Hrólfr Gautrekrinpojan saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hrólfr Gautrekrinpojan saaga (isl. Hrólfs saga Gautrekssonar) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Hrólfr Gautrekrinpojan saaga kertoo Göötanmaan kuninkaaksi kutsutun Hrólfrin viikinkiretkistä ja tämän sekä muutaman muun viikingin vaimonhankinta-matkoista. Saaga on sisällöllisesti suorassa yhteydessä Hrólfrin isästä kertovaan Gautrekrin saagaan. Monesta muusta muinaissaagasta poiketen Hrólfr Gautrekrinpojan saaga ei sisällä lainkaan runoutta. Saaga on todennäköisesti alkujaan kirjoitettu 1200-luvun loppupuolella. Siitä on säilynyt lukuisia käsikirjoituksia, jotka edustavat kahta eri versiota. Saagan lyhyempää versiota[1] pidetään alkuperäisempänä. Pidemmän, nuorempana pidetyn version pääkäsikirjoituksia ovat AM 152 fol 1 (1500-luvun alku)[2] ja AM 590 b–c 4to (1600-luvulta)[3][4]. Hrólfr Gautrekrinpojan saagaa ei ole suomennettu.

Hrólfr Gautrekrinpojan saaga lähteenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saagan erityispiirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Hrólfr Gautrekrinpojan saaga luokitellaan muinaissaagaksi, sen juoni seuraa monille kotoperäisille ritarisaagoille tyypillistä morsiamen etsintä -teemaa. Saagassa kuvataan neljää eri kosiomatkaa ja niiden aikana koettuja seikkailuja. Saagan alussa kerrotaan, miten Hrólfrin isä Gautrekr kosii nuorta norjalaista prinsessa Ingibjörgiä ja Hrólfr on heidän jälkeläisensä. Hrólfr taas tekee kosiomatkan Sveanmaalle (isl. Svíþjóð) ja hänen veljensä Ketill Kiovan Rusiin (isl. Garðaríki). Hrólfrin veriveli Ásmundr taas suuntaa kosiomatkalle Irlantiin (isl. Írland).[5] Hrólfr Gautrektinpojan saaga onkin usein luettu niin kutsuttuihin seikkailusaagoihin (saks. Abenteuersagas), jotka yleensä ovat muinaissaagoista nuorimpia ja muistuttavat kotoperäisiä ritarisaagoja.[6]Esimerkiksi Hrólfr Gautrekrinpojan saagaan on yhdistetty morsiamen etsinnän lisäksi muitakin kotoperäisille ritarisaagoille tyypillisiä elementtejä, kuten neitsythallitsija-motiivi. Saagassa on myös kansansaduille tyypillisiä piirteitä, kuten taikamiekka.[7]

Hrólfr Gautrekrinpojan saaga suurvalta-ajan Ruotsissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisesta menneisyydestä kertovat muinaissaagat alkoivat 1600-1700-luvulla herättää kiinnostusta erityisesti suurvalta-ajan Ruotsissa. Hrólfr Gautrekrinpojan saagan päähenkilön kerrottiin saagassa olevan göötanmaalainen (isl. Gautland ) kuningas, minkä lisäksi saagan tapahtumat sijoittuivat suureksi osaksi Göötanmaalle sekä suurvalta-ajan Ruotsin näkökulmasta sille tärkeille lähialueille, kuten Venäjälle (isl. Garðaríki ). 1600-oppineille Hrólfr Gautrekrinpojan saaga näyttäytyi siksi lähteenä, joka kertoi Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä ja jota siksi voitiin käyttää myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa.[8]

Koska ruotsalaiset eivät tuohon aikaan enää ymmärtäneet saagojen kieltä muinaisislantia, useita muinaissaagoja käännettiin Ruotsissa 1600–1700-luvulla. Hrólfr Gautrekrinpojan saaga oli Gautrekrin saagan ohella ensimmäinen Ruotsissa käännettynä ilmestynyt muinaissaaga. Se ilmestyi vuonna 1664 myös Gautrekrin saagan sisältävässä teoksessa Westrogothiae Gothrici & Rolfi Westrogothiae regum historia lingua antiqua Gothica conscripta.[9]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta. Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla, toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Naumann, Hans Peter. 1993. Hrólfs saga Gautrekssonar. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 303–304.
  • Reuschel, Helga. 1933. Untersuchungen über Stoff und Stil der Fornaldarsaga. Bühl-Baden: Konkordia V. G. für Druck und Verlag.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ esim. SKB 7 4to (Arkistoitu – Internet Archive), 1300-l. alkupuolelta
  2. ↑ AM 152 fol 1 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ AM 590 b–c 4to (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Naumann 1993; Busch 2004 [2002], s. 45; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 194–195.
  5. ↑ Naumann 1993; Simek & Hermann Pálsson 2007, 194.
  6. ↑ Busch 2004 [2002], s. 45. Muinaissaagojen kategorioista, ks. Reuschel 1933.
  7. ↑ Naumann 1993.
  8. ↑ Busch 2004 [2002], 36, s. 45; Kanerva 2015.
  9. ↑ Gothrici & Rolfi Westrogothiae regum historia lingua antiqua Gothica conscripta (Upsala: Henricus Curio). Busch 2004 [2002], s. 35–36; Kanerva 2015.

Käännökset ja editiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hrólfr_Gautrekrinpojan_saaga&oldid=20945473”