House of Lords (yhtye)
House of Lords | |
---|---|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1987–1993, 2000– |
Tyylilaji | hard rock |
Kotipaikka | Los Angeles, Kalifornia |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
James Christian, laulu |
Entiset jäsenet |
David Glen Eisley, laulu |
Levy-yhtiö |
Simmons Records |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
House of Lords on yhdysvaltalainen hard rock -yhtye.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]House of Lordsin perusti vuonna 1987 kosketinsoittaja Gregg Giuffria, jonka Giuffria-yhtye oli juuri hajonnut. Kiss-yhtyeen basisti Gene Simmons oli valmis tekemään levytyssopimuksen Giuffrian kanssa, mutta ehtoina olivat uuden laulajan hankinta ja yhtyeen uudelleennimeäminen. Niinpä Giuffria vaihtoi yhtyeen nimeksi House of Lords. Laulaja David Glen Eisley, jonka kanssa Giuffria oli työskennellyt, sai väistyä ja uudeksi laulajaksi palkattiin James Christian. House of Lords sai levytyssopimuksen Simmons Recordsilta. Giuffria-yhtyeen vanhat jäsenet kitaristi Lanny Cordola ja basisti Chuck Wright liittyivät kokoonpanoon uuden rumpalin Ken Maryn kanssa. Yhtyeen debyyttialbumi House of Lords julkaistiin vuonna 1988 suuren menestyksen kera ja seuraavana vuonna yhtye teki kiertueen Cheap Trickin ja Scorpionsin kanssa. ”I Wanna Be Loved” -single teki yhtyeestä vielä kuuluisamman. Vuonna 1990 Cordola jätti yhtyeen ja uudeksi kitaristiksi tuli Michael Guy.
Toinen studioalbumi, edeltäjäänsä kitaravetoisempi Sahara, julkaistiin elokuussa 1990. Sekin menestyi erinomaisesti. Single ”Remember My Name” sai jonkin verran radiosoittoa. Albumin julkaisun jälkeen sekä Wright että Mary jättivät yhtyeen. Demons Down julkaistiin vuonna 1992 uudella kokoonpanolla, johon kuuluivat Christianin ja Giuffrian lisäksi kitaristi Dennis Chick, basisti Sean McNabb ja rumpali Tommy Aldridge. Albumin singlekappaletta ”What’s Forever For” pidetään yhtenä melodisen rockin parhaista balladeista. House of Lords hajosi vuonna 1993, vaikka yhtye oli etsimässä uutta levy-yhtiötä.
Vuonna 2000 yhtye muodostettiin uudestaan ja neljännen studioalbumin säveltäminen alkoi. Kaksi vuotta myöhemmin albumi The Power and the Myth oli valmis, mutta se julkaistiin vasta vuonna 2004 Frontiers Recordsin kautta. Albumilla soittivat alkuperäiset jäsenet Cordola, Wright ja Mary, mutta perustajajäsen Giuffria oli jättänyt yhtyeen. Yhtye esiintyi Firefestissä seuraava vuonna ja julkaisi uuden studioalbumin World Upside Down. Kitaristi Jimi Bell, basisti Chris McCarvill ja rumpali Bill Zampa olivat liittyneet yhtyeeseen pysyviksi jäseniksi.
Seuraava studioalbumi Come to My Kingdom julkaistiin vuonna 2008. Yhtye teki suuren kiertueen Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. McCarvill lähti yhtyeestä juuri kiertueen ollessa alkamassa, joten hänet korvasi Matt McKenna. Syyskuussa 2009 yhtye julkaisi uuden studioalbumin nimeltä Cartesian Dream. McCarvill palasi jälleen yhtyeeseen McKennan lähdettyä uuden kiertueen alkaessa.
Big Money julkaistiin vuonna 2011. Albumilla yhtye esitti raskaampaa materiaalia. Precious Metal oli jatkoa Big Money -albumille vuonna 2014.[1] Uusi albumi julkaistiin kesällä 2015 nimeltään Indestructible.[2]
House of Lords julkaisi uusimman albuminsa, Saint of the Lost Souls, keväällä 2017 uuden basistin, Chris Tristramin kanssa.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- House of Lords (1988)
- Sahara (1990)
- Demons Down (1992)
- The Power and the Myth (2004)
- World Upside Down (2006)
- Come to My Kingdom (2008)
- Cartesian Dreams (2009)
- Big Money (2011)
- Precious Metal (2014)
- Indestructible (2015)
- Saints of the Lost Souls (2017)
- New World - New Eyes (2020)
- Saints & Sinners (2022)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- I Wanna Be Loved (1988)
- Love Don’t Lie (1988)
- Can’t Find My Way Home (1990)
- Remember My Name (1990)
- Demons Down (1992)
- What’s Forever For (1992)
Musiikkivideot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.jameschristianmusic.com/biography.html/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ "New album coming June 2015..."