Urheilu

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji.

Urheilu on liikuntamuoto, jota harjoitetaan fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi tai sääntöjen mukaisena kilpailuna. Siihen kuuluvat myös huvi- tai kilpailumielessä harrastetut suoritukset, joissa mekaanisten laitteiden tai eläinten osuus on merkittävä. Kilpaurheilun näkyvin osa on huippu-urheilu.

Kilpaurheilulle tyypillistä on yksilön tai joukkueen taidoissa tai ylivertaisuudessa kilpaileminen. Urheilu voidaan jakaa tulos- ja sääntöurheiluun: tulosurheilussa tärkeintä on saavutetun tuloksen suuruus, kun taas sääntöurheilussa pyrkimyksenä on suorituksen muodon sääntöjen mahdollisimman tarkka noudattaminen kuten voimistelussa, tanssissa tai uimahypyissä.

Urheilulajeja on runsaasti, ja ihmiset käyttävät niihin nykyään merkittävän osan ajastaan, rahastaan ja huomiostaan joko harrastajina, kilpailijoina tai katsojina eli niin kutsuttuina penkkiurheilijoina.

Urheilu on myös merkittävä mediaviihteen muoto. Maailman seuratuimpia urheilutapahtumia ovat jalkapallon, kriketin ja rugbyn maailmanmestaruuskilpailut, jalkapallon Mestarien liiga ja Maanosaliittojen Cup, kesäolympialaiset, Aasian kisat ja pyöräilykilpailu Ranskan ympäriajo.

Etymologia

Suomen kielen sana urheilu perustuu joko adjektiiviin urhea tai tämän kantasanaan urho. Se vakiintui laajaan käyttöön 1800-luvun lopulla sen jälkeen, kun Kotikielen Seura oli suositellut sitä vuonna 1886. Aikaisemmin puhuttiin kilvasta ja kilvoituksesta. Jo Mikael Agricola käytti sanaa kilpa, mutta siitä johdettu verbi kilpailla tuli käyttöön vasta 1800-luvulla.

Monissa muissa kielissä käytetään sanaa sport, jonka taustalla on vanha ranskankielinen sana desport.^lähde?

Määrittely

Urheilu määritellään suppeammin kilpailulliseksi liikuntamuodoksi, jossa voidaan myös käyttää erilaisia laitteita kuten moottoriajoneuvoja tai aseita, taikka eläimiä, kuten hevosia tai koiria. Laajemmin urheiluun voidaan lukea myös elektroninen urheilu, jota harjoitetaan pelaamalla videopeliä. Urheilupiireissä monet eivät kuitenkaan pidä elektronista urheilua oikeana urheiluna sillä perusteella, että siinä ei juurikaan liikuta. Kansainvälisen olympiakomitean vuonna 2017 antaman linjauksen mukaan elektroninen urheilu voidaan kuitenkin laskea "oikeaksi urheiluksi". Myös älypelien kuten shakin asema urheiluna on kiistanalainen. Shakki on Kansainvälisen olympiakomitean tunnustama urheilulaji, mutta olympialajiksi sitä ei ole otettu, koska siitä puuttuu fyysinen elementti.

Historia

Urheilulajit

Muinaiset sivilisaatiot

Monia urheilulajeja on harjoitettu tuhansien vuosien ajan. Kolmannella ja toisella vuosituhannella eaa. urheilua harrastettiin jo Egyptissä: seinämaalauksissa ja reliefeissä on kuvauksia voimistelusta, painista, painonnostosta ja pallopeleistä, sekä jousiammunnasta, ratsastuksesta ja purjehduksesta. Kreetalta minolaisen kulttuurin ajalta on löydetty sinettikiviä, jotka kuvaavat voimistelijoita ja härkähyppääjiä. Myös nyrkkeily ja paini olivat minolaisten suosiossa. Heitä seuranneet mykeneläiset harrastivat lisäksi juoksukilpailuja ja hevosajoja jo ennen vuotta 1000 eaa.

Diskobolos on kiekonheittäjää esittävä tunnettu kreikkalainen veistos.

Homeroksen 700-luvulla eaa. luomat eepokset Ilias ja Odysseia mainitsevat urheilun ensimmäisinä kirjallisina lähteinä. Iliaassa on hautajaiskohtaus, jonka yhteydessä järjestetään kahdeksan lajin kilpailut: hevosvaljakkoajoissa, nyrkkeilyssä, painissa, juoksussa, asetaistelussa, kiekonheitossa, jousiammunnassa ja keihäänheitossa. Odysseia puolestaan huipentuu jousiammuntakilpailuun.

Varhaiset urheilulajit ovat usein liittyneet valmentautumiseen taisteluihin, mutta monissa kulttuureissa urheilulla on ollut myös uskonnollinen elementti: urheilua jumalan tai jumalten kunniaksi. Antiikin Kreikassa tunnettuja urheilulajeja olivat nyrkkeily, paini, juoksu, ratsastus, kilpa-ajo hevosella ja viisiottelu, jonka lajeja olivat kiekko, keihäs, pituushyppy, juoksu ja paini.

Rooman valtakunnan suosituin urheilu oli vaunukilpa-ajot. Roomalaiset korostivat suuresti urheilun sotilaallista merkitystä ja harjoittivat myös nyrkkeilyä, painia, keihäänheittoa ja juoksua.

Keskiaika

Keskiajan Euroopassa suosittua oli erilainen markkinoilla harjoitettu voimailu kuten kivien tai säkkien nostelu. Kylien välillä järjestettiin niittyjen yli käytyjä jalkapallo-otteluita, jotka saattoivat olla hyvin väkivaltaisia. Porvaristo kilpaili muun muassa jousiammunnassa ja ritarit turnajaisissa.

Myös Euroopan ulkopuolella kehittyi monenlaisia omaperäisiä urheilulajeja, kuten Itä-Aasian lukuisat taistelulajit ja japanilainen sumo. Afrikassa suosittua oli etenkin paini eri muodoissaan, kuten myös juoksu.

Uusi aika

Nykyaikainen urheilu syntyi ja kehittyi paljolti Englannissa 1600-luvulta 1800-luvulle. Englannissa tai Skotlannissa keksittyjä tai siellä nykymuotoonsa kehitettyjä urheilulajeja ovat esimerkiksi jalkapallo, sulkapallo, tennis, pöytätennis, golf, kriketti, rugby, curling ja squash. Englannissa kehitettiin myös lähes kaikki yleisurheilun kenttälajit sekä aitajuoksu ja estejuoksu. Lisäksi englantilaiset määrittivät juoksumatkojen, uinnin, soudun ja hevosurheilun kilpailumatkojen pituudet sekä monet muut urheilussa käytettävät mitat, painot ja materiaalit. Englantilaiset valmistivat ensimmäiset kilpapurjeveneet ja -sotuveneet, jalkapallomaalit, nyrkkeilyhanskat, sekuntikellot ja useimmat muutkin urheilussa käytettävät välineet. Englannissa laadittiin myös lähes kaikkien joukkuepelien kirjalliset säännöt sekä keksittiin monet urheiluun liittyvät käsitteet, kuten tasoitukset, vedonlyöntikertoimet, amatööriurheilun käsite, reilun pelin käsite sekä ennätykset.

Yhdysvalloissa 1800-luvulla kehitettyjä lajeja ovat baseball, softball, koripallo, lentopallo ja amerikkalainen jalkapallo. Jääkiekko kehitettiin Kanadassa 1800-luvulla, telinevoimistelu kehitettiin Saksassa 1700-luvulla, ja urheilumiekkailu kehitettiin Ranskassa 1800-luvulla. Näiden lajien lisäksi etenkin 1800-luvulla ryhdyttiin kilpailemaan myös monessa ikivanhassa liikuntamuodossa, kuten soudussa, uinnissa ja hiihdossa.

Monet urheilumuodot levisivät 1900-luvulla maailmanlaajuisiksi, ja nykyisin niitä harjoittavat kaikki kansat ja yhteiskunnalliset ryhmät. Usean lajin suosio on silti säilynyt vain paikallisena.

Kilpailut

Natalie Geisenberger ohjaskelkkailun maailmanmestaruuskilpailun ensimmäisen sijan palkinnon kanssa.

Kreikassa järjestettiin satojen vuosien ajan Olympian kisat neljän vuoden välein aina vuoteen 393 asti, jolloin ne lakkautettiin.

Skotlannissa on järjestetty jo 1000-luvulta alkaen Ylämaan kisoja, joissa miehet mittelevät voimiaan. Englantilainen kapteeni Dover järjesti 1600-luvulla vuotuiset urheilukilpailut nimeltään Cotswold Olympick Games, ja muutkin englantilaiset kaupungit alkoivat järjestää omia vastaavia kisojaan. Ruotsissa järjestettiin vuosina 1834 ja 1836 Jeux Olympiques Scandinaves -kilpailut, Kreikassa vuosien 1859–1870 välillä Zappaan olympialaiset, ja Englannissa vuodesta 1850 alkaen Wenlockin olympialaiset kisat. Palloilusarjat ja maaottelut alkoivat englanninkielisissä maissa 1800-luvulla.

Nykyaikaiset olympialaiset perustuvat useita vuosisatoja Kreikassa jatkuneiden antiikin olympiakisojen perinteeseen. Nykyaikaiset olympialaiset järjestettiin ensimmäisen kerran Ateenassa vuonna 1896. Vuodesta 1924 alkaen kisat on jaettu erillisiin kesä- ja talviolympialaisiin ja vuoteen 1992 saakka kesä- ja talvikisat järjestettiin samana vuonna. Tämän jälkeen rytmiä muutettiin siten, että seuraavat talvikisat olivat 1994 ja siitä lähtien neljän vuoden välein.

Suomen varhainen urheiluhistoria on liittynyt sotilaskoulutukseen. Ensimmäiset urheiluseurat ovat olleet purjehdusseuroja; vanhimpana niistä Poriin perustettu Segelföreningen i Björneborg vuodelta 1856. Metsästysseura järjesti ampumakilpailut vuonna 1868. Voimistelu oli alusta asti koulujen opetusohjelmassa ja ensimmäinen voimisteluseura perustettiin vuonna 1875.

Jaottelu

Suosituimmat urheilulajit eri maissa National Geographic -lehden mukaan. Vihreällä jalkapallo, sinisellä jääkiekko, keltaisella baseball, punaisella kriketti.

Urheilu jakaantuu useisiin urheilumuotoihin ja lajiryhmiin, joissa puolestaan on useita urheilulajeja.

Kilpailujen osanotto-oikeus voidaan rajata monin eri tavoin, esimerkiksi osanottajien kansallisuuden, sukupuolen, iän tai menestyksen mukaan. Kansallisissa sarjoissa järjestetään kansallisia mestaruuskilpailuja. Kansainvälisistä kilpailuista suurimpia ovat maailmanmestaruuskilpailut ja olympialaiset, joihin urheilijat voivat lajista riippuen osallistua yksilöinä tai oman maansa edustajina. Osanottajien henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan rajattuja kilpailusarjoja ovat esimerkiksi naisten urheilu, junioriurheilu, veteraaniurheilu, vammaisurheilu ja opiskelijaurheilu. Kansallisissa palloilusarjoissa on yleistä jakaa joukkueet sarjatasoihin.^lähde?

Ammattilaisurheilija ansaitsee urheilusta elantonsa. Suurimmissa ammattilaissarjoissa kaikki kilpailijat saattavat olla ammattilaisurheilijoita, mutta alemmilla tasoilla kilpailijat ovat yleensä amatöörejä. Olympialaiset olivat pitkään vain amatööriurheilijoille, mutta nykyisin niihin voivat osallistua myös ammattilaisurheilijat.^lähde?

Sponsorointi ja kaupallisuus

Huippu-urheilun kaupallisuus on laajennut 1980-luvulta alkaen. Huippu-urheilijoiden palkkiot ovat kasvaneet huimasti ja yritysten harjoittama sponsorointi on laajentunut urheiluliiketoiminnaksi. Suomessa urheilusponsorointiin käytettiin 100 miljoonaa euroa vuonna 2010, siis 5 % mainonnasta (Ruotsissa 15 % ja Norjassa 16 %). Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee liikuntaa 130 miljoonalla eurolla (2010), josta 19 miljoonaa euroa on huippu-urheiluun käytettäviä veikkausvoittovaroja.

Lieveilmiöitä

Teollisen vallankumouksen jälkeen perustettiin työväen urheiluseuroja, ja urheilun kahtiajako työväen urheiluun ja porvareiden urheiluun säilyi pitkään. Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton valtapiiri kilpaili omissa kisoissaan, Spartakiadeissa.^lähde?

Olympialaisiin on liittynyt useita näyttäviä boikotteja poliittisista syistä. 28 Afrikan maata boikotoi vuoden 1976 olympialaisia protestina Etelä-Afrikan osallistumista vastaan. Vuoden 1980 kisoja Moskovassa boikotoitiin laajasti protestina Neuvostoliiton Afganistanin-sotaa vastaan. Neuvostoliitto liittolaisineen boikotoi vastaavasti vuoden 1984 olympialaisia Los Angelesissa.^lähde?

Doping ja vedonlyöntiin liittyvä kilpailumanipulaatio näyttävät muodostuneen urheilussa pysyviksi lieveilmiöiksi.^lähde?

Ympäristövaikutukset

Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset voidaan jakaa liikuntasuoritukseen liittyviin vaikutuksiin (muun muassa maaston kuluminen ja päästöt ilmaan), liikuntapaikkojen rakentamisen ja ylläpidon aiheuttamiin vaikutuksiin (muun muassa maankäytön vaikutukset ja energiankulutus) sekä liikunnan harrastamiseen liittyvien toimintojen aiheuttamiin vaikutuksiin (muun muassa liikenteen päästöt ja tapahtumissa syntyvät jätteet).^lähde?

Tiettyjä urheilumuotoja on arvosteltu siitä, että ne vaativat kalliita välineitä, tuhlaavat luonnonvaroja ja saastuttavat ympäristöä. Kestävän kehityksen näkökulmasta liikuntaharrastuksen eri muotoja ei voi suoraan jakaa suositeltaviin tai ei-suositeltaviin. Toiminta, joka koetaan jollakin alueella uhaksi, voi olla mahdollista toisaalla kestävän kehityksen vaarantumatta. Suurimmat ympäristövaikutukset aiheuttaa lajien harrastamiseen liittyvä liikenne. Suuressa mittakaavassa tarkasteltuna suomalaisen liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset ovat vähäisiä.^lähde?

Euroopan neuvoston urheilun peruskirjaan on Suomen aloitteesta kirjattu tarve kestävän kehityksen esille nostamiseen urheilussa. Artikla edellyttää, että urheilukulttuurin tulee olla sopusoinnussa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Tämä tarkoittaa luonnon ja ympäristöarvojen ottamista huomioon urheilupaikkoja suunnittelussa, urheilujärjestöjen kestävän kehityksen mukaisen toiminnan tukemista ja ihmisten tietoisuuden lisäämistä urheilun ja kestävän kehityksen välisestä suhteesta.

Katso myös

• Erotuomari
• Kuntoilu
• Suomen Liikunta ja Urheilu

Lähteet

• Mandell, Richard D.: Sport, a Cultural History. Columbia University Press, 1984. ISBN 0-231-05470-X

Kirjallisuutta

• Eichberg, Henning: Liikuntaa harjoittavat ruumiit: Kohti ruumiin ja urheilun uutta sosiaalitiedettä. (Suomentaneet Esa Sironen ym) Tampere: Vastapaino, 1987. ISBN 951-9066-22-5
• Sironen, Esa & Tiihonen, Arto & Veijola, Soile (toim.): Urheilukirja. Tampere: Vastapaino, 1992. ISBN 951-9066-54-3
• Humphreys, Joe: Rumaa peliä: Mikä urheilussa mättää?. ((Foul Play: What's Wrong with Sport, 2008.) Suomennos: Petri Stenman) Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0258-6
• Kyrö, Tuomas: Urheilukirja. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-337-0
• Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheilu Wikimedia Commonsissa

• Suomen urheiluhistoriallinen seura
• YLE Elävä arkisto – Urheilu