Ilon Wikland
Maire-Ilon Wikland (o.s. Pääbo; s. 5. helmikuuta 1930 Tartto) on ruotsinvirolainen kuvataiteilija.[1] Hänet tunnetaan erityisesti Astrid Lindgrenin kirjojen kuvittajana. Hän syntyi Tartossa, jossa hän vietti ensi vuotensa isovanhempien hoivissa, ja myöhemmin hän asui Haapsalussa toisten isovanhempiensa luona.[2]
Ilon Wiklandin vanhemmat olivat insinööri Max Pääbo ja kuva- ja tekstiilitaiteilija Vida Pääbo-Juse. Täti Karin Siim-Juse oli puvustaja ja lavastaja.
Vuonna 1944 Wikland pakeni Neuvostoliiton miehitystä Ruotsiin. Hän opiskeli ruotsalaisissa taidekouluissa ja jatkoi myöhemmin opintojaan myös Lontoossa ja Pariisissa. Vuonna 1951 hän avioitui Stig Wiklandin kanssa; pariskunnalle syntyi neljä tytärtä.
Wikland haki vuonna 1953 työtä Rabén & Sjögren -kustantamosta, ja Astrid Lindgren huomasi Wiklandin taidot välittömästi. Heidän ensimmäinen yhteistyönsä oli romaani Mio, poikani Mio, joka julkaistiin seuraavana vuonna. Wikland kuvitti useita Lindgrenin teoksia: Melukylän lapset, Veljeni Leijonamieli, Katto-Kassinen, Ronja ryövärintytär ym. Hän on kuvittanut myös monien muiden kirjailijoiden teoksia. Hän sai vuonna 1969 Elsa Beskow -palkinnon.
Kuvituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bo Carpelan: Anders på ön
- Rose Lagercrantz: Pitkä, pitkä matka
- Mark Levengood: Riemujen rikkaus ja surujen summa
- Barbro Lindgren: I min farmors hus
- Astrid Lindgren: Lotta osaa mitä vain
- Mary Norton: Kätkijät taivasalla
- Doris Orgel: Kilpikonnaseikkailu
- Hans Peterson: Anna, 7 vuotta
- Ulf Schenkmanis: Riku ja Herra Hamsteri
- Malene Schwartz: Mervi pieni ottolapsi
- Edith Unnerstad: Kirsikkakestit
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Eesti Entsüklopeedia 14, s. 609. Tallinn 2000. ISBN 9985-70-064-3
- ↑ Muilu, Hannele: Astrid Lindgrenin satujen kuvittaja oli lapsena pakolaistyttö, joka pyyhki surunsa syrjään. YLE uutiset. 25.12.2016.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tammer, Enno: Ilon Wiklandi maailm. Tallinn: Tammerraamat, 2007. ISBN 978-9985-9831-4-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ilon Wiklandin elämäkerta. Iloni Imedemaa. (viroksi)
- Ilon. (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)
