Humalainen (Räisälä)

Humalaisten kylä oli Räisälän pitäjän eteläisin kylä. Se oli osa luovutettua Karjalaa. Kirkonkirjoissa kylästä on käytetty nimiä Humalais, sitten Humalaisi ja lopulta Humalainen. Kylän uljaat hongikot tunnettiin, samoin harjujen väleihin sijoittuneet metsälammet sekä kylän läpi virtaavan Pahaojan kristallinkirkas vesi.

Historia

Vuonna 1939 kylässä asuttiin 79:ssä talossa. Asutus sijoittui pääosin kyläteiden varsille, jotka johtivat Tiurin, Konnitsan ja Kiviniemen kylien suuntiin. Talvisodan takia ensimmäisen kerran ja jatkosodan takia viimeisen kerran evakuoidun kylänväen rakennukset tuhoutuivat sodissa ja niitä seuranneina vuosina lähes täysin. Jäljellä on enää yksittäisiä kivijalkoja, luonnon ahoa sekä metsittyneet pellot ja kylätiet. Kylän läpi virtaavan joen suomenkielinen nimi oli Pahaoja. Sen varrella sijaitsi kaksi vesimyllyä, Ylämylly ja Alamylly. Kylän hiekkamultapeltojen länsirajana oli kaunis järvi nimeltään Torhonjärvi lähisaarineen. Pohjoinen naapurikylä oli nimeltään Tiuri linnoineen ja eteläinen naapurikylä oli nimeltään |Kiviniemi. Itäpuolen naapurikunta oli nimeltään Sakkola.

Elinkeinot ja kylän nimi

Maatilojen ja Pahaojan varrella sijainneiden kahden kahden myllyn lisäksi kylässä toimi muun muassa sepän paja, kyläkauppa, kestikievari ja alakoulu.

Hiekkamultaiset viljavat maastot tuottivat hyviä satoja ja maatalous oli monipuolista. Muun muassa Humalaa kasvatettiin, mistä on arveltu kylän nimenkin johtuneen. Vaihtoehtoinen nimen alkuperä saattaa olla vienankarjalan kielisessä hiekkaharjuihin viittaavassa sanassa "huma". Kylä sijaitsee Karjalan kannaksella seudulla ja reittien varrella, jossa vienankarjalaisuus, inkeriläisyys, venäläisyys, itämerensuomalaisuus, balttialaisuus ja savokarjalaisuus ovat jatkuvasti sekoittuneet ties kuinka kauan esihistoriallisista ajoista alkaen.

Nuorisoseura

Kylään perustettiin vireä nuorisoseura vuonna 1902, jonka nimi Humalaisten Alku herätti alusta asti hilpeyttä laajemminkin. Mutta se oli tärkeä kyläyhteisön kulttuuritoiminnan ylläpitäjä ennen sotia esittäen näytelmiä ja osallistuen urheilukilpailuihin ympäri Viipurin lääniä. Nuorisoseurantalo valmistui kylään vuonna 1927 talkoovoimin.

Yhä toimiva Humalaisten Alku Nuorisoseura ry on rekisteröity yhdistysrekisteriin ja kuuluu nykyään Saimaan Nuorisoseuroihin vaalien kylän ja nuorisoseuran muistoa ja kutsuen edelleen kylän asukkaat ja jälkipolvet syksyisin kokoukseen. Se on eräs harvoista yhä toimivista luovutetusta Karjalasta evakuoiduista nuorisoseuroista, niin sanotuista "siirtoseuroista". Seura on tehnyt kotiseutumatkoja Venäjälle entisen kotikylän maille ja muun muassa järjestänyt siellä 100-vuotisjuhlan, jonka yhteydessä toteutettiin muistomerkki "Myllynkivi" liki ainoaan säilyneeseen rakennuksen osaan, Laukkasen perheen talon betonirappusiin.

Nuorisoseura on julkaissut kyläkartan vuonna 1982, jonka tiedot kokosi ja piirsi Humalaiskylässä syntynyt Aimo Kalenius. Vuonna 1996 seura julkaisi kylän historiasta kertovan kirjan nimeltään Humalainen - kotikylämme. Satavuotisen seurahistorian kunniaksi seura julkaisi vuonna 2002 seuran historiakirjan nimeltään Sata Humalaista vuotta. Historiateokset on kirjoittanut Tuula Lindqvist, joka on koonnut myös Humalaisten kylän muistoa vaalivan runoteoksen nimeltään Pahaoja virtaa - Harjut kuiskivat.

Humalaisissa syntyneitä tunnettuja henkilöitä

• Juho Lallukka (1852-1913). Kylän tunnetuin henkilö lienee kansanedustajanakin toiminut ja usein viipurilaiseksi mainittu kauppaneuvos, joka syntyi Humalaisten kylän Heinahon tilalla Lallukanmäellä.
• Ilkka Puukka (1938-2018). Puolustusasiainneuvos, eversti. Työskenteli upseerinurallaan muun muassa Porin prikaatissa sekä puolustusministeriön lähettämänä sotilasasiamiehenä Turkissa, Itävallassa ja Jugoslaviassa. Julkaisi kirjan nimeltään Valtapelit hallinnossa - Tapaustutkimus sotilaskulttuurin puolustuksesta puolustushallinnon uudistamisessa.