Iranin ketjumurhat

Iranin ketjumurhat olivat vuonna 1998 julkisuuteen nousseita murhia, joiden uhreina olivat iranilaiset kulttuurivaikuttajat ja toisinajattelijat.

Vuosien 1996 ja 1998 tapaukset

Elokuussa 1996 ryhmä runoilijoita, kirjailijoita ja toimittajia sai kuljetuksen kirjallisuuskonferenssiin Armeniaan. Bussi yritettiin ajaa kahdesti vuoristossa alas kielekkeeltä. Kuski pääsi pakenemaan paikalta. Matkustajat, joita oli kaikkiaan 21, kuitenkin pidätettiin päiväksi. Heiltä vaadittiin allekirjoitukset asiakirjaan, jossa he suostuivat olemaan puhumatta välikohtauksesta kenellekään. Toimittaja Faraj Sarkohi oli yksi matkustajista. Pian tapauksen jälkeen Iranin salainen palvelu sieppasi hänet. Sarkohia uhkasi kuolemantuomio, jonka kuitenkin esti kansainvälisen yhteisön paine. Sarkohi muutti oma-aloitteiseen maanpakoon Saksaan.

22. marraskuuta 1998 kotonaan Teheranissa murhattiin kotiinsa sekularisti Dariush Forouhar ja tämän vaimo Parvaneh. Dariush oli joutunut yhdentoista ja vaimo 24:n puukoniskun uhriksi. Myös vaimo oli Iranin hallinnon kriitikko. 3. joulukuuta 1998 katosi lehdistön sensuuria vastustanut kirjailija, runoilija Mohammad Mokhtari. Hänet löydettiin kuoliaaksi kuristettuna sementtitehtaalta Teheranin laitamilta. Mokhtarin perhe sai tietää asiasta vasta viikko myöhemmin. 9. joulukuuta 1998 toimistonsa ulkopuolelta Teheranin keskustasta siepattiin kielenkääntäjä Mohammad-Ja’far Pouyandeh, joka löydettiin kuolleena kolme päivää myöhemmin. Hänen ruumiissaan oli kuristamisen jälkiä.

Osa tapauksista liittyi toisiinsa Iranin kirjailijaliiton kautta. Iranin kirjailijaliitto oli järjestänyt keskeytyneen matkan kohti Armeniaa vuonna 1996. Liiton 134 jäsentä oli vuonna 1994 allekirjoittanut avoimen kirjeen ilmaisunvapauden puolesta. Allekirjoittajien joukossa olivat Faraj Sarkohi, Mohammad Mokhtari ja Mohammad-Ja’far Pouyandeh. Viikkoja ennen murhatuiksi joutumista vuonna 1998 Mokhtari ja Pouyandeh oli neljän muun kirjailijan kanssa kutsuttu oikeuden eteen. Heitä kuulusteltiin ja heiltä vaadittiin luopumista suunnitelmasta järjestää Iranin kirjailijaliiton konferenssi.

Aiemmat tapahtumat

Tutkivat journalistit yhdistivät Iranin ketjumurhat muiden iranilaisten intellektuellien ja kirjailijoiden murhiin, joita oli tehty 1980-luvun lopusta lähtien. Myös ulkomailla oli ollut tapauksia, joiden taustalla länsimaiset viranomaiset näkivät olleen Irania edustaneita toimijoita.

Hamid Reza Chitgar, joka oli vastustanut sekä shaahin valtaa että islamilaista tasavaltaa, ammuttiin Wienissä 12. heinäkuuta 1987. Hän asui maanpaossa Ranskassa ja oli matkustanut Itävaltaan tapaamaan iranilaista miestä. Iranin kurdien demokraattisen puolueen johtaja Abdul Rahman Ghassemlou murhattiin Wienissä kahden yhteistyökumppaninsa kanssa 13. heinäkuuta 1987. Uhrit olivat neuvotelleet Iranin hallinnon edustajien kanssa. Itävalta asetti pidätysmääräykset kolmea henkilöä kohtaan, mutta he palasivat pian rikoksen jälkeen Iraniin. Muita Iranin ketjumurhiin yhdistettyjen rikosten uhreja ovat olleet muiden muassa:

• Kazem Rajavi, oppositioaktivisti, ammuttu Sveitsissä 1990
• Shapour Bakhtiar, entinen pääministeri, puukotettu Ranskassa 1991
• Reza Mazluman, entinen varaopetusministeri ja oppositiolehden johtaja, ammuttu Ranskassa 1996

Jälkivaiheet

Dariush ja Parvaneh Forouharin murhat herättivät laajaa julkista huomiota. Heidän hautajaistensa aikana järjestettiin suuri mielenosoitus. Mohammad Khatami määräsi joulukuussa 1998 käynnistettäväksi tutkinnan Forouharien, Mokhtarin ja Pouyandehin kuolemista. Tammikuussa 1999 Iranin viranomaiset kertoivat tiedusteluministeriön palveluksessa olleiden henkilöiden toteuttaneen murhat. Pääepäillyksi nimettiin Saeed Emami, joka kuoli vangittuna viranomaisten mukaan itsemurhan tehneenä. Murhista vietiin monia ihmisiä oikeuden eteen. Kolme henkilöä tuomittiin kuolemaan, mutta heidän tuomionsa muunnettiin vankeusrangaistuksiksi. Kaksi henkilöä sai vankeusrangaistukset. Kolme vapautettiin syytteistä. Khosro Barati oli yksi syytetyistä ja tunnusti olleensa bussikuski Armeniaan matkalla olleiden kirjailijoiden tapauksessa.

Jokainen epäilty kertoi toimineensa tiedusteluministerin käskystä. Oikeus ei huomioinut tätä eikä muutenkaan kiinnittänyt huomiota mahdollisiin poliittisiin motiiveihin. Ketjumurhat kuitenkin nähtiin laajalti osana valtataistelua jyrkän linjan islamistien ja Iranin reformistien välillä. Tiedustelupäällikkö Ghorbanali Dorri-Najafabadi erosi Iranin ketjumurhien johdosta, mutta kiisti osallisuutensa tapahtumiin. Vuosia myöhemmin paljastui videonauhoja, joissa näkyi Iranin ketjumurhista epäiltyjä kohtaan tunnustuksen saamiseksi harjoitettua väkivaltaa.

Reformistien lehdet Salam, Khordad ja Sobh-e Emrooz kiellettiin, koska ne kirjoittivat epäsopivaksi katsotulla tavalla Iranin hallintoon kytketyistä murhista. Salam-lehden sulkeminen 7. heinäkuuta 1999 ja lehdistönvapautta rajoittaneen lain hyväksyntä samoihin aikoihin johtivat Teheranin yliopistolta eri puolille maata levinneisiin mielenosoituksiin. 8. heinäkuuta 1999 opiskelijoiden rauhanomainen mielenosoitus Teheranissa johti väkivaltaiseen tukahduttamiseen, jossa opiskelijoiden asuntolaan tehtiin rynnäkkö, vähintään viisi opiskelijaa murhattiin ja kaksisataa henkilöä pidätettiin.

Suurin osa Iranin ketjumurhiin liitetyistä tapauksista on pysynyt selvittämättöminä. Toimittaja Akbar Ganji vangittiin viideksi vuodeksi kirjoituksesta, jossa syytettiin entistä ministeriä ja muita korkea-arvoisia henkilöitä Iranin ketjumurhista. Forouharien tyttärestä Parastou Forouharista tuli myöhemmin palkittu taiteilija. Hänen mukaansa muistotapahtumien järjestäminen uhrien kunniaksi on usein kielletty.