Hormuzin taistelu (1622)
| Hormuzin taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
Hormuzin taistelu käytiin Persianlahdella sijaitsevan Hormuzin saaren omistuksesta vuonna 1622. Saarta hallinneen portugalilaiset halltisivat samalla myös Persianlahden silkkikauppaa. Persian safavidit liittoutuivat Englannin Itä-Intian kauppakomppanian (EIC) ja Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian (VOC) kanssa saaren valloittamiseksi. Kauppakomppanioiden laivojen avulla persialaiset valtasivat Qešmin ja Hormuzin saaret. Portugalilaiset ajettiin Masqatiin.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hormuz on saari Persianlahdella nykyisessä Iranissa. Vuonna 1622 saarta hallitsi Portugali. Saari itsessään oli hedelmätöntä erämaata, mutta sen kautta portugalilaiset hallitsivat kauppaliikennettä Hormuzin salmen läpi. Saarella oli Hormuzin kaupunki ja portugalilaisten linnake.[1]
Portugali oli Hormuzilta käsin vallannut myös Bahrainin vuonna 1521. Bahrainia hallittiin hormuzilaisen sunnalaisen yläluokan avulla. Tämä herätti vastustusta pääosin šiialaisella Bahrainilla, jossa kapinoitiin portugalilaisia ja hormuzilaisia vastaan useampaan otteeseen. Vuonna 1602 Bahrainin hormuzilainen hallitsija ryhtyi surmaamaan monia saaren šiiasukujen jäseniä. Tämä asetti Portugalin vastakkain šiialaisten Persiaa hallinneiden safavidien kanssa. Safavidihallitsija šaahi Abbas I nimitti portugalilaisten vastaiselle sotaretkelle georgialaisen Allahverdi Khanin, joka nousi sotilasorjasta Persian johtavaksi sotapäälliköksi. Hän johti voittoisia sotaretkiä portugalilaisia vastaan, joita jatkoi hänen poikansa Imam-quli Khan.[1]
Imam-quli Khan oli taivutellut šaahin myöntämään kaupallisia erioikeuksia Englannin Itä-Intian kauppakomppanialle (East India Company eli EIC) vuonna 1615. Vuonna 1622 šaahi pyysi EIC:n apua Hormuzin valtaamiseksi. EIC antoi perisalaisten tueksi yhdeksän sota-alusta. Vastineeksi se turvasi paitsi aikaisemmat erityisoikeutensa, mutta se sai myös Persianlahden kautta kulkevan silkkikaupan ja osuuden Hormuzin tullituloista.[1]
Hormuzin portugalilaiset olivat kohdanneet vihollisia aikaisemminkin. Osmanien yritys vallata Hormuz 70 vuotta aikaisemmin oli epäonnistunut. Toisin kuin kaukaa Basrasta toimineet osmanit, persialaisten oli kuitenkin ylitettävä vain parikymmentä kilometriä leveä merikaistale ja heitä tukivat raskaasti aseistetut EIC:n sotalaivat.
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Qešm
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hormuzin valtaus alkoi hyökkäyksellä viereiselle Qešmin saarelle, jota puolusti 300 portugalilaista ja espanjalaista, sekä 500 afrikkalaista sotilasta linnakkeella saaren itäkärjessä. EIC:n laivasto-osasto saapui Qešmin edustalle 3. huhtikuuta 1622. Sotalaivojen tykkitulen suojassa persialaiset nousivat maihin 10 000:n sotilaan voimin. Portugalilaiset tarjosivat antautumista englantilaisille, jos he pääsisivät poistumaan Hormuzille. Hormuzin valtausta kaavailevat englantilaiset eivät suostuneet tarjoukseen. Tällä välin maihinnousseet parsialaiset olivat alkaneet pystyttää portugalilaisen linnakkeen tuntumaan omia vastalinnakkeitaan. He kärsivät huomattavia tappioita portugalilaisten iskiessä heitä vastaan palopommein ja kranaatein. Englantilaisten tappiot jäivät vähäisiksi, mutta esimerkiksi kuuluisa tutkimusmatkailija William Baffin sai surmansa musketin luodista. Taiastelut Qešmillä päättyivät lopulta osapuolten sopimukseen, jonka mukaan portugalilaiset päästettiin vetäytymään saarelta Masqatiin. 50 Qešmin afrikkalaista puolustajaa tosin surmattiin Imam-quli Khanin käskystä.[1]
Hormuz
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Qešmin valtauksen jälkeen kohde oli Hormuz. 20. helmikuuta Hormuzille laskettiin maihin 3 000 persialaista. Heitä suojasivat taas EIC:n alukset, joihin oli nyt liittynyt myös Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian aluksia. Portugalilaiset ja hormuzilaiset puolustajat jättivät saaren kaupungin viholliselle ja vetäytyivät linnakkeeseensa. Englantilaiset ja hollantilaiset laivat alkoivat tulittaa linnaketta mereltä samalla, kun persialaiset rakensivat piirityskaivantoja ja tulittivat linnaketta maalta englantilaisilta ja hollantilaisilta saaduilla tykeillä. Tulituksesta huolimatta portugalilaiset torjuivat useita persialaisten rynnäkköjä linnaketta vastaan. Huhtikuussa muurien alla räjäytettiin persialaisia miinoja, mutta nämäkään eivät onnistuneet murtamaan portugalilaisten puolustuslinjaa.[1]
Hyökkäykset oli torjuttu, mutta portugalilaiset olivat alkaneet nähdä linnakkeen aseman toivottomana. Lopulta he suostuivat antautumisehtoihin, joiden mukaisesti he lähtivät miekkoineen Musqatiin 4. toukokuuta 1622. Tuliaseet ja ammukset jäivät viholliselle.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hormuz oli vallattu. Persialaiset eivät luultavasti olleet onnistuneet ilman ulkomaalaisten sotalaivojen apua, koska vahvat tykkilinnakkeet kestivät suurienkin sotajoukkojen piiritykset. Englantilaiset ja hollantilaiset jakoivat uuden monopoliasemansa Persian ja Euroopan välisessä kaupassa. Heidän suhteensa persialaisten kanssa viilenivät myöhemmin. Abbas I:n seuraaja Safi asetti heille suuret tullimaksut. Silkkikaupan sääntely vapautettiin ja silkkiä alkoi kulkea Eurooppaan Persianlahden ohi muita reittejä.[1]