Ioane Šavteli

Ioane Šavteli (georg. იოანე შავთელი) oli georgialainen runoilija, joka eli 1100-luvun lopussa ja 1200-luvun alussa. Hänen kirjoittamanaan pidetään ylistysrunoa, joka on perinteisesti tunnettu epäsopivalla nimellä Abdulmesia (georg. აბდულმესია) eli "Messiaan orja" (arabian kielen nimestä عبد المسيح, Abdul Masīh). Šota Rustaveli viittaa teoksensa Pantterintaljainen jälkisanoissa Šavteliin ja hänen teokseensa, ja Rustavelin eepos onkin Šavtelin runon nimen lähde. Hänen oodinsa on todellisuudessa eulogia keskiajan Georgian kahdelle suurimmalle hallitsijalle, Davit Rakentajalle (hallitsi 1089–1125) ja runoilijan aikalaiselle kuningatar Tamarille (hallitsi 1184–1213). Runoilijan elämästä ei juuri tiedetä. "Šavteli" vaikuttaa olevan maantieteellinen liikanimi, joka tarkoittaa "Šavšetista" (nykyinen Şavşat Turkissa). Hän oli mahdollisesti pappi, joka kulki keskiaikaisten kronikoiden mukaan Tamarin mukana useilla hänen matkoistaan ja sotaretkistään.

Šavtelin panegyriikka keskittyy ylistämään Davitin ja Tamarin kristittyjä hyveitä nimeämättä kuitenkaan kumpaakaan henkilöä. Tamariin viitataan ylistämällä hänen kauneuttaan ja rakkauttaan "tehdä hyvää vaivihkaa". Tamaria ylistävät samantyyppisin sanankääntein myös kuningattaren kronikoitsija ja kaksi aikalaisrunoilijaa: Rustaveli ja Tšakhrukhadze. Davit voidaan tunnistaa alluusioista hänen raamatulliseen kaimaansa (josta georgialainen Bagrationi-dynastia väitti polveutuvansa) ja kuninkaan omista uskonnollisista runoista (georg. გალობანი სინანულისანი, Galobani sananulisani, "katumuksen hymnit") peräisin olevista, tekstiin punotuista sanoista ja fraaseista.