Hovikirjallisuus

Hovikirjallisuus on kansankielinen kirjallisuudenlaji, joka oli suosittua etenkin Ranskassa vuosina 1100–1250. Sen aiheena oli hovielämän sääntöjä noudattava rakkaus ja sen varhaisin ilmenemismuoto oli eteläranskalaisten trubaduurien luoma laulurunous. Trubaduurien pohjoisranskalaiset vastineet, truveerit, levittivät hovikirjallisuutta Pohjois-Ranskaan ja muuallekin Länsi-Eurooppaan. Saksassa hovikirjallisuuden vastineena toimi minnelaulu.

Hovikirjallisuuden synty uudisti kirjallisuutta, sillä aiemmin käytetty latinan kieli vaihtui paikalliseen kansankieleen, muinaisprovensaaliin. Myös aihepiiri uudistui, sillä aiempi uskonnollinen ja filosofinen runous vaihtui miehen ja naisen välisen rakkauden kuvaukseksi. Hovirakkauden sääntöihin kuului, ettei avioliittoa solmittu rakkaudesta, vaan poliittisten tai taloudellisten syiden vuoksi. Nainen hoiti velvollisuutensa aviomiestään kohtaan, mutta hänellä oli oikeus osoittaa kiintymystä myös rakastamaansa miestä kohtaan.

Ylhäisön keskuudessa elävä trubaduuri ei koskaan laulanut rakkaudestaan aviovaimoonsa, vaan suhteestaan ihailemaansa naiseen, johon nähden hän oli alistetussa asemassa. Trubaduurit olivat runoilijoita ja säveltäjiä, eivätkä suinkaan kierteleviä laulajia. Monet trubaduurit olivat aatelismiehiä, jotka saattoivat viettää pitkiäkin aikoja samassa hovissa.

Hovikirjallisuudelle läheinen lajityyppi on ritariromaani, joka kukoisti 1100-luvun lopulta 1300-luvulle. Molemmat ovat kansankielisiä ja niillä on monia yhtymäkohtia. Hovikirjallisuuden aiheet liittyvät lähes yksinomaan rakkauteen, kun taas ritariromaanit ovat aihepiiriltään laaja-alaisempia. Ne käsittelevät uskomattomia seikkailuja, ristiretkiä ja eroottista ritarirakkautta. Ritariromaaneissa on runsaasti yliluonnollisia aiheita sekä satuainesta antiikista ja itämailta.

Tekijöitä

Tunnettuja trubaduureja olivat

• Guilhem VII eli Vilhelm Poitierslainen (1071–1127), joka oli Poitoun kreivi
• Jaufré Rudel, joka oli Blayen ruhtinas
• Bernart de Ventadorn (k. 1180)
• Guilhem Montanhagol (k. noin 1258)
• Guiraut Riquier, joka kuoli 1290-luvulla

Tunnettuja truveereita olivat

• Conon de Béthune (k. 1219)
• Gui de Coucy (k. 1203)
• Gace Brulé (k. noin 1213)
• Huon d'Oisy (k. 1189)

Tristan ja Isolde

Tunnettu pohjoisranskalainen hovikirjallisuuden teos on Tristan et Iseult, joka on kirjoitettu 1100-luvun jälkipuoliskolla ja josta on säilynyt kaksi katkelmaa. Toisen katkelman on kirjoittanut Béroul ja toisen Thomas. Näiden katkelmien pohjalta kirjoitettiin kaksi saksankielistä jäljitelmää, joista toisen teki Eilhart von Oberg (eli 1100-luvulla) ja toisen Gottfried von Strassburg (k. noin 1230). Näiden kahden katkelman ja kahden jäljitelmän pohjalta ranskalainen keskiajan tutkija Joseph Bédier (1864–1938) kirjoitti oman versionsa Tristanin ja Isolden tarinasta, joka näin siirtyi 1900-lukulaisten luettavaksi. Richard Wagner kirjoitti Tristan ja Isolde -oopperansa libreton Gottfried von Strassburgin kertomuksen pohjalta.

Lähteet

• Spectrum, WSOY 1978, osa 4 s. 35–37