Huippu-urheilun muutostyöryhmä
Huippu-urheilun muutostyöryhmä oli Suomen olympiakomitean kesällä 2010 asettama toimikunta, jonka tehtävänä oli uudistaa suomalaista urheiluelämää. HUMU:n jäseniksi valittiin viisi nimekästä urheiluvaikuttajaa. Se jätti loppuraporttinsa joulukuussa 2012. Keskeiseksi teemakseen ryhmä otti "urheilijan polun".[1]
Ryhmän jäseniä olivat alkuvaiheessa Kuortaneen valmennuskeskuksen johtaja Tapio Korjus, jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund, ampujien valmennusjohtaja Leena Paavolainen, mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski ja SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkala. Westerlundin tilalle tuli myöhemmin Lentopalloliiton valmennuspäällikkö Antti Paananen. Ryhmä ei aloittanut puhtaalta pöydältä, vaan aikaisemmat Tapani Ilkan (2002), Kalevi Kivistön (2004) ja Risto Niemisen (2010) työryhmät olivat pohtineet samoja teemoja. Olympiakomitea antoi työryhmälle tavoitteeksi Niemisen ryhmän mietinnössä esitettyjen visioiden toimeenpanon, huippu-urheilun toimijoiden yhteistyön tehostamisen, huippu-urheilun kehittämisen integroinnin muihin liikunnan kehitysprosesseihin, huippu-urheilun resurssien selkiyttämisen ja keskeisten toimijoiden sitouttamisen huippu-urheilun muutokseen.[1]
Ryhmä asetti huippu-urheilun menestymistavoitteeksi, että Suomi on "vuonna 2020 paras Pohjoismaa". Mittareiksi se ilmoitti urheilijoiden ja joukkueiden menestymisen arvokilpailuissa, joukkuelajien urheilijoiden ja valmentajien sijoittumisen eri maiden ammattilaissarjoihin ja kansainväliset vertailuanalyysit. Menestymistavoitteen lisäksi huippu-urheilun tuli olla näkyvä ja tunnustettu osa kulttuuria, mitä oli tarkoitus mitata huippu-urheilun arvostuksella, talousresursseilla, urheilijoiden sijoittumisella uran jälkeen ja lasten ja nuorten määrällä seuroissa sekä Suomessa järjestettävillä arvokilpailuilla. Kolmantena tavoitteena oli korkeatasoinen osaaminen, jota oli tarkoitus mitata muun muassa yhteistyön määrällä ja laadulla ja huippu-urheilun seuranta- ja arviointitoiminnan vaikuttavuudella.[2]
Raporttia on kritisioitu siitä, ettei urheilulajeja siinä priorisoida, eli ei oteta kantaa, mihin rajalliset resurssit tulisi suunnata.[1] Vuoden 2024 kesäolympialaisten, joissa Suomi ei saanut yhtään mitalia, jälkeen olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi Humun työn epäonnistuneen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Antti Laine, Mikko Salasuo, Tuomo Lappalainen: Urheilupomojen harhapolku. Suomen Kuvalehti, 2013, nro 15, s. 20-25. Otavamedia. ISSN 0039-5552 Tiivistelmä.
- ↑ Suomalaisen huippu-urheilun muutos - Huippu-urheilun muutosryhmän loppuraportti 2012, s. 18. Huippu-urheilun muutosryhmä, Suomen Olympiakomitea, 2012.
- ↑ Olympiakomitea pohtii isoja muutoksia huippu-urheiluun: ”Ketuttaa kuin pientä oravaa” Helsingin Sanomat. 11.8.2024. Viitattu 11.8.2024.