Ignác Šustala

Ignác Šustala.

Ignác Šustala (saksankielisissä yhteyksissä usein Ignaz Schustala; 7. joulukuuta 1822 Kopřivnice, Itävalta – 29. tammikuuta 1891) oli teollisuusyrittäjä, jonka perustamasta Nesselsdorfer Wagenbausta kehittyi myöhemmin kuorma-autovalmistajana tunnettu Tatra.

Vaununvalmistajaksi

Šustala syntyi paikallisen kunnanjohtajan nuorimpana poikana. Luonteeltaan hän oli vaatimaton mutta ahkera ja taitava käsistään. Hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa oli hevosajoneuvot. Vuonna 1836 hän meni oppipojaksi Jan Kudlikille Koloredoviin, lähelle Frýdek-Místekiä, jossa oppi pyörien ja hevosvankkurien valmistusta. Sen jälkeen hän työskenteli satulanvalmistaja Josef Svitákilla Hukvaldyssa ja valjaidentekijä Jakub Pekárekilla Holešovissa, kunnes siirtyi 1843 Wieniin, missä toimi aluksi Waniek-nimisessä yrityksessä ja sitten satulanvalmistaja Bedřich Kindlerillä. Vuonna 1844 Šustala sai paikan korkealuokkaisista vaunuistaan tunnetulla Filip Kollerilla; yrityksen asiakaskuntaan kuului muun muassa Itävallan hovi.

Yrityksen perustaminen Kopřivniceen

Šustala palasi Kopřivniceen vuonna 1850. Hän haki oikeutta perustaa yritys Nový Jičínissä, mutta lupaa ei herunut. Niinpä hän aloitti kevyiden hevosajoneuvojen valmistuksen oman kotitalonsa läheisyydessä kahden palkatun työntekijän lisävoimin. Vuonna 1852 Šustala sai Olomoucin paikallishallinnolta luvan toimintansa laajentamiseen, ja aloitti valmistuksen vuokraamassaan isommassa rakennuksessa. Seuraavana vuonna valmistui sarjatuotannon mahdollistanut tehdasrakennus Kopřivniceen. Vuonna 1854 Šustala osti osuuden Adolf Raškan omistamasta keramiikkatehtaasta. Mukaan tuli kolmantena Karel Mosler, joka vastasi yrityksen talousasioista. Toiminta kasvoi ja laajeni paria vuotta myöhemmin Lvoviin.

Kasvu

Vuonna 1858 Šustalan yrityksen nimeksi tuli Schustalla & Co., ja samalla siitä tuli pörssiyhtiö. Yrityksen tuotekirjo oli sangen monipuolinen, sillä vuonna 1863 se patentoi uudenlaisen krinoliiniverkon. Vuonna 1864 perustettiin toinen sivutoimipiste Ratiboriin Preussin puoleiseen Sleesiaan. Yrityksen tuotteiden laadukkuudesta kertoo se, että Preussin prinssi Friedrich Karl nimesi sen hovitoimittajaksi. Toimintaa laajennettiin Breslauhun 1872 ja seuraavana vuonna Wieniin, jossa samana vuonna olleessa näyttelyssä yritys voitti ensimmäisen palkinnon tuotteidensa edistyksellisyyden tähden. 1876 perustettiin toimipiste myös Prahaan.

Adolf Raška jätti yrityksen 1878 terveyssyistä ja kuoli myöhemmin. Šustalan pojat Adolf ja Jan liittyivät osakkaiksi. Yritys joutui lyhyeksi aikaa taloudellisiin vaikeuksiin. Tuotteiden menestys kuitenkin jatkui, sillä se voitti ensimmäisen palkinnon Pariisin maailmannäyttelyssä. Toimintaa laajennettiin jälleen 1880, tällä kertaa Berliiniin. Samana vuonna yritys sai kultamitalin Melbournen maailmannäyttelyssä Australiassa.

Laajentaminen raideliikennekalustoon

Vuonna 1882 aloitettiin kuljetuskäyttöön tarkoitetun raideliikennekaluston valmistus. Uudet toimipisteet perustettiin ja Czernowitziin Bukovinaan ja Kiovaan Venäjän keisarikuntaan. Henkilökuljetuskäyttöön tarkoitettujen rautatievankkurien valmistus alkoi 1887. Ignác Šustala perusti hyväntekeväisyysjärjestön köyhien auttamiseksi 1888. Hänen kuoltuaan kolme vuotta myöhemmin yrityksestä tehtiin osakeyhtiö ja Šustalan suku menetti siinä määräysvaltansa. Uudeksi nimeksi tuli Nesselsdorfer-Wagenbau-Fabriks Gesellschaft - Wien.

Šustalan osuutta pidetään merkittävänä Määrin puoleisen Sleesian alueen teollisuuden kehittymisen kannalta. Hän oli aloittanut toimintansa vaatimattomassa pajassa josta oli kasvattanut keskieurooppalaisen suuryrityksen. Vuoteen 1891 mennessä yritys oli valmistanut lähes 30 000 vaunua, ja se työllisti noin 1 000 ihmistä.