Ilmari Lehtinen
Niilo Ilmari Lehtinen (2. syyskuuta 1888 Huittinen – 9. syyskuuta 1967 Helsinki)[1][2] oli suomalainen johtaja ja liikemies.[3][4][5][6]
Lehtinen oli aluksi työssä maanviljelysalalla mutta hän siirtyi sitten kauppa-alalle Turkuun ja kävi siellä kauppakoulun. Lehtinen oli vuodesta 1908 Porissa toiminimi Erik Mellinin jälk. kauppamatkustajana ja vuodesta 1912 K. E. Heikolan liikkeen kauppamatkustajana Turussa. Lehtinen perusti sitten 1912 suomalaista porojäkälää ja koivupuuta toimittaneen vientiliikkeen ja asettui asumaan Hampuriin Saksaan. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen elokuussa 1914 lopetti nämä liiketoimet ja Lehtinen muutti Hampurista Pietariin toimien siellä tukkukauppiaana. [3][5][6]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Lehtinen vangittiin toukokuussa 1918 vastavallankumouksellisesta toiminnasta epäiltynä. Hänen Pietarin-kotinsa oli toiminut Suomen sisällissodan aikana valkoisten etappipaikkana ja sieltä löydettiin suuri salainen taskuasevarasto, josta oli jaettu aseita Suomeen lähetetyille valkoisten etappimiehille. Lehtinen pääsi palaamaan Suomeen vankien vaihdossa elokuussa 1918 mutta suuren omaisuutensa hän joutui jättämään lähes kokonaan Venäjälle.[3][5][6]
Suomessa Lehtinen perusti 1918 Helsinkiin siirtomaatavaroita, jauhoja, rehua, lannoitteita ja ihraa maahantuoneen agentuuriliikkeen Aarnio & Lehtisen yhdessä Väinö Vilhelm (Vilho) Aarnion (1882–1963) kanssa. Hän oli liikkeen suurimpana osakkaana ja johtajana vuoteen 1929 saakka ja tämän jälkeen hän jatkoi liikettä omissa nimissään. Sittemmin 1930-luvun lopulla Lehtinen oli osakkaana ja johtajana Fennian talossa toimineessa Hotelli Grandissa ja ravintola Golf Casinossa.[3][4][5][6] Munkkiniemessä sijainnut Golf Casino ravintola rakennettiin 1920-luvun lopulla, laajennettiin ja uusittiin funkkistyyliseksi 1932 ja se tuhoutui tulipalossa helmikuussa 1941. Ester Toivonen valittiin vuonna 1933 Golf Casinolla kauneuskuningattareksi.[7][8][9][10][11]
Lehtinen oli mukana suojeluskuntatoiminnassa sekä lukuisissa muissa yhdistyksissä, seuroissa ja komiteoissa. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat ratsastus, autoilu ja golfin peluu. Lehtinen aloitti myös kauneuskilpailuiden järjestämisen Suomessa. [3] Lehtinen osti vuonna 1942 Helsingin Laajasalossa sijaitsevan, vuonna 1884 rakennetun Villa Furuvikin huvilan Kulutusosuuskuntien keskusliitolta. Villa Furuvik oli Lehtisen perillisten omistuksessa vuoteen 1991 saakka jolloin Helsingin kaupunki osti huvilan.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Niilo Ilmari Lehtinen, Huhtamon hautausmaa, Huittinen Find a Grave. Viitattu 30.12.2023.
- ↑ Kuolinilmoitus, Lehtinen Niilo Ilmari, Helsingin Sanomat, 1967, No 235, sivu 2, julkaistu 20.9.1967
- ↑ a b c d e 50-vuotias. Johtaja Ilmari Lehtinen, Helsingin Sanomat, 02.09.1938, nro 235, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Lisätietoja A-G osakekirjojen yhtiöistä : Aarnio & Lehtinen, Pörssitieto G. Kock
- ↑ a b c d Henkilötietoja, Aamulehti, 03.09.1938, nro 236, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d 50 vuotta, Ajan Suunta, 02.09.1938, nro 235, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kuka suunnitteli Munkkiniemen Golf-kasinon? Kysy museolta 15.1.2021
- ↑ Ilmavalokuva. Helsinki, Munkkiniemi, Golf-kasino vuodelta 1934, Kulttuurisampo
- ↑ Helsinkiä vanhoissa kuvissa - Munkkiniemi, Mannari-blogi 20.12.2022
- ↑ Merkkipäiviä 50 vuotta, Kauppalehti, 01.09.1938, nro 199, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Hotelli Grandin mainos, Henkinen työ, 01.11.1932, nro 11-12, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Helsingin kaupunginmuseo. Laajasalon ennen vuotta 1940 käyttöön otetut rakennukset, Villa Furuvik