Idänritariyökkönen
| Idänritariyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Ritariyökköset Catocalinae |
| Suku: | Catocala |
| Laji: | adultera |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Catocala adultera |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Idänritariyökkönen (Catocala adultera) on kookas, ritariyökkösiin kuuluva yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimpien sukulaistensa tapaan idänritariyökkönen on silmiinpistävän kookas perhonen. Vartalo on tasaisen harmaa. Pohjaväriltään sinertävänharmaissa etusiivissä on hyvä suojaväri. Leveät ja tummat sisempi- ja ulompipoikkiviiru erottuvat selvästi. Sisemmän poikkiviirun ulkopuolella siivessä on laaja valkeansävyinen alue. Munuaistäplä erottuu hyvin huonosti, mutta sen vieressä siivessä on ritariyökkösille ominainen, vino, vaalea täplä, joka erottuu hieman paremmin. Takasiipien väri on helakanpunainen. Niiden tumma reuna on kapeampi kuin kulmaritariyökkösellä (Catocala nupta) ja siiven keskiosan tummassa raidassa on etureunan lähellä heikko sisäänpäinsuuntautuva lovi. Siipiväli on 73–80 mm.[2][3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Idänritariyökkönen on levinneisyydeltään selvästi itäinen laji, jota tavataan Euroopassa vain pohjois- ja itäosissa[4]. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän ja Siperian poikki Kiinaan ja Koreaan[5]. Suomessa levinneisyys on itäpainotteinen, mutta idänritariyökkönen on tunnettu vaeltaja, joka voi lentää kauaksikin syntymäsijoiltaan. Tämä laajentaa lajin esiintymisaluetta ja Suomessakin lajin voi tavata pohjoisinta Lappia myöten[6][3]. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun lopulta syyskuun alkuun.[7]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisesti ritariyökköset ovat puistoissa ja puutarhoissa viihtyviä lajeja ja myös idänritariyökkönen elää rehevissä metsissä ja kulttuuriympäristöissä. Lajin esiintymisessä on varsin suuria vuosittaisia vaihteluita. Laji tulee hyvin syötille ja hieman huonommin valolle.[3]
Muna on talvehtiva elämänvaihe.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka elää metsähaavalla (Populus tremula).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Idänritariyökkönen – Catocala adultera Laji.fi. 2019. Viitattu 23.3.2022-03-23.
- ↑ Gustafsson, Bert: Catocala adultera (Insecta: Lepidoptera: Noctuidae) Naturhistoriska riksmuseet. 24.9.2014. Viitattu 25.2.2023.
- ↑ a b c d e Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 112–114 s. 220–221
- ↑ http://www.lepidoptera.pl/show.php?ID=4778&country=UK[vanhentunut linkki]
- ↑ Savela, Markku: Catocala Funet.fi. Arkistoitu 2.3.2006. Viitattu 25.2.2023.
- ↑ http://www.ess.fi/?article=205417 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://213.139.166.224/Lepidoptera/Noctuidae/Catocala/adultera/Catocala%20adultera.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toim. Helmut Diekmann, Jaana Ihme, Heikki Tabell ja Patrik Åberg: Idänritariyökkönen Suomen perhoset. Viitattu 25.2.2023.
- Pakkanen, Pertti: Catocala adultera Ménétriés, 1856 – Idänritariyökkönen. Suomen Perhostutkijain Seura. 12.12.2013. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 25.2.2023.