Irma Turunen
| Irma Turunen | |
|---|---|
| Irma Maria Sedergren | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. syyskuuta 1898 Hanko, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 29. tammikuuta 1991 (92 vuotta) Helsinki |
| Vanhemmat | Gustaf Emil Sedergren ja Maria Kurvi |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Jalmari Turunen |
Irma Maria Turunen o.s. Sedergren (8. syyskuuta 1898 Hanko – 29. tammikuuta 1991 Helsinki) oli sotavuosina Lotta-Svärd -järjestön keskusjohtokunnan sihteeri ja vuodesta 1943 pääsihteeri. Lotta-Svärd -järjestön lakkautuksen jälkeen hän siirtyi järjestön henkisen perinnön ja varojen jatkajana toimineen Suomen Naisten Huoltosäätiön toiminnanjohtajaksi.[1]
Irma Turusen vanhemmat olivat viipurilaisessa yritystoiminnassa mukana ollut länsiuusmaalainen Gustaf Emil Sedergren (1866–?) ja Maria os. Kurvi (1874–1944).[2]. Perhe oli muuttanut 1910-luvun alussa Hangosta Viipuriin, jossa Irma valmistui vuonna 1917 ylioppilaaksi Svenska Fruntimmersskolanista juuri ennen sisällissodan syttymistä. Sisällissodassa. Toimiessaan vuoden 1918 alussa sähköttäjänä Viipurin rautatieasemalla Turunen auttoi viipurilaisia suojeluskuntalaisia pakenemaan niin, että he pystyivät liittymään taisteluihin muualla Karjalan rintamalla. Hänen toimintansa oli niin huomattavaa, että sisällissodan jälkeen vuonna 1920 hänet palkittiin Vapaussodan muistomitalilla vain 22 vuoden iässä. Vuonna 1920 Irman elämässä tapahtui toinen merkittävä mullistus, kun hän avioitui Lappeenrannassa innokkaan suojeluskuntalaisen ja sisällissotaan itsekin osallistuneen Jalmari Turusen kanssa. Heille syntyi 1920-luvulla neljä lasta eli kolme tytärtä ja poika.[3]
Lappeenrannan vuosina Turunen pääsi Lotta Svärdin paikallisosaston johtokunnan jäseneksi sekä toimi Lappeenrannan Lottien varastonhoitajana. He muuttivat vuonna 1928 Mikkeliin, jossa he asuivat kymmenen vuotta. Siellä asuessaan hänestä tuli vuodesta 1934 lähtien Mikkelin piirin puheenjohtaja. Sisällissodassa invalidisoituneista veteraaneista huolehtinut Kyyhkylän Invalidikoti Mikkelissä oli Turuselle puheenjohtajana erityisen tärkeä. Suuren panoksensa ansiosta Turunen palkittiinkin Vapaussodan Invaliidien Liiton kultaisella invalidimerkillä, joka varmasti vahvisti Turusen profiilia aikaansaavana lottajohtajana.[3]
Irma Turunen piti vuoden 1936 neuvottelupäivillä esitelmän paikallisosastojen kirjanpidosta ja arkistohoidosta. Lotta Svärdin keskusjohtokunta etsi juuri tuossa vaiheessa uutta sihteeriä ja kansliapäällikköä Hilma Pohjanpalon pyrkiessä siirtymään eläkkeelle. Vuoden 1938 alusta hänet palkattiinkin keskusjohtokunnan sihteeriksi. Tällöin hän siirtyi Helsinkiin. Vuonna 1943 hän sai organisaation kasvaessa pääsihteeri-nimikkeen. Sotavuosina hän toimi puheenjohtaja Fanni Luukkosen lähimpänä työtoverina. Sihteerin roolin lisäksi Turusen tehtäviin kuuluivat myös monet erilaiset vierailut ja viralliset vastaanotot Fanni Luukkosen kanssa. Näin hän vieraili Luukkosen kanssa sotavuosina mm. Unkarissa. Vuonna 1944 hän siirtyi Päämajaan hoitamaan lottien komennusasioita sijoituspaikkanaan Mikkeli.[4]
Lotta Svärdin aineellinen ja henkinen perillinen Suomen Naisten Huoltosäätiö perustettiin virallisesti 24. lokakuuta 1944, ja Turunen oli yksi sen perustajajäsenistä. Alusta lähtien Turunen toimi järjestön toiminnanjohtajana. Uuden säätiön välttämätön rahojen investointi asetti hänet johtamaan oman kerrostalon Mannerheimintie 93:n rakentamiseen Helsinkiin, jonka asukkaana ja isännöitsijänä hän myös toimi sen valmistuttua.[3]
Irma Turusen tärkein kirjallinen panoksensa lienee Vilho Tervasmäen ja Vilho Lukkarisen kirjoittaman Suomen lotat: Lotta Svärd järjestön historian (1981) kirjoittamisessa avustaminen sekä kokonaisen luvun kirjoittaminen teokseen. Tämän teoksen lisäksi hän kirjoitti lukuisia omia teoksiaan. Suomen Naisten Huoltosäätiöstä hän kirjoitti sekä 10- että 40-vuotishistoriikit. Turunen menehtyi korkeassa yli 90 vuoden iässä vuonna 1991. Naisten Huoltosäätiön sihteerin työt hän jätti vasta vuonna 1973, ollessaan 75-vuotias.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maritta Pohls ja Annika Latva-Äijö: Lotta Svärd- Käytännön isänmaallisuutta. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23698-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 70-vuotiaita: Irma Turunen. Helsingin Sanomat, 8.9.1958, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 29.12.2024.
- ↑ geni.com:Irma Maria Turunen (Sedergren)
- ↑ a b c d Onni Ukkonen: Turunen Irma lottasvard.fi. Viitattu 29.12.20124.
- ↑ Pohls & Latva-Äijö 2009, s. 197.