Human Nature – luonnon pikku oikkuja
| Human Nature – luonnon pikku oikkuja | |
|---|---|
| Human Nature | |
 |
|
| Ohjaaja | Michel Gondry |
| Käsikirjoittaja | Charlie Kaufman |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Graeme Revell |
| Kuvaaja | Tim Maurice-Jones |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat/Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
| Levittäjä |
01 Distribution Netflix |
| Ensi-ilta | 2001 |
| Kesto | 96 min |
| Alkuperäiskieli | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Human Nature – luonnon pikku oikkuja (Human Nature) on Michel Gondryn ohjaama ja Charlie Kaufmanin käsikirjoittama komediaelokuva vuodelta 2001.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuori Lila kärsii valtavasta karvankasvusta. Viidakosta löytynyt apinoiden kasvattama Puff joutuu käyttäytymistieteilijä Nathanin laboratorioon, jossa hänestä aletaan kasvattaa herrasmiestä.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Patricia Arquette | … | Lila Jute |
| Rhys Ifans | … | Puff |
| Tim Robbins | … | Nathan Bronfman |
| Ken Magee | … | poliisietsivä |
| Sy Richardson | … | poliisietsivä |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvaa kuvattiin kesällä ja syksyllä 2000 Yhdysvalloissa ja Ranskassa.
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien Helena Yläsen mielestä elokuva on ansioituneiden tekijöiden hauska pikku satiiri, muttei vedä omaperäisyydessä vertoja Kaufmanin aiemmalle käsikirjoitukselle Being John Malkovich. ”Human Nature on hyvin kiltti ja yllätyksetön satiiri, pelkkä ajatusleikki. Paitsi tietysti amerikkalaisille, joille pöytätavat ovat suoranainen kompleksi ja ihokarvat – body hair – pelottava osoitus ihmisen eläimellisyydestä.”[1]
Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Juha Rosenqvistin mukaan Human Nature ei älyllisyydellään briljeeraa, mutta tarjoaa hetkittäin osuvia oivalluksia pikkuporvarillisista tapanormeista ja pidättäytyneisyydestä. Kerrontatapaa hän moittii: ”Kokonaisvaltaista katsomisjännitettä ei synny, sillä elokuva on vain kokoelma hyviä ja huonoja kohtauksia, joiden välille ei synny tarinaa eteenpäin vievää kerronnallista jatkumoa. – – Lopputulos on nyt omasta tyylistään epätietoinen sekamelska, johon katsojan on vaikea solmia juuri minkäänlaista suhdetta.”[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ylänen, Helena: Helsingin Sanomat, Määritä ajankohta! Digilehden juttu (tilaajille).
- ↑ Rosenqvist, Juha: Apinan raivolla film-o-holic.com. 19.04.2002. Arkistoitu 22.4.2019. Viitattu 2019.