Iris Rautio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Iris Rautio (s. 1. lokakuuta 1940 Lahti)[1] on suomalainen jazzlaulaja, joka levytti 1960-luvulla myös muunlaista rytmimusiikkia ja tunnetaan matalasta äänestään. Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä kuuluu vuonna 1967 julkaistu ”Rinteen poika”, Jyrki Lindströmin suomennos Bobby Gentryn synkästä balladista ”Ode to Billie Joe”.[2]

Lahdessa syntynyt mutta Helsingissä varttunut Rautio aloitti uransa 16-vuotiaana iskelmäkilpailun voitosta ja esiintyi kymmenisen vuotta Jorma Weneskosken yhtyeen solistina. Hän kävi mannekiinikoulun ja oli mukana harrastajien perustamassa Kellariteatterissa. 1960-luvulla hän opiskeli jazzlaulua ja jazzmusiikin historiaa New Yorkissa.[1]

Ensimmäiset levytykset Rautio teki Jokerit-kvartetin jäsenenä 1959[1]. Tuolloin sen muut jäsenet olivat John Sandman, Nisse Lindqvist ja Pentti Flinckman[3]. Vuosina 1963–1964 Iris Rautio levytti kolme singleä Deccalle, näiden joukossa Toivo Kärjen säveltämä, Reino Helismaan sanoittama ja Björn Björklöfin sovittama beguine "Kaipuu kuutamossa".[4] Vuosina 1964–1967 Rautio levytti kolme singleä HMV:lle ja vuonna 1969 yhden singlen CBS:lle. Näihin kuului coverversio Sonny & Cherin kappaleesta ”Bang Bang”[2]. Suomen äänitearkiston Fenno-tietokanta luettelee häneltä 24 levytettyä kappaletta vuoteen 1999 mennessä,[5] Yleisradion Fono.fi-äänitetietokanta kaikkiaan 54 kappaletta[6].

Rautio osallistui Suomen euroviisukarsintaan 1964 Eino Hurmeen säveltämällä ja Reino Helismaan sanoittamalla laululla ”Tulen jälkeen”,[7].

Useimmin Iris Rautio esiintyi 1960-luvulla muiden suomalaisten jazzartistien tavoin Helsingin Albertinkadun Old House Jazz Clubilla eli ”Mäyränkolossa”. Päätoimenaan hän työskenteli pankkitoimihenkilönä[1]. Syksyllä 1967 Iris Rautio teki kolmen viikon kiertueen Neuvostoliitossa. Samana vuonna hän, Sirkka Keiski ja Oili Vainio muodostivat Kolmiapila-nimisen trion.[8] Se levytti neljä kappaletta, joista kaksi oli Toivo Kärjen sävellyksiä.[9] Seuraavan vuoden kesällä Iris Rautio sijoittui kolmanneksi Itä-Saksassa Rostockin Itämeren viikon laulukilpailussa Rauno Lehtisen kappaleella ”On hetki”[10].

Myöhemmin Iris Rautio on esiintynyt The Settlemen Big Bandin laulusolistina, muun muassa yhtyeen nimeä kantavalla omakustannealbumilla vuodelta 1986, jolla yhtyettä johtaa Petri Juutilainen.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Mattlar, Mikko: Jazzin polte vei laulaja Iris Raution aikoinaan opiskelemaan Yhdysvaltoihin asti. (80-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 1.10.2020. Digilehti (maksullinen). Viitattu 26.10.2021.
  2. ↑ a b Iris Rautio, Bluespedia, bluesnews.fi. Viitattu 26.10.2021.
  3. ↑ Jokerit discogs.com. Viitattu 26.10.2021.
  4. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 547. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  5. ↑ Esittäjähaku ”Iiris Rautio” (haulla ”Iris Rautio” ei löydy mitään) Fenno-levytietokanta 1901–1999. Viitattu 26.10.2021.
  6. ↑ Esittäjähaku "Rautio+Iris" fono.fi. Viitattu 26.10.2021.
  7. ↑ Suomen Eurovisioiskelmät. Helsingin Sanomat, 23.1.1964, s. 24. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  8. ↑ Suomalainen laulajatar menestyy Islannissakin. Helsingin Sanomat, 3.12.2967, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
  9. ↑ Kärki 2015, s.609
  10. ↑ Iris Rautio kolmas Rostockissa. Helsingin Sanomat, 14.7.1968, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
  11. ↑ The Settlemen Big Band*, Iris Rautio – The Settlemen Big Band discogs.com. Viitattu 26.10.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iris_Rautio&oldid=22477737”