Hunajaviini
Hunajaviini on käyttämällä valmistettava alkoholijuoma, jota tehdään hunajasta ja vedestä ja käytetään hiivalla. Valmis juoma pullotetaan ja varastoidaan 1–3 vuoden ajan ennen nauttimista. Hunajaviiniä on juotu Euroopassa yleisesti jo tuhansien vuosien ajan.[1] Suomessa hunajaviiniä on vanhastaan kutsuttu simaksi. Nykyaikainen suomalainen sima tehdään kuitenkin yleensä muista sokereista kuin hunajasta, ja sitä käytetään vain muutama päivä.[2] Myös sanaa metu (gen. medun) on käytetty hunajaviinistä vanhassa kielessä.[3][4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin Kreetassa hunajaviiniä tehtiin jo kauan ennen viinin keksimistä.[5] Viikinkiajan Skandinaviassa sima oli merkittävässä asemassa, ja sillä oli osansa myös jumaltarustossa. Legendan mukaan sima oli viisasten juoma, jonka kääpiöt Fjalar ja Galar tekivät hunajasta ja jumala Kvasirin verestä. Viikingit ajattelivat siman olevan voimajuoma, joka antoi heille taistelutahtoa. Sima pysyi Pohjois-Euroopassa suosituimpana alkoholijuomana, kunnes viinin maahantuonti alkoi vähitellen syrjäyttää sen.[5]
Vanhoissa anglosaksisissa teksteissä, kuten Beowulfissa, ja vanhoissa kymriläisissä teksteissä, kuten Mabinogionissa, on useita mainintoja simasta. Kelttiläisten kansojen sanotaan valmistaneen simaa hunajasta ja pähkinäpuun mahlasta. Erityisesti Walesissä simalla on satojen vuosien mittaiset perinteet. Nykyään simapanimoita on Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa useita. Englannin kuningatar Elisabet I:n sanotaan rakastaneen simaa.[5]
Etiopian kansallisjuoma on t'ej, tavallisesti kotitekoinen makea hunajaviini, jota on valmistettu ainakin 300-luvulta lähtien.[6] Siinä on katkera sivumaku, joka on peräisin paatsaman sukuisesta gesho-nimisestä kasvista, jonka jauhettuja lehtiä ja kuorenpalasia lisätään juomaan. Tämän lisäksi on olemassa berz, jonka käymisaika on lyhyempi kuin t'ejn ja joka on siten makeampaa ja vähemmän alkoholipitoista. T'ejiä juodaan tyypillisesti berelestä, joka on pyöreän vaasin muotoinen astia.
Sima on tunnettu myös useissa muissa kulttuureissa, kuten antiikin Roomassa, Egyptissä, Assyriassa, inkoilla ja asteekeilla, ja sitä käytettiin näissä kulttuureissa sekä juhlatilaisuuksissa että uskonnollisena juomana. Lisäksi simaa juodaan jonkin verran Ranskassa, Irlannissa, Unkarissa, Saksassa ja Australiassa. Puolassa se tunnetaan nimellä miód pitny, ja se on varsinkin talviaikaan suosittu juoma, joka tarjotaan lämmitettynä ja inkiväärin ja kanelin kera.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hunajaviiniä, mjöd Keski-Pohjanmaan Mehiläishoitajat ry. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 8.9.2013.
- ↑ Sima Martat. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 8.9.2013.
- ↑ Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri, s. 272. (1. painos) Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07191-9
- ↑ Apo, Satu: Viinan voima: Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin, s. 45. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-067-8
- ↑ a b c Mead (Arkistoitu – Internet Archive) Health Benefits of Honey
- ↑ T'ej in America Got Mead
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hunajaviini Wikimedia Commonsissa
