Aragorn
Aragorn on yksi päähenkilöistä J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanissa Taru sormusten herrasta.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Menneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aragorn syntyi 1. maaliskuuta 2931 Kolmatta Aikaa.[1] Hänen vanhempansa olivat dúnedainin päällikkö Arathorn II ja Gilraen. Hänet nimettiin esi-isänsä Aragorn I:n mukaan, joka oli dúnedainin viides johtaja. Hänen koko nimensä oli Aragorn II Arathornin poika. Aragorn oli Isildurin 39. perillinen ja täten Gondorin valtaistuimen perillinen. Hän oli númenorilaista sukua suoraan alenevassa polvessa ja siksi hyvin pitkäikäinen.
Aragorn kohtasi Rivendellissä haltianeidon, jonka kauneus mykisti Aragornin. Aluksi hän luuli naista itse haltianeito Lúthieniksi, joka oli ollut kaikista elävistä olennoista kaunein ja luopunut kuolemattomuudestaan rakkaudesta kuolevaiseen ihmismieheen Bereniin. Neito oli Elrondin tytär Arwen, joka oli palannut isoäitinsä Galadrielin luota Lothlórienista. Elrond ei kuitenkaan hyväksynyt Aragornin ja Arwenin rakkaussuhdetta.
Aragorn lähti Rivendellistä ja vaelsi ympäri Keski-Maata. 2956 hän tapasi velho Gandalf Harmaan ja he ystävystyivät. Aragorn palveli Rohanin kuningasta Thengeliä ja Gondorin käskynhaltijaa Ecthelion II:ta salanimellä Thorongil, "Tähden kotka". Ecthelionin palveluksessa hän hyökkäsi Umbariin ja tuhosi Merirosvojen laivaston. Hän surmasi Merirosvojen päällikön ja palasi Gondorin sotilaiden kanssa Pelargiriin. Hän ei kuitenkaan halunnut Gondorin pääkaupunkiin Minas Tirithiin, vaan lähetti Ecthelionille jäähyväiskirjeen ja katosi. Gondorin ihmiset pitivät tätä suurena harmina ja murehtivat suuresti "Thorongilin" katoamista.
2980 Aragorn ja Arwen kihlasivat toisensa Cerin Amrothin kukkulalla Lothlórienissa. Elrond kuitenkin sanoi, että Aragorn saisi mennä Arwenin kanssa naimisiin vasta sitten, kun hänestä olisi tullut Gondorin ja Arnorin kuningas.
Taru sormusten herrasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]3018 Gandalf kertoi hobitti Frodo Reppulin lähtevän Konnusta Valtasormuksen kanssa. Aragorn uskoi Gandalfin suojelevan Frodoa, mutta kun haltia Gildor kertoi Gandalfin kadonneen ja Nazgûlien etsivän Sormusta, Aragorn meni Briin kylään. Hän tapasi Frodon ja hänen ystävänsä ja auttoi heidät pakoon Sormusaaveilta.
Aragorn johdatti hobitit Viimapäälle, jossa sijaitsivat Amon Sûlin vartiotornin rauniot. Aragorn ja hobitit yöpyivät kukkulalla, mutta Nazgûlit hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Aragorn onnistui ajamaan ne pakosalle, mutta Sormusaaveiden johtaja, Angmarin Noitakuningas, ehti iskeä Frodoa tappavalla Morgul-tikarilla. Aragorn ei kyennyt parantamaan Frodon haavaa, joten tämä piti viedä haltioiden hoitoon Rivendelliin. Haltia Glorfindel vei haavoittuneen Frodon sinne. Rivendellissä Aragorn tapasi jälleen Arwenin. Elrond piti Neuvonpidon, jonka päätteeksi muodostettiin Sormuksen Saattue. Aragorn liittyi Saattueeseen, haltiasepät takoivat Narsilin pirstaleet Andúriliksi ja Saattue lähti matkaan.
Kun Gandalf putosi kuiluun balrogin kanssa Morian kääpiökaivoksissa, Aragornista tuli Saattueen johtaja. Saattue hajosi Parth Galenin lähistöllä. Boromir sai surmansa ja pidettyään hänelle hautajaiset Aragorn lähti haltia Legolasin ja kääpiö Gimlin kanssa ajamaan takaa örkkejä, jotka olivat kaapanneet Merrin ja Pippinin. Aragorn, Legolas, Gimli ja Gandalf ratsastivat Edorasiin, Rohanin pääkaupunkiin. Siellä Gandalf paransi Rohanin Théoden kuninkaan. Théoden johdatti sotilaansa Helmin Syvänteessä sijaitsevaan Ämyrilinnaan. Sauronin kanssa liittoutunut velho Saruman lähetti Helmin Syvänteeseen 10 000 uruk-haita, puoliörkkiä ja mustainmaalaista. Aragorn ja Èomer taistelivat rinnakkain Rohanin sotilaiden joukossa (elokuvassa nähtyä haltiaosastoa ei kirjan Syvänteessä ollut, koska haltioilla oli liian kiire puolustaa omia maitaan Sauronin armeijoiden hyökkäykseltä). Lopulta Gandalf ja Erkenbrand saapuivat mukanaan Rohanin ratsastajat ja ajoivat örkit huornien metsään, missä huornit tappoivat ne.
Aragorn lähti 7 000 miehen kokoisen armeijan kanssa Mordorin Mustalle Portille. Tarkoituksena oli kääntää Sauronin Silmän katse pois Frodosta ja Sormuksesta kohti Aragornia ja hänen armeijaansa, jotta Frodo saisi aikaa tuhota Sormuksen. Lännen Armeija marssi Mustalle Portille, missä Sauron lähetti palvelijansa, Sauronin Suuna tunnetun mustan númenorilaisen neuvottelemaan Lännen Päälliköiden kanssa. Gandalf ei hyväksynyt Sauronin Suun esittämiä vaatimuksia ja Morannonin Taistelu alkoi. Taistelun lopuksi Sormus tuhoutui ja Sauron lyötiin. Faramir tunnusti Aragornin Gondorin kuninkaaksi ja toi hänelle Gondorin kuninkaalle kuuluvan kruunun. Aragorn kruunattiin Gondorin ja Arnorin Yhdistyneen Valtakunnan kuninkaaksi ja hän sai nimen kuningas Elessar.
Aragorn meni naimisiin Arwenin kanssa. Hänen valtakaudellaan Gondor kukoisti. Hän nimitti Faramirin Gondorin käskynhaltijaksi. Hän myös jälleenrakensi Arnorin valtakunnan ja antoi Konnun hobiteille. Kuningas Elessar toi valtakaudellaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaikkialle Keski-Maahan ja häntä verrattiin suurimpiin númenorilaisiin ruhtinaisiin ja haltiakuninkaisiin.
Aragorn kuoli 1. maaliskuuta 120 Neljättä Aikaa 210-vuotiaana. Hänen pojastaan Eldarionista tuli Gondorin ja Arnorin kuningas.
Elokuvatulkinnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ralph Bakshin vuoden 1978 Taru sormusten herrasta -animaatiossa Aragornin ääninäyttelijänä toimi John Hurt. Elokuvasta on jätetty pois Aragornin rakastettu Arwen, joka esitellään kirjassa ensimmäisen kerran Rivendellissä. Jules Bassin ja Arthur Rankinin tekemässä The Return of the King-animaatioelokuvassa vuodelta 1980 Aragornin ääninäyttelijänä oli Theodore Bikel.
Suomalaisessa Hobitit-televisiosarjassa (1993) häntä esitti Kari Väänänen.
Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa Aragornia näytteli tanskalais-yhdysvaltalainen Viggo Mortensen. Alun perin rooliin valittiin Stuart Townsend, mutta näyttelijä vaihdettiin kuvausten jo alettua hänen ja ohjaajan välillä ilmenneiden taiteellisten erimielisyyksien vuoksi. Mortensen kutsuttiin paikalle hyvin lyhyellä varoitusajalla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tolkien, J. R. R.: ”Vuosien kirja (läntisten maiden aikakirjat)”, Taru sormusten herrasta, s. 939. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-13208-X
- ↑ Sibley, Brian: Taru sormusten herrasta: Elokuva ja sen synty, s. 36. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26077-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aragorn Wikimedia Commonsissa
