Illinoisin 21. vapaaehtoisjalkaväkirykmentti
| Illinoisin 21. vapaaehtoisjalkaväkirykmentti | |
|---|---|
 Ulysses S. Grant |
|
| Toiminnassa | 1861–1865 |
| Valtio | Unioni |
| Puolustushaarat | Jalkaväki |
| Koko | noin 1 000 sotilasta |
| Sodat ja taistelut |
Corinth Perryville Stones River Chickamauga Chattanooga Kennesaw Mountain Atlanta Jonesborough Franklin Nashville |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
Ulysses S. Grant John W. S. Alexander |
Illinoisin 21. vapaaehtoisjalkaväkirykmentti (engl. 21st Illinois Volunteer Infantry Regiment) oli Unionin vapaaehtoisyksikkö Yhdysvaltain sisällissodan aikaan. Se perustettiin Mattoonissa, Illinoisissa 15. toukokuuta 1861 osana Illinoisin armeijaa ja liitettiin liittovaltion armeijaan 28. kesäkuuta. Rykmentti toimi sisällissodan aikana useiden eri armeijoiden alaisina. Se menetti sodan aikana yhteensä 272 miestä, joista valtaosa (238 miestä) menetettiin Chickamaugan taistelussa. Rykmentti lopetettiin sisällissodan päätyttyä 16. joulukuuta 1865. Rykmentin johtajina toimivat everstit John W. S. Alexander (kuoli taistelussa 20. syyskuuta 1863) ja Ulysses S. Grant[1] (ylennettiin prikaatikenraaliksi 7. elokuuta 1861).
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rykmentin perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Illinoisin 21. vapaaehtoisjalkaväkirykmentti koottiin ensimmäisen kerran Mattoonissa, Illinoisissa 9. toukokuuta 1861. 15. toukokuuta rykmentti muodostettiin osavaltion palvelukseen 30 päivän sopimuksella ja johtajaksi määrättiin kapteeni Ulysses S. Grant. Rykmentti koostui tuolloin 10 komppaniasta; komppania A Maconin piirikunnasta, B Cumberlandista, C Piattista, D Douglasista, E Moultriesta, F Edgardista, G Claysta, H Clarkista, I Crawfordista ja K Jasperista. 28. kesäkuuta rykmentti määrättiin kolmeksi vuodeksi liittovaltion palvelukseen. Samalla sen komentajaksi nimitettiin kapteeni Pitcher, kun Grantista tehtiin eversti.[2]
Sotatoimissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rykmentti määrättiin 3. heinäkuuta Irontoniin, Missouriin. Ennen saapumistaan Irontoniin 9. elokuuta rykmentti suojasi Hannibal and St. Josephin rautatietä Missourissa. Irontonissa rykmentti liitettiin Department of the Missouri -divisioonan alaisuuteen. 21. elokuuta rykmentti osallistui Fredericktownin taisteluun. 29. tammikuuta 1862 rykmentti marssi Greenvilleen, jossa se palveli maaliskuuhun asti. Maaliskuussa rykmentti siirrettiin Kaakkois-Missourin armeijan alaisuuteen ja 3.–10. maaliskuuta se marssi Black-jokea pitkin Reeve's Stationille, josta se jatkoi matkaansa 31. maaliskuuta – 21. huhtikuuta Doniphaniin ja Pocahontasiin, Arkansasiin. 1. huhtikuuta rykmentti joutui pieneen taisteluun Putnam Ferryllä. 30. huhtikuuta rykmentti lähti marssimaan kohti Jacksonportia, jonne se saapui 4. toukokuuta. Seuraavien päivien aikana rykmentti siirrettiin Mississippin armeijan 4. divisioonan 2. prikaatin alaiseksi. 10.–21. toukokuuta rykmentti marssi Cape Girardeauun, Missouriin, josta se jatkoi matkaansa Hamburg Landingiin, Tennesseehen 21.–24. toukokuuta. Toukokuun lopussa rykmentti osallistui Corinthin piiritykseen.[3][4]
31. toukokuuta rykmentti lähti Boonevilleen, jonne se saapui ennen kesäkuun puoliväliä. 29. kesäkuuta rykmentti marssi kohti Jacintoa ja Ripleytä, jonne se saapui 4. heinäkuuta. Rykmentti vietti aikaansa Corinthissa aina 14. elokuuta asti, jonka jälkeen se ajoi takaa kenraali Braxton Braggin joukkoja Alabaman läpi Nashvilleen ja Louisvilleen aina syyskuun loppuun asti. Tämän jälkeen rykmentti siirtyi kuukaudeksi Ohion armeijan 9. divisioonan 32. prikaatin tueksi. 1.–16. lokakuuta se jatkoi Braggin takaa-ajamista Kentuckyssa ajautuen 8. lokakuuta taisteluun tämän kanssa lähellä Perryvilleä. 14. lokakuuta rykmentti saapui Stanfordiin, josta se kaksi päivää myöhemmin lähti marssimaan kohti Nashvilleä. Täältä rykmentti siirtyi Ohion armeijan Third Army Corpsin 9. divisioonan 31. prikaatin alaisuuteen. Myöhemmin rykmentti siirrettiin Cumberlandin armeijan Right Wing 14th Army Corpsin 1. divisioonan 2. prikaatin alaisuuteen. Rykmentti oli Nashvillessa aina joulukuun 26. päivään asti, jonka jälkeen se marssi neljä päivää Murfreesboroon. Joulu-tammikuun vaihteessa 1862–1863 rykmentti osallistui Stones Riverin taisteluun. Taistelun jälkeen rykmentti liitettiin Cumberlandin armeijan 20th Army Corpsin 1. divisioonan 2. prikaatiin alaisuuteen ja rykmentti oleskeli Murfreesboroissa aina kesäkuuhun 1863 asti. Tänä aikana rykmentti teki lyhyen tiedusteluretken kaupungin ulkopuolella maaliskuun alussa.[4][2]
24. kesäkuuta – 7. heinäkuuta 1963 rykmentti osallistui Tullahoman sotaretkeen. 24. heinäkuuta rykmentti saapui Liberty Gapiin, jossa se vietti kolme yötä. Lähdettyään täältä rykmentti kierteli keski-Tennesseetä aina 16. elokuuta asti, jonka jälkeen se liittyi Chickamaugan sotaretkeen. Kolme päivää myöhemmin rykmentti osallistui Chickamaugan taisteluun ja menetti 238 sotilasta, heidän joukossaan eversti Alexander.[2][4] Lokakuun lopulla tapahtuneen Chattanoogan piirityksen jälkeen rykmentti siirrettiin osaksi Cumberlandin armeijan 4th Army Corpsin 1. divisioonan 1. prikaatia. 26.–29. lokakuuta rykmentti osallistui Tennessee-joen uudelleenavaamiseen. Tämän jälkeen rykmentti määrättiin Bridgeportiin, jossa se oli aina tammikuun 26. päivään 1864 asti. Sieltä miehet siirrettiin Ooltewahiin, Tennesseehen. Samalla rykmentin veteraanit lomautettiin seuraavaan kesäkuun 4. päivään asti. Täksi ajaksi rykmenttiin jääneet sotilaat palvelivat Ohion 101. jalkaväkirykmentissä. Veteraanien palattua rykmentti siirtyi 4th Army Corpsin 1. divisioonan 2. prikaatin alaiseksi. Rykmentti osallistui toukokuusta syyskuuhun Atlantan sotaretkeen.[5][4]
10. kesäkuuta – 2. heinäkuuta rykmentti osallistui useisiin sotilasoperaatioihin Kenesaw Mountainilla, joista tunnetuimpana Kennesaw Mountainin taistelu. Kaksi päivää myöhemmin rykmentti saapui Ruff's Stationille, josta se jatkoi matkaansa seuraavana päivänä Chattahoochie-joelle. 19.–20. heinäkuuta rykmentti oli Peachtree Creekillä. 22. heinäkuuta – 25. elokuuta rykmentti osallistui Atlantan piiritykseen. 25.–30. elokuuta rykmentti matkasi Jonesboroughiin, jossa se osallistui seuraavana päivänä alkaneeseen Jonesboroughin taisteluun. Elokuun aikana rykmentti ajoi takaa kenraali John Bell Hoodiia Alabamassa, ja vietti syyskuun alussa joitakin päiviä Lovejoy Stationilla. Marras-joulukuussa rykmentti osallistui Nashvillen sotaretkeen, jossa he ottivat osaa 30. marraskuuta Franklinin ja 15.–16. joulukuuta Nashvillen taisteluun. Nashvillen taistelun jälkeen rykmentti ryhtyi jälleen ajamaan kenraali Hoodin joukkoja takaa. Hoodin takaa-ajon päätyttyä 28. joulukuuta rykmentti marssi Huntsvilleen, Alabamaan, jossa se oli aina maaliskuun 13. päivään asti. Rykmentti osallistui eri operaatioihin etelä-Tennesseessä huhtikuun 11. päivään asti, jonka jälkeen se siirtyi takaisin Nashvilleen. Kesäkuussa rykmentti määrättiin Department of Texasin alaiseksi ja 17.–25. kesäkuuta rykmentti marssi New Orleanssiin, josta se siirtyi Indianolaan, Texasin 12.–15. heinäkuuta.[4]
Rykmentin lopettaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Indianolan jälkeen rykmentti siirrettiin San Antonioon, jossa se palveli aina joulukuuhun asti. 16. joulukuuta rykmentti hajotettiin ja sen sotilaat marssivat 18. joulukuuta Camp Butleriin, jossa heille maksettiin viimeiset palkat ja heidät vapautettiin armeijan palveluksesta.[4][2]
Yksikön riveissä kuoli sodan aikana yhteensä 272 miestä, joista 238 kuoli Chickamaugan taistelussa.[2] Taisteluissa tai taistelussa tulleisiin vammoihin kuoli 6 upseeria ja 124 miestä. Erilaisiin tauteihin kuoli kaksi upseeria ja 140 miestä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 21st Regiment Infantry civilwararchive.com. Viitattu 20.11.2011. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Grant's Military Service library.msstate.edu. Arkistoitu 21.1.2012. Viitattu 18.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e 21st Illinois Infantry illinoisgenealogy.org. Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Smith, Timothy B.: Corinth in the Civil War: At the Crossroads of History mshistory.k12.ms.us. Viitattu 22.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g 21st Regiment Infantry civilwararchive.com. Viitattu 20.11.2011. (englanniksi)
- ↑ Hickman, Kennedy: American Civil War: Battle of Atlanta militaryhistory.about.com. Arkistoitu 28.8.2014. Viitattu 22.11.2011. (englanniksi)