Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta
| Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta | |
|---|---|
| Περὶ φύσιος ἀνθρώπου Περὶ διαίτης ὑγιεινῆς |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Polybos(?) |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | lääketiede |
| Julkaistu | n. 420–400 eaa. |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Marke Ahonen |
| Kustantaja | Duodecim |
| Julkaistu | 2021 |
| ISBN | 978-952-360-227-4 |
| Sarja: Corpus Hippocraticum | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta on Hippokrateen nimiin laitettujen teosten kokoelmaan Corpus Hippocraticumiin kuuluva lääketieteellinen teos, joka käsittelee muun muassa humoraalioppia. Joskus se esiintyy kahtena erillisenä teoksena, Ihmisen luonnosta (m.kreik. Περὶ φύσιος ἀνθρώπου, Peri fysios anthrōpū; lat. De natura hominis) ja Terveyden aikaisesta elämäntavasta (m.kreik. Περὶ διαίτης ὑγιεινῆς, Peri diaitēs hygieinēs; lat. De salubri victus ratione).[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hippokraattiset kirjoitukset Ihmisen luonnosta ja Terveyden aikaisesta elämäntavasta luetaan joskus erillisiksi teoksiksi, mutta ne ovat oletettavasti alun perin olleet yksi teos, jonka loppuosa on joskus erotettu omaksi kokonaisuudekseen. Galenos, joka kirjoitti teosparista kommentaarin, sanoo niiden olleen vanhemmissa käsikirjoituksissa yksi teos.[2] Ne esiintyvät tiiviisti yhdessä myös myöhemmässä käsikirjoitusperinteessä. Nykyaikaisissa editioissa ne ovat joskus yhdessä ja joskus erikseen.[1] Teoksen kirjoittajaa ei tunneta varmuudella. Usein se on laitettu Aristoteleen Eläinopin perusteella Hippokrateen oppilaan ja vävyn Polyboksen nimiin. Galenos piti kuitenkin kirjoittajana Hippokratesta itseään.[1][2][3] Teos ajoitetaan noin vuosiin 420–400 eaa.[1]
Sisältönsä puolesta Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta vaikuttaa olevan osoitettu joonialaisten ja elealaisten filosofien näkemyksiä vastaan, ja siinä on viitteitä näiden käyttämästä kielestä.[1] Teos on ensimmäinen, jossa esitetään humoraalioppi eli teoria ihmisen neljästä perusnesteestä. Siitä tuli lääketieteessä vallitseva teoria erityisesti Galenoksen kautta, sillä hän rakensi sen pohjalle ja laajensi sitä omassa kommentaarissaan. Teoria hallitsi lääketiedettä aina 1800-luvulle saakka.[4]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teos Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta jaetaan 24 tekstikohtaan, joista kohdat 16–24 muodostavat osion Terveyden aikaisesta elämäntavasta. Kirjoitus pyrkii selittämään ihmisen ruumiin rakennetta ja toimintaa. Se perustuu havaintoihin sekä loogisiin eri tautien syitä koskeviin selityksiin, jolla ulkopuoliset vastaväitteet pyritään kumoamaan. Teos painottaa, etteivät sairaudet tule jumalilta, vaan ovat seurausta neljän perusnesteen eli humoraalin (veri, keltainen sappi, musta sappi ja lima) epätasapainosta elimistössä.[5]
»Ihmisen kehossa on itsessään verta ja limaa sekä keltaista ja mustaa sappea. Nämä ovat hänen kehonsa luonto, ja näiden vuoksi hän tuntee kipua ja on terve. Hänen terveytensä on paras silloin, kun nämä ovat oikeassa mitassa toisiinsa nähden niin ominaisuuksiensa kuin määränsäkin puolesta ja kun ne ovat sekoittuneet parhaiten toisiinsa. Kipua hän taas tuntee silloin, kun jokin näistä on, pienemmässä tai suuremmassa määrin, lähtenyt kehosta erilleen eikä se enää ole sekoittunut yhteen kaikkien muiden kanssa.[6]»
Näin teos perustuu muuallakin hippokraattisissa teksteissä esiintyvään ajatukseen humoraaliopista. Vereen liittyvät ominaisuudet kuuma ja kostea, keltaiseen sappeen kuuma ja kuiva, mustaan sappeen kylmä ja kuiva ja limaan kylmä ja kostea. Kirjoittaja yhdistää humoraalit vuodenaikoihin, ja niin veri liittyy erityisesti kevääseen, keltainen sappi kesään, musta sappi syksyyn ja lima talveen.[4][5]
Teos esittää tähän perustuvia kuvauksia ja selityksiä useille sairauksille. Esimerkiksi punatautia ja nenäverenvuotoa esiintyy eniten keväällä ja kesällä, koska silloin veri on kuumimmillaan. Hippokrates katsoo, että se, missä määrin vahinkoa mikäkin tauti voi tuottaa, riippuu sen luonnosta. Vakavimmat taudit ovat niitä, jotka vaikuttavat elimistön vahvimpiin osiin. Tällöin myös heikommat osat sairastuvat helposti, ja ihminen voi kuolla. Jos tauti sen sijaan saa alkunsa heikommasta elimistön osasta, se on usein parannettavissa.[5]
Humoraalioppiin perustuvat myös monet esitetyt hoitokeinot, kuten ruokavalion ja muiden elämäntapojen sääntely vuodenaikojen ja säiden mukaan sekä suoneniskentä. Niiden tavoitteena on humoraalien tasapainon korjaaminen.[4][5] Teoksessa ei esiinny humoraaleihin lääketieteen historian myöhemmässä vaiheessa yhdistettyjä luonnetyyppejä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Ahonen, Marke: ”Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta: Johdanto”. Teoksessa Hippokrates 2021, s. 205–211.
- ↑ a b Smith, William: ”Hippocrates”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Aristoteles: Eläinoppi (Historia animalium) 3.3.
- ↑ a b c d Jouanna, Jacques: ”The Legacy of the Hippocratic Treatise the Nature of Man: the Theory of the Four Humours”, Greek Medicine from Hippocrates to Galen: Selected Papers, s. 335–360. Brill, 2012. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Hippokrates: Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta 1–24.
- ↑ Hippokrates: Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta 4. Suomennos Marke Ahonen, teoksessa Hippokrates 2021, s. 216.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hippokrates: Ihmisen luonnosta sekä terveyden aikaisesta elämäntavasta. Teoksessa Hippokrates: Valitut teokset, s. 205–240. (Suomennokset, yleisen johdannon sekä tekstien johdanto-osat laatinut Marke Ahonen) Helsinki: Duodecim, 2021. ISBN 978-952-360-227-4
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hippocrates: Nature of Man. Regimen in Health. Teoksessa Hippocrates, Heracleitus: Volume IV. (Nature of Man. Regimen in Health. Humours. Aphorisms. Regimen 1–3. Dreams. Heracleitus: On the Universe. Translated by W. H. S. Jones. Loeb Classical Library 150) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1931.
- Jouanna, Jacques (ed.): Hippocratis De natura hominis. (Corpus medicorum Graecorum I 1,3. 2. painos (1. painos 1975)) Berlin: Akademie Verlag, 2002.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hippocrates: De natura hominis. Perseus. (muinaiskreikaksi)