ja ensimmäiset omat alokkaansa keväällä 1919. Isosaaren ensimmäiset harjoitusammunnat ammuttiin heinäkuussa 1919 ja ensimmäinen siellä koulutettu aliupseerikurssi aloitti vuonna 1925.[11]

Toisen maailmansodan aikana linnake toimi tykistön tukikohtana, ja siellä oli sekä järeitä että raskaita pattereita. Suurimmillaan syksyllä 1939 saaren vahvuus oli yhteensä 800 miestä. Saaren edustalla ei talvi- tai jatkosodan aikana tapahtunut juurikaan vihollisten merisotatoimia, mutta Isosaaren ilmatorjunta sen sijaan joutui jatkuvasti puolustamaan Helsinkiä.[12]

Jatkosodan päätyttyä Valvontakomissio määräsi purettavaksi kaikki Hankoniemen itäpuoliset yli 120-millimetriset tykit. Tämä vaikutti merkittävästi myös Isosaaressa: linnakkeen henkilöstöä jouduttiin vähentämään useiden tykkien purkamisen johdosta. Moskovan välirauhan mukaisten vuokra-alueiden aikana 1944–1956 Isosaareen kuitenkin keskittyi runsaasti koulutustoimintaa ja erityisesti patteriston koulutustoiminta jatkui 1960-luvulle saakka vahvana saarella, sillä venäläisten lähdettyä Mäkiluodolta vuonna 1956 he olivat räjäyttäneet saaren tykkiasemat käyttökelvottomiksi.[13]

Linnake oli sotien jälkeen pääosin koulutuskäytössä, ja se kuului Suomenlinnan rannikkorykmenttiin. Sillä koulutettiin vuosittain noin 300 varusmiestä muun muassa sotilaspoliiseiksi sekä tuliasemamiehiksi ja -aliupseereiksi.[14] Linnake vastasi itse valmiustehtävistään ja miehistön suhteellisen vähäisyyden johdosta myös varusmiehet saivat keskimääräistä vähemmän viikonloppuvapaita, eikä saaresta iltavapailla päässyt mantereelle. Valmiustehtäviin kuului saaren vartiointi, merivalvonnan tilannekohtainen vahvistaminen sekä valmius ampua yhdellä saaren neljästä 130 millimetrin tornikanuunoista varoitustulta. Tämän lisäksi linnakkeen miehistö vastasi myös Merisotakoulun vartioinnista.lähde?

Peruskoulutus linnakkeella loppui vuoden 2012 alusta, mutta erilaiset erityiskoulutukset ja -kurssit jatkuvat. Erityis- ja joukkokoulutuskaudella saarella koulutettiin eri aikoina mm. rannikkotykistön tuliasemamiehiä, rannikkojalkaväkimiehiä, merivalvojia, linnakeheitinmiehiä ja sotilaspoliiseja. Näiden lisäksi koulutettiin tuliasemalinjan aliupseereja ja myös yksittäisiä henkilöitä huoltotehtäviin, kuten kirjureiksi, esikuntaläheteiksi tai asesepiksi.lähde?

Rakennuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha kasarmirakennus
Vanhoja henkilökunnan rivitaloja

Isosaaren rakennuskanta koostuu pääosin vanhoista, puolustusvoimien käytössä olleista 1900-luvulla rakennetuista rakennuksista. Pääosa vanhoista rakennuksista on tyhjillään, kuten saarella sijaitsevat vanhat kasarmirakennukset, kasematit, Lauttasaaresta siirretty[15] koulurakennus ja henkilökunnan asuinkäytössä olleet 1960-luvulla rakennetut rivitalot. Vanha upseerikerho ja kasarmin ruokala on otettu ravintolakäyttöön, ja saarella sijaitsevat kaksi rantasaunaa ovat virkistyskäytössä. Saaressa sijaitseva linnake on yhä suljettua sotilasaluetta.[16]

Saarella sijaitsee myös saarella työskennelleen sähköasentaja Sauli Ketosen golfharrastuksesta 1980-luvun lopulla alkunsa saanut yhdeksänreikäinen par 3 -golfkenttä. Kenttää laajennettiin pääasiassa 1990-luvulla mutta hieman vielä 2000-luvun alussakin. Kenttää on kuvattu ainutlaatuiseksi, ja siihen kuuluu muun muassa puita ja hiekkaesteitä huomattavasti tavallisia golfkenttiä enemmän.[17][18]

Saarella sijaitsee lisäksi 1930-luvulla rakennettu vanha torpedokoeasema, johon vierailijoilla on nykyisin pääsy ainoastaan oppaan kanssa.[19] Koeasemaa ei ole käytetty 1940-luvun jälkeen, ja se lakkautettiin virallisesti vuonna 1956 kun torpedokoetoiminta siirtyi Helsingin Laivastoasemalle Upinniemeen. Torpedokoeaseman rakennuksessa on myöhemmin sijainnut Teknillisen korkeakoulun (myöhemmin Aalto-yliopiston) ulkokorroosiolaboratorio, jossa on voitu tehdä ulkorasitustestejä todellisissa meriolosuhteissa sekä upotuskokeita merivedessä.[20][21][22]

Isosaaren merivalvonta-asema eteläniemessä tunnetaan nimellä "Rikama" eversti Johan Rikaman kunniaksi. Rikama ei aikanaan vaikuttanut millään tavoin merivalvonta-aseman rakentamiseen, mutta oli aktiivinen rannikkopuolustuksen ja erityisesti rannikkotykistön tulenjohdon kehittäjä. Hänen tuhkansa laskettiin Isosaaren eteläpuolelle ja eteläkalliolle nostettiin kivipaasi vuonna 1955 hänen muistokseen. Kivipaadessa on eversti Rikaman muistolaatan lisäksi merivoimien komentajan kenraaliluutnantti Eino Järvisen muistolaatta, joka lisättiin paateen vuonna 1958. Järvinen kuoli muistopatsaan vihkimisen yhteydessä.[23][24]

Isosaaren merivalvonta-asema Rikama syyskuussa 2013

Sääasema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isosaaressa oli toiminut sääasema jo aiemmin, joka siirrettiin vuonna 1953 Katajaluotoon, kunnes vuonna 1984 se siirrettiin takaisin Isosaareen. Puolustusvoimien ylläpitämältä sääasemalta tehtiin säähavaintoja Ilmatieteen laitokselle. Havainnontekijöinä toimivat varusmiehet jotka koulutettiin Tykistöprikaatissa Niinisalossa. Sääasema lähetti kolmen tunnin välein SYNOP-sääsähkeen, josta kävivät ilmi muun muassa ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus, tuulen suunta ja nopeus, pilvien laatu ja alaraja sekä kokonaismäärä, ilmanpaine, näkyvyys ja sääilmiöt.[25][26] Sääasema lopetti toimintansa 24-vuotispäivänään 1. lokakuuta 2008.lähde?

George Quinnellin hauta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
George Quinnellin hauta

Isosaaressa sijaitsee englantilaisen ylimatruusi George Quinnellin hauta. Quinnell osallistui vuonna 1855 Oolannin sodan sotatoimiin höyryfregatti HMS Amphionin ylimatruusina johtaen sen tykkitulta. Amphion pyrki luotaamaan väylää kohti Viipurinväylää. Louesaaren vesillä alus joutui sekä Santahaminasta että Laajasalon Matosaaresta tulleen tulituksen kohteeksi. Sitä kohti ampuivat lisäksi viisi suomalaista tykkivenettä. Eräs Santahaminasta tullut tykinammus osui George Quinnelliä päähän. Tykinkuula ja pää jatkoivat matkaansa kohti merenpohjaa, ja ruumis tunnistettiin ylimatruusin arvomerkeistä. Tämä oli yksi englantilaisten harvoista tappioista heidän operaatiossaan Helsingin vesillä. Ruumis haudattiin Isosaareen, sillä vainajia ei tuohon aikaan voitu kuljettaa ilman vakavia hygieniaongelmia. Quinnell oli kuollessaan 35-vuotias.[27]

Haudalle asetettiin puinen risti, jossa luki: “Sacred to the memory of George Quinnell. I. H. S.” 1800-luvun lopulla eräs suomalaisen kauppiaan englantilainen vaimo pystytti haudalle pysyvämmän muistomerkin, johon tuo teksti kopioitiin. Britannian kuninkaallinen laivasto ja Britannian Suomen suurlähettiläspari ovat käyneet laskemassa haudalle seppeleen taistelun 100- ja 150-vuotispäivinä.[27] Heinäkuussa 2019 Helsingissä vierailleen HMS Albionin päällystö laski kukkatervehdyksen haudalle yhdessä Rannikkoprikaatin edustajien kanssa.[28] Perimätieto kertoo, että Quinnellin leski kummittelisi haudalla, josta on nykyisin tullut turistinähtävyys.[27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vuorinen, Anu: Isosaari – Pääkaupungin Etuvartio. AV-Taitto, 2011. ISBN 978-952-5398-27-4
  • Peljo, Anni: Next Stop Isosaari – sotilassaaren avoimuuden aika. Diplomityö, Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos, 2017. Teoksen verkkoversio (.pdf).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Isosaari: Maankäytön ideasuunnitelmat. Serum arkkitehdit oy, 4.6.2018. Teoksen verkkoversio (.pdf).
  2. ↑ a b c Peljo, s. 38-49
  3. ↑ Laivaliikenne Isosaari. Viitattu 16.6.2019.
  4. ↑ a b Böök, Netta & al.: Isosaari: Kulttuuriympäristöselvitys, s. 13-. Helsinki: Senaatti-kiinteistöt, 2016. ISBN 978-952-7062-34-0 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Nieminen, Jarmo: Santahamina 1918 Jarmo Nieminen. 10.9.2008. Arkistoitu 25.2.2014. Viitattu 16.6.2019.
  6. ↑ Marttinen, Vesa: Helsingin eteläisin asukas asuu yksin ulkomeren vanhassa sotilassaaressa – Isosaari saattaa aueta yleisölle jo kesällä Yle Uutiset. 20.2.2017. Viitattu 16.6.2019.
  7. ↑ Punaisten Muistomerkit, Helsinki Työväenmuseo Werstas. 2006. Arkistoitu 10.2.2017. Viitattu 16.6.2019.
  8. ↑ a b Huhtanen, Jarmo: Isosaaren linnake vaikenee. Helsingin Sanomat, 2.7.2011, s. A 13. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Vehkasalo, Jussi: Tällaista on tykkien ja turistien jakamalla saarella Helsingin Uutiset. 9.6.2017. Viitattu 16.6.2019.
  10. ↑ Hakala, Sami: Isosaari on oikeasti iso saari Taajuusmedia. 30.1.2018. Viitattu 16.6.2019.
  11. ↑ Vuorinen, s. 29-30, 33, 39
  12. ↑ Vuorinen, s. 45-49
  13. ↑ Vuorinen, s. 55-59
  14. ↑ Vuorinen, s.7
  15. ↑ Historia & luonto Visit Isosaari. Viitattu 17.9.2019.
  16. ↑ Palvelut Visit Isosaari. Viitattu 17.9.2019.
  17. ↑ Tyry, Teemu: Armeijalla on Suomen vaativin par 3 -kenttä Golfpiste. 17.10.2008. Arkistoitu 17.6.2019. Viitattu 17.6.2019.
  18. ↑ Vuorinen, s. 75
  19. ↑ Zitting, Marianne: Salaperäinen sotilaskohde avataan yleisölle: Isosaaren torpedokoeasema oli aiemmin suljettu turvallisuussyistä Iltalehti. 29.4.2019. Viitattu 18.8.2019.
  20. ↑ Isosaari Marine Corrosion Test Station Teknillinen korkeakoulu. 19.11.2001. Arkistoitu 16.1.2010. Viitattu 18.8.2019.
  21. ↑ SKY:n hallituksen tutustumisretki Isosaareen Suomen Korroosioyhdistys. 7.7.2013. Arkistoitu 26.9.2020. Viitattu 18.8.2019.
  22. ↑ Vuorinen, s. 121
  23. ↑ Salli Huotilainen, Isän kuvaa korjaamassa (Arkistoitu – Internet Archive), Kymen Sanomat 22.2.2009
  24. ↑ Vuorinen, s. 143
  25. ↑ Vuorinen, s. 123
  26. ↑ Karumo, Markku: Isonsaaren sääasema on kuin varusmiesten pyörittämä firma Helsingin Sanomat. 22.10.1998. Viitattu 17.9.2019.
  27. ↑ a b c Rimaila, Elisa: Englantilaisen ylimatruusin viimeinen sija. Helsingin Sanomat, 26.5.2018, s. A 28–29. Helsinki. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.9.2019.
  28. ↑ HMS Albion honours 'forgotten sailor' in Finland Royal Navy. 15.7.2019. Viitattu 15.2.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Isosaari&oldid=22060476”