Isokirjopeippi
| Isokirjopeippi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Huulikukkaiskasvit Lamiaceae |
| Suku: | Kirjopeipit Solenostemon |
| Laji: | scutellarioides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Isokirjopeippi eli värinokkonen (Solenostemon scutellarioides, syn. Plectranthus scutellarioides, Coleus blumei, Coleus ”hybridus”, Coleus pumilus) on helppohoitoinen ja myrkytön koristekasvi. Se kasvaa alkuperäisenä Kaakkois-Aasiassa ja Oseanian pohjoisosissa.[1]
Kasvin historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokirjopeippi on jo vanha koristekasvi Suomessakin. Varsinkin jugendkaudella, vuosina 1890–1915 Suomen rahvas kasvatti sitä maaseudulla huonekasvina.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokirjopeippi kasvaa 30–60 senttimetriä korkeaksi.[2] Ominaista kasville ovat kirkasväriset lehdet, yleensä punaiseen ja lilaan vivahtavat sävyt. Alun perin kasvi on trooppinen rikkakasvi. Värinokkonen-nimensä se on saanut nokkosta muistuttavasta ulkonäöstään.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokirjopeipin levinneisyysalue käsittää koko Kaakkois-Aasian ja ulottuu pohjoisessa Taiwaniin ja Kiinan kaakkoisrannikolle, lännessä Intiaan ja Sri Lankaan, etelässä Australian pohjoisrannikolle ja idässä Salomonsaarille.[1]
Hoito ja kasvatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokirjopeippi menestyy ikkunalaudalla, parvekkeella ja amppelissa sekä valoisalla paikalla ulkona. Kasvin voi idättää siemenestä, itämisaika on 2–3 viikkoa 20 °C:ssa. Kylvö tehdään yleensä tammi-kesäkuussa. Kasvi lisääntyy helposti myös pistokkaasta, ja juurruttaminen on helppoa. Kasvia tulisi nyppiä n. 5 viikon välein ja myös leikata, jolloin haaroittuminen on runsaampaa. Kukkimaan kasvia ei kannata päästää, sillä kukat vievät värikkyyden lehdistä. Värikkyyttä heikentää myös liian typpipitoinen lannoitus. Kasvia ei pidä päästää kuivumaan; se viihtyy valoisassa paikassa. Mullan tulisi olla hieman hapanta. Ruukkukasvina isokirjopeippi kasvaa yleensä noin 30 cm:n korkuiseksi[3], mutta onpa se Suomessa kasvanut yli 80 cm korkeaksi pensaaksikin; isossa ruukussa, hyvässä valossa ja hyvin lannoitetussa, kosteassa mullassa. Isokirjopeipin normaali elinikä on muutama vuosi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b USDA, ARS, National Genetic Resources Program: Plectranthus scutellarioides information from NPGS/GRIN Germplasm Resources Information Network. Beltsville, Maryland: National Germplasm Resources Laboratory. Viitattu 11.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Daves Garden
- ↑ Exotic Garden (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Isokirjopeippi eli värinokkonen (Solenostemon scutellarioides)
- Suomen Lajitietokeskus: Isokirjopeippi – Solenostemon scutellarioides
- ITIS: Plectranthus scutellarioides (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Solenostemon scutellarioides (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Coleus blumei (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Coleus blumei (common coleus) (englanniksi)