I/JR 37 (jatkosota)
I/JR 37 oli kokonaan reserviläisistä muodostetun Jalkaväkirykmentti 37:n (JR 37) ensimmäinen pataljoona, joka liikekannallepanossa 18.6.1941 alkaen koottiin lähipitäjistä Kauhavalle.[1]
Pataljoonan komentajana toimi liikekannallepanossa kapteeni Viljo Larko, joka kaatui Äyräpäässä jo 29.8.1941.[2]
Pataljoonan esikunta ja konekiväärikomppania perustettiin Kauhavalla, 1. komppania (1.K) Alahärmässä, 2.K Kortesjärvellä ja 3.K Evijärvellä. Naapuripitäjien miehet marssivat Kauhavalle seuraavan päivän aikana, etäämmältä tullut 3.K osin kuorma-autoilla. Alkoi pataljoonan varustaminen, koulutus ja vartiopalvelus.
Neljännen päivän aamulla 22.6. pataljoonaan saapui tieto Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon ja seuraavana päivänä, ehkäpä läheisen ilmasotakoulun vaikutuksesta, myös pataljoonassa todettiin ilmavaara ja tehostettiin ilmasuojausta. Muutoin toiminta jatkui kuitenkin yleisenä valmistautumisena ja koulutuksena. Vielä 24.6. vietettiin Juhannusta ohimarssin, upseerien ja aliupseerien elokuvanäytöksen ja illalla pataljoonan yhteisen juhannusjuhlan merkeissä. Seuraavana päivänä pääministeri Jukka Rangell totesi radiopuheessaan Suomen olevan jälleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan.
Muodollisesti sota julistettiin 26.6.1941, jolloin pataljoonan yksiköille jaettiin patruunat, kohdistettiin aseet ja harjoiteltiin uusien konepistoolien ja käsikranaattien käyttöä. Pakkaukset tarkastettiin ja iltalomat peruutettiin. Heti seuraavana aamuna junaan lastattu pataljoona jätti Kauhavan klo 11.38 vahvuudessa 24 upseeria, 110 aliupseeria ja 633 miestä, 84 hevosta ja 76 ajoneuvoa.