Irminsul

Heinrich Leutemann: Kaarle Suuri tuhoaa Irminsulin.

Irminsul (Irminin pilari) oli saksien kunnioittama tammi tai puinen pylväs, jonka sanottiin yhdistävän taivaan ja maan.

Irmin oli saksien sodanjumala, Mannuksen poika ja herminonien heimon esi-isä. Sanan Irmin muinaisskandinaavinen muoto oli Jörmun ja kiintoisasti, aivan kuten Ygg, sekin oli yksi Odinin nimistä. Yggdrasil oli marjakuusi tai saarni, jolla Odin uhrasi itsensä ja joka yhdisti taivaan ja maan. Vaikuttaisi siltä, että Irminsul olisi edustanut saksien maailmanpuuta vastineena Yggdrasilille. Adam Bremeniläisen (1100-luku) mainitsemalla marjakuusella Uppsalan temppelissä voisi olla suora yhteys Irmin-pylvääseen. Widukindin ja muiden saksilaisylimysten pakoa Tanskaan vuonna 777 Kaarle Suuren voiton jälkeen on selitetty saksien ja Skandinavian heimojen välisellä pakanallisella kulttuurinvaihdolla. Tähän aikaan muinaissaksi ja muinaisskandinaavi olivat kuitenkin vielä keskenään ymmärrettäviä ja naapurikulttuurit säilyttivät ideoiden vapaan välityksen.

Varsinainen saksien Irminsul on saattanut olla puinen pylväs, jonka päällä oli jumalankuva. Jacob Grimm liittää Irmin-nimen yhteyteen muinaisskandinaaviset sanat iörmungrund (maa), ja iörmungandr (anguis maximus, ts. Midgardin käärme).

Erään ehdotuksen mukaan Irminsul olisi voinut sijaita Externsteinessä tai sen lähellä. 1100-luvun kristitty reliefi näillä kivillä kuvaa puumaista mallia Pyhän Nikodemuksen jaloissa. On kuitenkin epäselvää, onko tämä vain tarkoitettu kuvastamaan palmupuuta, vai kuvastaako se taipunutta tai kaatunutta Irminsulia kristinuskon voiton jälkeen.

Kaarle Suuren aikana oli luultavasti useita Irmin-pylväitä. Yhden niistä, Eresburgin linnassa lähellä Paderbornia, hänen kerrotaan tuhonneen vuonna 772.

Käsitteen merkityksen tietoisuus näyttää jatkuneen pitkälti kristillisellekin ajalle: Grimm siteeraa 1100-luvun teosta Kaiserchronik mainitsemalla useita Irmin-pylväitä:

koskien Merkuriusta:

ûf einir yrmensûle / stuont ein abgot ungehiure / den hiezen sie ir koufman;

"päällä Irminsulin / seisoo valtava jumalankuva / jota he kutsuvat heidän kauppiaakseen"

koskien Julius Caesaria:

Romere in ungetrûwelîche sluogen / ûf einir ymrensûl sie in begruoben;

"roomalaiset hänet petollisesti surmasivat / ja päälle Irminsulin hänet hautasivat"

koskien Simon Magusta:

ûf einir yrmsensûl er steic / daz lantvolc im allesamt neic

"päälle Irminsulin hän kiipesi / talonpojat häntä kumarsivat"

Irmin-pylvään jäännöksiä, luultavasti roomalaisajoilta peräisin, on löydetty Hildesheimin katedraalista. Läheinen Irminseulin kylä viittaa alueen vanhemmasta yhteydestä käsitteen kanssa. Muut paikannimet alueella kuten Drachenberg "lohikäärmevuori" ja Womrstal "madon laakso" viittaavat Nibelungin legendaan.

Wotanin rinnastaminen mieluummin Merkuriukseen kuin sodanjumala Marsiin saattaa johtua Irmin-pylväiden samaistamisesta Merkuriuksen hermaihin.

Uuspakanuudessa yleinen Irminsul-symboli perustuu Externsteine-reliefin puuhun, mutta pystysuoraan asentoon suoristettuna. Muotoa on verrattu Tyr(Ziu)-riimuun. Irmin on ehkä ollut Ziun lisänimi varhaisina germaanisina aikoina, vasta myöhemmin siirtyneenä Wotanille, tai että Wotan itse ilmestyi erillisenä Ziusta vasta kansainvaellusaikana.

Kirjallisuutta

• Karl Schoppe, Die Irminsul, Forschungen über ihren Standort, Paderborn 1947.