Hugh Munro

Hugh Munro vuonna 1891.

Hugh Thomas Munro (16. lokakuuta 1856 Lontoo – 19. maaliskuuta 1919 Tarascon) oli skotlantilainen vuorikiipeilijä ja Munrojen nimeäjä. Hän kuului Munron klaaniin, ja hän oli neljäs Lindertisin baronetti.

Monro syntyi yhdeksänlapsisen perheen vanhimpana vuonna 1856. Perhe vietti osan vuodesta Lontoossa sekä osan heidän Lindertisin tilalla lähellä Kirriemuiria Angusissa. Vuonna 1873 17-vuotias Munro lähti Stuttgartiin opiskelemaan saksankieltä. Siellä hän ihastui Alpeihin ja kiinnostui muutenkin vuorista. Vuonna 1880 hän muutti Etelä-Afrikkaan terveydellisistä syistä, koska hänellä oli puhjennut keuhkopussitulehdus. Etelä-Afrikassa hänestä tuli Natalin kuvernöörin Sir George Colleyn yksityinen sihteeri, ja hän palveli epäsäännöllisesti ratsuväessä Basutomaan Gun War-sodassa.

Sir George Colley kuoleman jälkeen Munro palasi Lindertisin tilalle, ja otti osaa perheen tilanhoidosta. Samaan aikaan hän kiinnostui politiikasta, ja oli aktiivinen Forfarshiren paikallispolitiikassa. Vuonna 1885 hän nousi Konservatiivipuolueen ehdokkaaksi Kirckaldy Burghsin parlamenttipaikalle, joka oli tuolloin yksi skotlantilainen vaalipiiri Fifen Kirckaldyssa.

Vuonna 1889 hän oli perustamassa skotlantilaista vuorikiipeilyseuraa Scottish Moutaineering Clubia. Pari vuotta myöhemmin vuonna 1991 hän julkaisi listan, jossa hän luetteloi 538 skotlantilaista yli 3000 jalkaa korkeaa vuorenhuippua, ja joista 283 hän nimesi Munroksi. Tämän ansiosta hänet tunnetaan Skotlannissa sekä muualla maailmassa vuorikiipeilijöiden parissa.

Munro rakasti matkustamista, ja hän matkusti paljon perheenä kanssa ympäri maailmaa. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hän oli 58-vuotias ja liian vanha palvelukseen. Tuolloin hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Punaisen ristin palvelukseen, ja lähti vuonna 1915 Maltalle etsimään ja auttamaan pakolaisia. Sieltä hänen oli pakko palata takaisin kotiin sairauden takia, mutta hän palasi vuonna 1918 Etelä-Ranskaan Tarasconiin tyttärensä kanssa pitämään Punaisen ristin kanttiinia ranskalaisille sotilaille. Vuonna 1919 hän palellutti itsenä ja sai keuhkokuumeen, johon hän myös menehtyi.