Suren Erzinkjan
Suren Erzinkjan (ar. Սուրեն Երզնկյան, Ruotsissa Sourène Erzinkian-Lorelli, salanimet Imam Raguza, H. Lorelli ja Arzen tai Arsene Azatiani[1]. 1881 Tiflis, Georgia – 1963 Ruotsi[1]) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka loikkasi 1920–1930-lukujen vaihteessa Suomeen.
Armenialaissyntyinen Erzinkjan toimi 1920-luvulla Neuvostoliiton kauppavaltuutettuna Suomessa ja häntä pidettiin Anastas Mikojanin suojattina. Erzinkjanin ja Neuvostoliiton Suomen-lähettilään Ivan Maiskin välinen valtataistelu johti lopulta siihen, että Erzinkjan loikkasi 1930.[2]
Erzinkjan kirjoitti Stalinista vuonna 1938 salanimellä Imam Raguza kirjan, joka julkaistiin Suomessa 1941 nimellä Moskovan hirmuvaltias. Teos kuului Suomessa sotien jälkeen niin sanottuihin kiellettyihin kirjoihin.[3]
Erzinkjan muutti Ruotsiin vuonna 1944 vaaran vuosien aikana.[2] jossa hän jatkoi kirjoittamista[1].
Hänen puolisostaan Göta Fjäll-Erzinkianista, johon hän tutustui Helsingissä asuessaan, on tehty dokumentti Hennes armeniske prins vuonna 1997.[4]
Vekselipetosjuttu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1931 hänet tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen yllytyksestä petokseen ns. vekselijutussa. Tapauksessa Ersinkian oli luovuttanut talonomistaja Herman Valentin Schalinille vekselin, jonka arvoa tämä taas oli vaatinut Neuvosto-Venäjän kauppavaltuuskunnan maksamaan. Valtuuskunnan mukaan Ersinkian ei kirjoitushetkellä ollut enää ollut sen palveluksessa. Schalin esitettiin petosyrityksessä vekselin omistajaksi, koska hän oli neuvotellut kauppavaltuuskunnan kanssa suurehkosta metsäkonsessiosta ja olisi siten ollut uskottava vekselin omistajaksi. Schalin tuomittiin petoksesta täyttä ymmärrystä vailla olevana kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Lääninvankilan lääkärin todistuksen mukaan hän oli psykopaatti ja vanhuuden tylsistyttämä. Oikeudenkäynnin kuulusteluissa Ersinkian ja Schalin kertoivat, että Itä-Karjalan metsäkonsessioneista kilpaillut Hella Vuolijoki oli suhteissa Tšekan kanssa ja antoi sille poliittisia tietoja. Tapauksessa tuomittiin kuritushuonerangaistuksiin myös liikemies Lauri Raikas sekä rouvat Hilma Koskinen ja Anna Niskanen (Eerola).[5][6][7][8][9]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salanimellä Imam Raguza
- La vie de Staline, Paris : Fayard, 1938.; engl. The Life of Stalin; suomeksi Moskovan hirmuvaltias, WSOY, 1941
- Iivana mushikka ja kunnon neuvostolehmä, Omakustanne 1941
- Sovetismin luhistuminen Suur-Saksan iskuista, Omakustanne 1941
- Kaukasien min fosterjord, Dagens böcker, Malmö, tryckt i Lovisa 1944
- Kaukasiska folksagor, Helsingfors Söderström 1945 ja Stockholm : Koop. förb., 1945
Muilla salanimillä
- Lorelli, H.: Kamo – tsaarivallan vihollinen. Gummerus 1934
- Lorelli, Kamó tsarismens bekämpare, Lenins vän och lärjunge, Stalins kamrat och landsman. – Helsingfors, 1934.
- Azatiani, Arsene, Stalin och Sovjetunionen. Uppsala : Nyblom & Hårshagen,1945.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sourène Erzinkian-Lorelli Immigrant-institutet. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 19.8.2007. (ruotsiksi)
- ↑ a b .Leppänen, Veli-Pekka: Puolueen ja rakkauden soturi - Kimmo Rentola ravistaa pölyt tärkeimmästä neuvostoloikkarista, s. C3 Helsingin Sanomat. 19.8.2007. Arkistoitu 9.3.2014. Viitattu 29.7.2019.
- ↑ Kai Ekholm: Kielletyt kirjat (Väitöskirjan tiivistelmä) kirjasto.jyu.fi. 2000. Jyväskylä. Arkistoitu 5.3.2007. Viitattu 19.8.2007.
- ↑ Hennes armeniske prins imdb. Viitattu 30.5.2020.
- ↑ Vekselijutussa annettiin eilen päätös. Ajan Sana, 24.12.1930.
- ↑ Yllättävä käänne 5,2 milj. vekseliasiassa. Riihimäen Sanomat, 26.11.1930.
- ↑ Schalin ei saanut vekselillä rahoja, vaan oli päinvastoin antanut toisille suuria eriä. Satakunnan Kansa, 28.11.1930.
- ↑ Kaukonäkijä Koskisen silmä pettää vekselien suhteen. Turunmaa, 28.11.1930.
- ↑ Ersinkianin juttu. K. O. muuttanut H.O:n tuomiota. Helsingin Sanomat, 17.7.1931.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kimmo Rentola: Neuvostodiplomaatin loikkaus Helsingissä 1930. Supo, 2007. (Ei myynnissä, saatavana Suposta)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
