Ibrahim I

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ibrahim I
Osmanien valtakunnan sulttaani
Valtakausi 9. helmikuuta 1640 – 12. elokuuta 1648
Edeltäjä Murat IV
Seuraaja Mehmed IV
Syntynyt 15. marraskuuta 1615
Konstantinopoli, Osmanien valtakunta
Kuollut 12. elokuuta 1648 (32 vuotta)
Konstantinopoli, Osmanien valtakunta
Puoliso Hümaşah Sultan (virallinen puoliso, aiemmin nimellä Telli Haseki)
Turhan Sultan
Dilaşub Sultan
Muazzez Sultan
Ayşe Sultan
Mahienver Sultan
Şivekar Sultan
Saçbağli Sultan
Lapset Mehmed IV
Suleiman II
Ahmed II
Şehzade Selim
Şehzade Orhan
Şehzade Murad
Şehzade Osman
Şehzade Bayezid
Şehzade Cihangir
Ümmügülsüm Sultan
Fatma Sultan
Gevherhan Sultan
Kaya Sultan
Beyhan Sultan
Atike Sultan
Ayşe Sultan
Bican Sultan
Suku Osmani
Isä Ahmed I
Äiti Kösem Sultan
Uskonto sunnalaisuus
Nimikirjoitus

Ibrahim I (5. marraskuuta 1615 – 12. elokuuta 1648) (arabiaksi ابراهيم الأول) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuodesta 1640 kuolemaansa asti.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahim I oli yksi sulttaani Ahmed I:n ja Kösem Sultanin kolmesta pojasta. Hän kasvoi aikuiseksi naisten sultanaatiksi nimettynä aikakautena, jolloin Osmanien valtakunnan sisäinen juonittelu ja valtataistelu oli huipussaan ja valtaa jakamaan nousivat usein sulttaanien vaimot Haseki Sultanit ja sulttaanien äidit Valide Sultanit. Hänen setänsä sulttaani Mustafa I kärsi mielenterveysongelmista ja suistettiin valtaistuimelta kaksi kertaa. Hänen isoveljensä sulttaani Osman II:n (äiti Mâhfirûze Sultan) murhasivat kapinoivat janitsaarit 1622 valtaistuimelle. Toinen sulttaaniksi noussut isoveli Murat IV murhautti kolme nuorempaa veljeään mahdollisina kilpailijoina. Ibrahim, joka oli kasvanut arestissa palatsissaan, uskoi joutuvansa myös murhatuksi. Ilmeisesti Murat antoi käskyn myös Ibrahimin teloittamiseksi, mutta hänen äitinsä Kösem Sultan onnistui säästämään poikansa hengen. Tällä kaikella oli vaikutuksensa Ibrahimin mielenterveyteen. Muratin kuoltua 1640 suurvisiiri Kemankeş Kara Mustafa pašša kutsui Ibrahimin sulttaanin palatsiin ottamaan valtaistuimen vastaan, hysteerisenä hän vastusteli ankarasti, sillä hän uskoi, että kyseessä oli salajuoni hänen teloittamisekseen.[1] Hänen äitinsä toi hoviin henkiparantajana mainetta keränneen Cinci Hocan. Hoca oli Grigori Rasputinin kaltainen hahmo, jonka hoidot auttoivat Ibrahimia, mutta joka tavoitteli samalla omaa hyötyään ja otti osaa hovin juonitteluun.[2]

Valtaistuimella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibrahimin hallinnon neljä ensimmäistä vuotta sujuivat hyvin, sillä hän säilytti suurvisiirinä pätevän Kemankeş Kara Mustafa paššan, joka onnistui kohentamaan valtakunnan taloudellista tilaa, järkeistämään siviilihallintoa ja vaimentamaan provinsseissa elänyttä kapinahenkeä. Vaikka Ibrahim jätti käytännön politiikan ministereilleen, hän kuitenkin tarkkaili Mustafa paššaa ja pyysi tätä kirjoittamaan itselleen raportteja, joista hän kävi keskustelua suurvisiirin kanssa. Ibrahimin ja Mustafa paššan välit olivat hyvät, mutta toimillaan suurvisiiri hankki kuitenkin voimakkaita vihollisia niiden parista, joiden asema heikkeni hänen politiikkansa vuoksi. Voimakkain oli liittoutuma, jonka muodostivat äiti Kösem, Cinci Hocan, Ibrahimin vävy amiraali Silahdar Yusuf Agha ja visiiri Sultanzade Semiz Mehmed pašša. Liittouma juonitteli suurvisiiria vastaan tauotta. Aikaa myöten Ibrahim kääntyi uskomaan arvostelijoita ja määräsi Mustafa paššan erotettavaksi ja pian myös teloitettavaksi.[1] Käytännössä teko suisti Osmanien valtakunnan pitkäaikaiseen sekasortoon ja epäjärjestykseen. Seuraavien 12 vuoden aikana suurvisiirinä toimi 18 miestä, joista neljä teloitettiin ja 11 jouduttiin erottamaan.[3]

Uudeksi suurvisiiriksi nousi Sultanzade Semiz Mehmed pašša. Hänen äitinsä Kösem, joka oli pyrkinyt pysymään vallankahvassa kiinni koko aikuisikänsä, sai jälleen lisää vaikutusvaltaa hovin asioihin. 1646 Ibrahimin terveydentila alkoi heiketä. Hän kärsi jatkuvista päänsäryistä ja masennuksesta. Ibrahim vietti yhä enemmän aikaa jalkavaimojensa luona ja kulutti hovin varoja suruttomasti.[1] Hän kohotti useita jalkavaimojaan arvostettuun hasekin asemaan ja myönsi heille maita ja omaisuuksia. Avioiduttuaan suosikkinsa Telli Hasekin kanssa hän määräsi Ibrahim paššan palatsin lattiat päällystettäväksi kalliilla soopelinnahkoilla ja annettavaksi Telli Hasekille Telli Haseki sai aviossa nimen Hümaşah Sultan. Palatsin huikentelevainen rahankäyttö ja turmeltumisen lisääntyminen suututti kansan. Kösem ei enää pystynyt vaikuttamaan poikansa päähänpistoihin. Viimein janitsaarit ja osa ulaman jäsenistöstä nousi kapinaan 1648. Ibrahim kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä erottamistaan, mikä hermostutti janitsaareja.[4][1] Monien historioitsijoiden mukaan Kösem valtuutti janitsaarit teloittamaan poikansa pitkään jatkuneen ja kärjistyneen poliittisen prosessin pakottamana.[5] Leslie P. Peircen mukaan Kösem oli kuitenkin jo hyvinkin valmis pääsemään eroon pojastaan, joka katastrofaalisen valtakautensa aikana oli tuhonnut monia vanhemman veljensä Murat IV:n aikaansaannoksia. Aiemmassa kirjeessään Kösem oli kirjoittanut Ibrahimista virassa olleelle suurvisiiri Tezkereci Ahmed paššalle seuraavasti: ”Lopulta hän ei tule jättämään minua sen enempää kuin sinuakaan henkiin. Hän tulee menettämään valtansa hallintoon. Koko yhteiskunta on raunioina. Pane hänet viralta välittömästi.”[6]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tezkereci Ahmed pašša kuristettiin, ja hänen jäännöksensä paloiteltiin kappaleiksi väkijoukon edessä 8. elokuuta 1648. Hän sai tapahtuneen vuoksi postuumin lisänimen Hezarpare, ”tuhat palasta”. Ibrahim kuristettiin 18. elokuuta uuden suurvisiirin käskystä ja virkamiesten todistaessa. Seuraavaksi valtaan nostettiin tuolloin kuusivuotias Mehmed IV, joka oli Ibrahimin poika ja Kösemin pojanpoika. Alaikäisen Mehmedin tultua hallitsijaksi Kösem pystyi jälleen julistautumaan viralliseksi hallitsijaksi.[7][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Suomentanut Tarja Haikara. Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6
  • Gábor Ágoston,Bruce Alan Masters: Encyclopedia of the Ottoman Empire. Infobase Publishing, 2009. ISBN 0-8160-6259-5
  • Lewis, Menage, Pellat, Schacht et al.: Encyclopaedia of Islam vol. III, s. 983. Brill, 1986. ISBN 90-04-08118-6
  • Leslie P. Peirce: The Imperial Harem - Women and Sovereignty in the Ottoman Empire. Oxford University Press, 1993. ISBN 0-19-507673-7
  • Selcuk Aksin Somel: The A to Z of the Ottoman Empire. Rowman & Littlefield, 2010. ISBN 0810875799

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Ágoston, Masters 2009, s. 262-264
  2. ↑ H. J. Kissling, Bertold Spuler, N. Barbour, J. S. Trimingham, H. Braun, H. Hartel: The Last Great Muslim Empires, s. 37. Brill, 1997. ISBN 9004021043
  3. ↑ Matthee, Rudi: Persia in Crisis: Safavid Decline and the Fall of Isfahan, s. 120. IB Tauris, 2011. ISBN 184511745X
  4. ↑ a b Encyclopaedia of Islam vol. III s. 983
  5. ↑ Somel s. 124
  6. ↑ Peirce 1993, s. 264
  7. ↑ Bosworth, Donzel, Lewis, Pellat: The Encyclopaedia of Islam vol. V, s. 272–273. Brill, 1986. ISBN 90-04-07819-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Murat IV 		Osmanien sulttaani Seuraaja:
Mehmed IV
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ibrahim_I&oldid=22821383”