Joonialainen luonnonfilosofia

Muinaisen Joonian alue.

Joonialaiseksi luonnonfilosofiaksi kutsutaan antiikin Kreikan esisokraattisen filosofian haaraa, joka alkaa Thaleesta, Anaksimandroksesta ja Anaksimeneesta. He olivat kaikki kotoisin Joonian Miletoksesta, Anatolian Aigeianmeren puoleiselta rannikolta.

”Joonialainen koulukunta”

Ajatus joonialaisesta filosofian koulukunnasta on jossain määrin harhaanjohtava. Vaikkakin Joonia oli alkuvaiheessa länsimaisen filosofian keskus, joonialaisen luonnonfilosofian edustajat, joihin voidaan lukea edellä mainittujen lisäksi muun muassa Herakleitos, Anaksagoras ja Arkhelaos, esittivät niin erilaisia näkemyksiä, ettei heidän voida katsoa muodostavan yhtenäistä koulukuntaa. Thales, Anaksimandros ja Anaksimenes luetaan yleensä kuuluviksi miletoslaiseen koulukuntaan, mutta muiden luokittelu koulukuntiin on selvästi vaikeampaa.

Aristoteles käytti näistä ajattelijoista nimitystä fysiologoi, ”ne jotka keskustelevat luonnosta”, mutta hän ei lukenut heitä yhteen ”joonialaiseksi koulukunnaksi”. Luokittelun alkuperä voidaan jäljittää toisella vuosisadalla eläneeseen filosofian historioitsijaan Sotioniin. Myöhemmin sen on tehnyt tunnetuksi ennen kaikkea Diogenes Laertios, joka jakoi filosofian alkuperän kahteen, joonialaiseen ja italialaiseen filosofiaan.

Diogeneen mukaan joonialainen luonnonfilosofia on luonut sen perustan, josta lähtevä perimyslinja johtaa lähes kaikkiin merkittävimpiin kreikkalaisiin filosofeihin ja koulukuntiin: Sokrateehen, Platoniin ja hänen Akatemiaansa, Aristoteleehen ja hänen peripateettiseen kouluunsa, kyynikoihin, ja stoalaisiin. Italialaiseen filosofiaan kuului puolestaan Pythagoraasta alkava esisokraattisen filosofian haara, josta ovat kehittyneet pythagoralaisten lisäksi elealaiset, skeptikot ja epikurolaiset.

Filosofia

Miletoslaisen koulukunnan edustajista teki poikkeuksellisen se, että he alkoivat ensimmäisenä teoretisoida asioita. Ajattelu siirtyi mytologisesta ajattelusta (mythos) teoreettisen ajattelun (logos) puolelle. Luonnonfilosofit pyrkivät selittämään universaaleja ja yleisiä asioita, ja uskoivat, että kaikki maailmankaikkeuden asiat ovat lähestyttävissä ihmisjärjellä. Monet joonialaisen luonnonfilosofian edustajat olivat ennen kaikkea metafyysisiä kosmologeja, jotka pyrkivät selittämään aineen luonnetta fysikalistisesti.

Monet esisokraattiset luonnonfilosofit ajattelivat, että vaikka aine voikin muuttua muodosta toiseen, kaikella aineella on jokin yhteinen perusta, joka ei muutu. Ajattelijat eivät olleet yhtä mieltä siitä, mikä tämä yhteinen perusta olisi, eivätkä he käyttäneet kokeita sen selvittämiseksi. Sen sijaan he hyödynsivät ennen kaikkea abstraktia päättelyä. Koska selityksissä ei turvauduttu mytologioihin, heistä tuli länsimaisen perinteen ensimmäisiä varsinaisia filosofeja.

Myöhemmät filosofit laajensivat tutkimuksiaan muille aloille. Esimerkiksi elealainen koulukunta tutki myös tietoteoriaa eli sitä, kuinka ihmiset saavat tietoa siitä mitä on olemassa.

Filosofit

• Miletoslainen koulukunta
  • Thales (n. 636–546 eaa.)
  • Anaksimandros (n. 609–546 eaa.)
  • Anaksimenes (n. 585–525 eaa.)
• Herakleitos (n. 535–475 eaa.)
• Anaksagoras (n. 500–428 eaa.)
• Arkhelaos (400-luku eaa.)
• Diogenes Apollonialainen (n. 460 eaa.)
• Hippon (400-luku eaa.)

Aiheesta muualla

• Turner, William: Ionian School of Philosophy Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)