Influenssa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Influenssan riskiryhmä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Influenssa
Negatiivisesti värjätty ja 100 000 -kertaiseksi suurennettu influenssavirus.
Negatiivisesti värjätty ja 100 000 -kertaiseksi suurennettu influenssavirus.
Luokitus
ICD-10 J10
J11
ICD-9 487
MedlinePlus 000080
MeSH D007251
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Influenssa on etenkin talvisaikaan epidemioina etenevä, kovan kuumeen nostava hengityselinten virussairaus.[1][2] Kausi-influenssaa aiheuttavat virukset leviävät ihmisestä toiseen pisaratartuntana, joten tartunta tapahtuu erityisen helposti ahtaissa tiloissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa[1][2]. Kausi-influenssaa aiheuttavat kannat saavat usein alkunsa Itä- ja Kaakkois-Aasiasta[3].

Influenssavirus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Influenssaviruksen rakenne.
PB1, PB2 ja PA - polymeraasikompleksiHA - Hemagluttiniini, NP - nukleoproteiini, NA - Neuramidaasi, M1 - rakenneproteiini

Influenssavirus on lipidivaippainen ortomyksovirus. Virus luokitellaan A-, B-, C- ja D-tyyppiin [4]. Tyyppien A, B ja C on todettu infektoivan ihmisiä, mutta ainoastaan A ja B aiheuttavat epidemioita ihmisillä[1]. A-tyypin influenssaviruksen aiheuttamaa tautia kutsutaan tarkemmin A-influenssaksi ja B-influenssaviruksen B-influenssaksi[5].

Viruksen vaipan sisällä on M-proteiinin muodostama kuori, jonka sisällä taas on kahdeksaan (influenssa C:llä seitsemään) segmenttiin jakautunut negatiivisäikeinen RNA-genomi. Koska viruksilla ei ole omaa aineenvaihduntaa eikä se kykene lisääntymään itsenäisesti, niiden täytyy infektoida isäntäsolu tuottaakseen jälkeläisiä. Influenssaviruksen kyky infektoida soluja perustuu partikkelin lipidivaipassa oleviin pintaproteiineihin nimeltä hemagglutiniini (HA) ja neuraminidaasi (NA) (ei influenssa C:llä). HA-proteiini toimii viruksen tunnistimena, joka löytää sopivan isäntäsolun, sitoutuu isäntäsolun solukalvoon ja aiheuttaa viruspartikkelin tunkeutumisen solun sisään reseptorivälitteisen endosytoosin avulla.[6] NA-proteiini auttaa jälkeläisviruksia (virioneja) silmukoitumaan irti isäntäsolun solukalvosta.[7]

Influenssaviruspartikkeli kantaa mukanaan myös RNA:sta riippuvaista RNA-polymeraasikompleksia, jonka avulla virus voi kopioida genominsa.[6] Influenssaviruksen RNA:sta riippuvaiselta RNA-polymeraasikompleksilta puuttuu kyky oikolukea uuden kopiojuosteen sekvenssi, joka johtaa virheisiin tuotetussa kopiojuosteessa. Kasaantuvat kopiovirheet johtavat muutoksiin viruksen genomissa eli mutaatioihin. Niin sanottu antigeeninen ajautuminen (engl. antigen drift) tarkoittaa mutaatioita HA- ja NA-proteiineja koodaavissa geeneissä. Antigeeninen ajautuminen muuttaa viruksen HA- ja NA-proteiinien ominaisuuksia, mutta ei kuitenkaan muuta pintaproteiinin alatyyppiä. Influenssaviruksella on erityisen nopea mutaatiotaajuus.

Influenssa A -virukset voidaan luokitella alatyyppeihin viruksen pinnan HA- ja NA- proteiiniyhdistelmän perusteella.[1] Tähän mennessä tunnetaan 18 erilaista HA-tyyppiä ja 11 erilaista NA-tyyppiä [4]. Talvikautena leviävää kausi-influenssaa aiheuttavat influenssa A:n alatyypit H1N1 ja H3N1[1]. Kausi-influenssaa aiheuttavat influenssa B -virukset jaetaan Victoria- ja Yamagata-linjoihin[1][4].

Segmentoitunut genomi mahdollistaa sen, että jos sama solu joutuu kahden eri viruksen infektoimaksi yhtaikaisesti, uudet jälkeläisvirukset voivat kantaa uusia HA- ja NA-proteiinien yhdistelmiä. Tätä kutsutaan reassortaatioksi. Siat ovat usein reassortaation alustoja, koska sekä lintujen että ihmisten influenssavirukset voivat infektoida sikoja[4]. Mikäli uutta HA-NA-yhdistelmää kantava virus on hyvin infektiokykyinen, se pystyy leviämään ihmispopulaatioissa, joilla ei ole hankittua immuniteettia uutta pintaproteiinien, eli influenssaviruksen antigeenien, yhdistelmää vastaan. Tällaiset uudet influenssan alatyypit, kuten vuoden 2009 H1N1 sikainfluenssa, kykenevät aiheuttamaan pandemian, jolloin taudin uhreina ovat normaalia useammin myös perusterveet ei-riskiryhmiin kuuluvat ihmiset.[1] Tähän mennessä ainoastaan influenssa A -virukset ovat aiheuttaneet pandemioita[1].

Influenssaviruksen ekologiasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Influenssavirus A on ilmeisesti alun perin lintujen virus. Influenssavirukset B ja C ovat ihmisten ja muiden nisäkkäiden viruksia ja B-virus aiheuttaa lieviä epidemioita lähes vuosittain, Suomessa yleensä keväämmällä kuin A-influenssa. B- ja C-virukset eivät kuitenkaan kykene aiheuttamaan maailmanlaajuista pandemiaa.[8]

Linnut (etenkin ankat) pystyvät usein kantamaan tätä virusta ilman näkyviä oireita. Aasian maissa on yleistä, että ankkoja ja sikoja pidetään asuntojen lähellä kotieläiminä. Sikojen arvellaan toimivan ”sekoitusastioina”, joissa ankkojen influenssavirukset voivat joskus infektoida sikoja yhtaikaa sikojen tai ihmisten omien influenssavirusten kanssa. Tällainen yhteisinfektio voi johtaa aikaisemmin mainitun reassortaation myötä uuteen HN-yhdistelmään, jolle ihmisillä ei ole aikaisempien sairastumisten tuomaa immuniteettia, ja joka siksi saattaa saada aikaan pandemian.[8] Näin on käynyt 1900-luvulla ainakin kolmesti. Pandemian aiheuttanut virustyyppi voi aiheuttaa pandemian jälkeenkin alueellisia epidemioita ihmisillä, jotka eivät ole immuniteettiä joko sairastamalla tai rokotuksen kautta kehittäneet.

Asiantuntijat ovat jo pitkään olleet huolissaan Aasiassa liikkuvasta lintuinfluenssaa aiheuttavasta H5N1-viruskannasta, joka on alun perin lintujen virus, mutta näyttää pystyvän infektoimaan ihmisiäkin. H5N1-influenssan tapauskuolleisuus on jopa 80 %[8]. Jos viruskannan infektiokyky muuttuu sellaiseksi, että se voi siirtyä helposti ihmisestä toiseen, ja sen aiheuttama kuolleisuus pysyy korkeana, H5N1-virus voisi saada aikaan vakavan maailmanlaajuisen pandemian. Tästä syystä myös Suomen tartuntatautiasetuksessa H5N1-influenssa on erikseen mainittu yleisvaarallisena tartuntatautina. Tällaisen viruskannan löydöksistä on ilmoitettava viranomaiselle ja potilas voidaan jopa ottaa tahdonvastaiseen hoitoon.[9] H5N1-viruskanta on geneettisesti jakaantunut useisiin alatyyppeihin. Näiden keskinäistä immunogeenisyyttä ei tunneta, minkä vuoksi viruskantaa ei toistaiseksi ole sisällytetty infuenssarokotteisiin.[8]

Mahdollisesti huolta aiheuttavia A-influenssan viruskantoja ovat myös H9N1 ja H7N7. Lähinnä Aasiassa tavattu H9N1 kykenee tarttumaan niin lintuihin, sikoihin kuin ihmisiinkin, mutta aiheuttaa ihmisillä vain lievää tautia. Tämä saattaa tehdä viruksesta alidiagnosoidun ja antaa sille mahdollisuuden kehittyä huomaamatta ihmiselle haitallisempaan suuntaan. H7-tyyppisten influenssavirusten on ajateltu olevan puhtaasti lintujen viruksia, mutta muutamat yksittäiset ihmistartunnat Alankomaissa runsaasti siipikarjaa vuonna 2003 tappaneen epidemian aikana vihjaavat, ettei tilanne ehkä ole näin yksinkertainen.[8]

Kausivaihtelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Influenssa esiintyy tavallisesti epidemioina, jotka ajoittuvat lauhkean ja kylmän ilmaston alueilla paikalliseen talvikauteen. Lämpimän ilmaston maissa tautia esiintyy tasaisemmin eivätkä huiput noudata yhtä selvää kuviota kuin korkeammilla leveysasteilla. Esimerkiksi Keski-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa pahin influenssakausi osuu tavallisesti kesä–heinäkuulle vaikka ne sijaitsevat pohjoisella pallonpuoliskolla. Kansainvälinen matkailu levittää virusta merkittävästi, ja yksittäisiä matkailuperäisiä tartuntoja voikin ilmetä käytännössä missä tahansa ja milloin tahansa. Yksittäisellä paikalla epidemia kestää yleensä kuudesta kahdeksaan viikkoa ja pinta-alaltaan laajoissa valtioissa epidemian huippu voi sijoittua eri alueille eri aikaan.[10]

Kausivaihtelun syytä ei tunneta. Keskeisinä tekijöinä pidetään viruksen hyvää säilymistä kylmässä ja kuivassa ilmassa sekä ihmisten taipumusta viettää talvisin aikaa suljetuissa sisätiloissa, joissa tartunnat leviävät tehokkaasti. Kausivaihtelu syntyy kuitenkin monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksena eikä tulevan influenssakauden kulkua osata ennustaa. Kulloinkin liikkeellä olevan viruskannan molekyylibiologiset ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi epidemian kulkuun sekä tautitapausten määrän että hoidon tarpeen osalta.[10]

Influenssan oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Influenssan oireet vaihtelevat huomattavasti henkilöstä toiseen, ja pelkkien oireiden perusteella diagnosointi on epävarmaa. Tauti voi olla lieväoireinen tai johtaa jopa kuolemaan. Taudinkuvaan vaikuttavat sekä henkilön yleinen terveydentila että viruskannan molekyylibiologiset omainaisuudet.[8] Influenssaa ei pidä sotkea tavalliseen nuhakuumeeseen eli flunssaan. Influenssa on yleisesti ottaen vaikeampi tauti kuin pelkkä nuhakuume.

Itämisaika on tyypillisesti 2–3 päivää, tai oireet voivat alkaa vasta viikon päästä tartunnasta.[8] Arviolta kolmannes influenssatartunnan saaneista ei saa mitään oireita[11]. Tyypillinen influenssa alkaa äkkiä korkealla kuumeella, johon liittyy voimakasta lihassärkyä varsinkin selässä ja jäsenissä, päänsärkyä ja pahoinvointia sekä kurkkukipua.[12][13] Lihassäryt alkavat joskus hieman ennen kuumetta. Kuume ja muut yleisoireet kestävät tavallisimmin kolme päivää ja lievenevät jo toisena tai kolmantena sairauspäivänä. Influenssaan liittyy myös hengityselinten oireita, kuivaa yskää, kurkkukipua ja tavallisimmin nuhaa. Tautiin liittyy ruokahaluttomuutta. Hengityselinten oireet nousevat etualalle yleisoireiden lieventyessä, ja kestävät 1–2 viikkoa. Limakalvovaurioiden paraneminen voi kestää kuukauden ja keuhkojen toimintakyvyn palautuminenkin useita viikkoja.[8]

Lapsilla influenssa aiheuttaa yleensä korkeamman kuumeen kuin aikuisilla. Pienimmillä lapsilla tautiin voi liittyä sairaalahoitoa vaativa yleistilan romahtaminen. Ikäluokasta riippuen 20–40 % alle kouluikäisistä lapsista saa influenssan seurauksena välikorvantulehduksen.[8]

Joissain tapauksissa influenssa aiheuttaa vakavia komplikaatioita kuten keuhkokuumeen. Tavallisimmin vakavia, jopa kuolemaan johtavia oireita aiheuttaa niin sanottu superinfektio, jossa influenssaviruksen vahingoittaman limakalvon läpi keuhkokudokseen pääsee tunkeutumaan bakteeri. Tällainen keuhkokuume puhkeaa yleensä vasta silloin, kun potilas kokee taudin jo menneen ohitse. Influenssavirus itsessään aiheuttaa keuhkokuumeen harvoin, mutta tällöin taudinkuva on rajumpi kuin bakteerin aiheuttamana.[8]

Silloin tällöin influenssavirus pääsee tunkeutumaan myös sydänlihakseen tai keskushermostoon. Erityisesti Japanista tunnetaan influenssaan liittyviä enkefalopatioita, joiden syntymekanismia ei tunneta.[8]

Influenssa saattaa myös pahentaa potilaan perussairautta[14]. Tavallisimpia tilanteita ovat kroonisen keuhkoputkentulehduksen, astman tai keuhkoahtaumataudin vaikeutuminen.[8]

Influenssan riskiryhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskiryhmäksi voidaan sanoa ihmisryhmää, jolle influenssa aiheuttaa vakavia, sairaalahoitoa vaativia tai jopa tappavia oireita. Riskiryhmän ihmisillä on normaalia alempi vastustuskyky.[12] Yli 60-vuotiaille tauti aiheuttaa useammin vakavampia oireita kuin nuoremmille, samoin alle viisivuotiaille. Influenssan vakaville kompikaatioille altistavat muun muassa diabetes, krooninen keuhkosairaus, jotkut sydänsairaudet, aineenvaihdunnan häiriöt, krooniset munuais- ja maksasairaudet sekä alkoholin runsas käyttö. Myös raskaana olevat naiset ovat alttiita vakaville influenssan aiheuttamille komplikaatioille.[13]

Influenssan hoito ja torjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Influenssa leviää ilmateitse pisaratartuntana. Mikropisarat, jotka syntyvät esimerkiksi aivastaessa tai yskiessä, levittävät viruspartikkeleita tehokkaasti hengitysteiden kautta elimistöön. Tartunnan voi saada myös koskettamalla pintoja, kuten ovenkahvoja, joille infektoituneita pisaroita on päätynyt. Influenssakautena 5–20 % väestöstä saa influenssavirustartunnan.[8] Tärkeimmät influenssan ehkäisykeinot ovat hyvä käsihygienia ja erityisesti perusteellinen käsien pesu saippualla sekä etenkin riskiryhmään kuuluvien ja hoitohenkilökunnan rokotukset.[8]

Influenssa on virustauti, joten antibiooteista ei ole siihen apua. Terveillä ihmisillä influenssa paranee vuodelevolla ja riittävällä määrällä juotavaa. Vanhoille ihmisille ja esimerkiksi sydänvikaa poteville ihmisille influenssavirus voi olla vaarallinen. Influenssavirusta vastaan on olemassa lääkkeitä (kuten amantadiini ja oseltamiviiri), jotka eivät kuitenkaan ole täysin tehokkaita. Influenssaa vastaan on kehitetty rokotteita. Influenssaviruksen suuren muuntelevuuden vuoksi Maailman terveysjärjestö WHO tarkkailee tilannetta vuosittain ja rokotteeseen yritetään ottaa mukaan kolme todennäköisintä viruskantaa tulevaa talvea varten. Influenssan sairastaminen antaa immuniteetin, joka yleensä antaa suojan moneksi vuodeksi, mikäli maailmalla liikkuvissa viruskannoissa ei tapahdu merkittäviä muutoksia H- ja N-proteiinien suhteen.

Vaihtoehtoinen hypoteesi influenssatapausten kausiluonteisuuden selittämiseksi on D-vitamiinitason vaikutus viruksenvastaiseen vastustuskykyyn. Tämän ajatuksen esitti ensimmäisenä Robert Edgar Hope-Simpson 1965. Hän esitti, että syy talven influenssaepidemioihin voi liittyä D-vitamiinin kausivaihteluihin (iho tuottaa D-vitamiinia auringon valon vaikutuksesta).[15] Vaikka D-vitamiinin normaalin tason elimistössä tiedetään olevan tärkeä tekijä ihmisen immuunijärjestelmän tehokkaassa toiminnassa, uusimpien tutkimusten mukaan normaalilla vuoden aikana tapahtuvalla vaihtelulla D-vitamiinin saannissa ei ole merkittävää vaikutusta perusterveiden ihmisten riskiin sairastua influenssaan.[16]

3pRNA-terapia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3pRNA:ta (5-trifosfaatti RNA) voidaan käyttää RIG-I aktivoimiseen. RIG-I-reseptori on vastuussa IFN-I-vasteesta. 3pRNA toimii erityisesti ehkäisykeinona influenssaa vastaan, sillä virus ei ehdi estää RIG-I:n toimintaa, jos se on jo käynnissä. Ehkäisevä teho toimii ainakin seitsemän päivää. 3pRNA toimii myös hoitokeinona, jos se annetaan ainakin ensimmäisen 30 tunnin aikana infektion saamisesta. Toistaiseksi 3pRNA:n ei ole huomattu aiheuttavan sivuoireita tai tehon heikkenemistä toistuvasta altistumisesta sille. Testit on suoritettu hiirillä.[17]

Influenssapandemioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjantauti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Espanjantauti

Ensimmäisen maailmansodan aikana oli liikkeellä hyvin vaarallinen influenssaviruskanta, espanjantauti, jonka serotyyppi oli H1N1. Eri lähteiden mukaan tautiin kuoli 50–100 miljoonaa ihmistä, joka oli noin 3 % maailman silloisesta väestömäärästä (1,6 miljardia). Vajaa kolmasosa väestöstä sairastui (500 miljoonaa). Vaikka suurin osa kyseisen viruksen geeneistä on saatu luetuksi, edelleen on epäselvää, miksi tämä nimenomainen kanta oli niin tappava. Kyseinen viruskanta sai ilmeisesti aikaan nopeasti etenevän virusperäisen keuhkokuumeen jopa nuorissa ja terveissä ihmisissä. Suuren kuolleisuuden osasyynä olivat tuolloin jotkin influenssan jälkitaudit, muun muassa sekundaariset bakteerien aiheuttamat keuhkokuumeet influenssan heikentämissä potilaissa. Antibiootteja ei tuolloin vielä ollut.

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisteriin ilmoitetaan vuosittain tuhansia influenssatapauksia.[18] Kuolemantapausten määrä on tavanomaisina vuosina muutamia satoja. Kauden 2016–2017 influenssa aiheutti arviolta yli 1 400 ylimääräistä kuolemaa keskimääräiseen kauteen verrattuna. Euroopassa vastaavat luvut ovat 15 000–70 000 kuolemaa normaalina vuonna ja yli 200 000 vuosina 2016–2017.[19]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Influenssa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL. Viitattu 13.12.2018-12-13.
  2. ↑ a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 179. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
  3. ↑ Reinberg, Steven: Seasonal Flu Outbreaks Start in Asia: Study MedicineNet. 16.4.2008. Arkistoitu 16.10.2008. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d CDC: Types of Influenza Viruses Centers for Disease Control and Prevention. 2.11.2021. Viitattu 15.12.2021. (englanti)
  5. ↑ Penttinen, Hannu: Influenssa Tohtori.fi. 4.9.1999. Darwin Media Oy. Arkistoitu 26.6.2013. Viitattu 27.2.2010.
  6. ↑ a b Solunetti: Virusten lisääntyminen Solunetti.fi. Viitattu 14.12.2018.
  7. ↑ Brooks, Geo. F. & Butel, Janet S. & Morse, Stephen A.: ”Orthomyxoviruses (influenza viruses)”, Medical Microbiology. (Twenty-first edition) Stamford, Connecticut: Appleton & Lange, 1998. ISBN 0-8385-6316-3 ISSN 1054-2744
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Hedman, Klaus & Heikkinen, Terho & Huovinen, Pentti & Järvinen, Asko & Meri, Seppo & Vaara, Martti (toim.): ”Influenssavirukset”, Mikrobiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-256-1
  9. ↑ Ilmoitettavat taudit ja mikrobit Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (viitattu 6.11.2021)
  10. ↑ a b Stanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.): ”Inactivated Influenza Vaccines”, Plotkin's Vaccines, s. 456–488. (7th edition) Elsevier, 2018. ISBN 978-0-323-35761-6
  11. ↑ Uskotko vilustumisen myytteihin | Keho ja terveys VNP. Arkistoitu 29.9.2020. Viitattu 22.4.2020.
  12. ↑ a b Spectrum 4, s. 179.
  13. ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia 4, s. 2066.
  14. ↑ Flunssakausi menossa – näin eroavat toisistaan influenssa ja tavallinen flunssa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 7.3.2020.
  15. ↑ Giovannucci, E. & Garland, C. F. & Madronich, S. & Grant, W. B. & Holick, M. F. & Umhau, J. C.: Epidemic influenza and vitamin D. Epidemiology & Infection, joulukuu 2006, nro 6, s. 1129–1140. doi:10.1017/S0950268806007175 ISSN 0950-2688 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  16. ↑ Song Mao & Songming Huang: Vitamin D supplementation and risk of respiratory tract infections: a meta-analysis of randomized controlled trials. Scandinavian Journal of Infectious Diseases, syyskuu 2013, nro 9, s. 696–702. PubMed:23815596 doi:10.3109/00365548.2013.803293 ISSN 1651-1980 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ Christoph Coch, Jan Phillip Stümpel, Vanessa Lilien-Waldau, Dirk Wohlleber, Beate M. Kümmerer, Isabelle Bekeredjian-Ding: RIG-I Activation Protects and Rescues from Lethal Influenza Virus Infection and Bacterial Superinfection. Molecular Therapy, 6.9.2017, nro 9, s. 2093–2103. PubMed:28760668 doi:10.1016/j.ymthe.2017.07.003 ISSN 1525-0016 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Jaakola, Sari & Lyytikäinen, Outi & Rimhanen-Finne, Ruska & Salmenlinna, Saara et al.: Tartuntataudit Suomessa 2017, s. 7. (Raportti 6/2018) Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL, 2018. ISBN 978-952-343-148-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.3.2020).
  19. ↑ Virtanen, Matti: Kuka muistaa? Nykyistä pahempi epidemia riehui Euroopassa vain muutama vuosi sitten ja tappoi yli 200 000 ihmistä enemmän kuin normaali kausi-influenssa Tekniikan Maailma. 30.3.2020. Viitattu 31.3.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Huovinen Pentti, Ziegler Thedi: Influenssa. Pandemiaviruksen päiväkirja. Helsinki: Duodecim, 2011. ISBN 978-951-656-415-2
  • Huovinen, Pentti: Influenssa: Mitä kaikkien pitää tietää influenssasta? Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35448-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Influenssa.
  • Lumio, Jukka: Influenssa Lääkärikirja Duodecim. 4.2.2020. Viitattu 18.3.2020.
  • Influenza World Health Organization – WHO. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
  • Orthomyxoviridae ViralZone. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
  • Alphainfluenzavirus ViralZone. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Influenssa&oldid=22758077#Influenssan_riskiryhmä”